Loistava
tiivistys Gramscin ajattelusta! On hienoa, että Suomestakin löytyy kiinnostusta
näihin nykyperspektiivistä muinaisiin teoreetikoihin.
Yhteiskuntatieteiden
ongelma niin Amerikassa kuin Euroopassakin on ollut tilastollisten menetelmien
puoli vuosisataa jatkunut ylivalta. Tästä on seurannut yhteiskuntatieteiden
historiattomuus: aika monta sukupolvea on koulutettu siten, että kunkin
tieteenalan historiasta opiskelijoilla ei ole kuin pieni aavistus. Samaa näkyy
jo professoreidenkin kohdalla. Laaja-alainen historiattomuus tiedeyhteisössä
alkaa olla jo kaikenkattavaa. Tämä on aika kaukana sivistysyliopiston
ideaalista. Kaikki tuo tietenkin liittyy tiedepolitiikkaan ja aivan erityisesti
tieteen rahoitukseen: tieteen oletetaan tuottavan täsmällisesti kvantifioitavissa
olevia tuloksia. Näitä tuloksia voidaan sitten oletettavasti käyttää
taloudellisten resurssien kohdentamiseen, mutta metsään mennään – aika
tyypillisesti.
Käsiteanalyysit
jäävät paljon ”yksityisyrittelijöiden” puuhaksi kuten Tapio Linna teki tuossa
Gramscia käsittelevässä artikkelissaan. Näitä mielenkiintoisia kannanottoja
julkaistaan nykyään erinäisillä nettisivuilla, hyvin harvoin vertaisarviointeja
käyttävissä tiedejulkaisuissa. Eihän tuollaiset artikkelit ole oikein mitenkään
muutettavissa rahaksi.
”Muutos onkin
siis ollut toiseen suuntaan! Puhe jostain ”kulttuurimarxilaisuudesta” käy yhä
ohuemmaksi.”
Tätä minä olen
yrittänyt sanoa tällä palstalla ja jopa Ahvion blogin kommenttiosuudessa. Kyse
ei ole edes Frankfurthin koulukunnasta ja sen kuvitellusta
kulttuurimarxilaisuudesta. Teoreettinen viitekehys on vanhempaa perua; eikä
pelkästään Gramsciin viittaavana. Niitä teoreetikkoja on monta muutakin.
Minusta tuo Gramscin ajattelu on kuin suoraan uskonnollisen oikeiston pelikirjasta.
Kun tieteessäkin vallitsee historiattomuus, niin ei kai sitten tuolta
uskonnolliselta oikeistoltakaan voi odottaa kovin perusteellista ideologiansa
marxilaisen alkuperän tuntemista. Olisi oikein mielenkiintoista haastatella
Ahviota siitä, kuinka hyvin hän on perillä sellaisesta seikasta, että lähes
kaikki mitä hän sanoo ajamansa ideologian nimissä, on joko varastettu tai lainattu
muinaiselta vasemmistolta ja vasemmistolaiselta intelligentsialta.
”Jos miettii
fundamentalismin muotoa, joka pyrkii tekemään aivan vastaavaa, joskin uskonnon
kautta, yhteneväisyydet ovat ilmiselviä.”
Kun
keskustelupalstoilla osoittaa kristofasisteille ja muille uskonnollisen
oikeiston edustajille sen, kuinka heidän ideologiansa ja ideologinen retoriikkansa
pohjautuu vasemmistolaiseen ajatteluun (ja usein myös totalitaristiseen
maailmankuvaan), niin denialismi saavuttaa aivan uudet mittasuhteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti