Tällä viikolla
julkaistiin Aila Ruohon kirja Pyhät,
pahat ja pelokkaat. On se jo tiedetty pitkään, että uskovien perheiden
lapset ovat kaltoin kohdeltuja. Uskonnon nimissä heille puhutaan niin paljon
paskaa, että sellainen romuttaa kenen tahansa terveyden. Psyykkisen häiriöiden
lisäksi näitä lapsia kuritetaan ruumiillisesti, koska sellainen on oikein raamatullista.
Lastensuojelu
katsoo uskovien perheiden toimintaa valitettavasti läpi sormien. Sellainen on
paheksuttavaa, koska uskonto ei ole erityisasemassa. Suurimmat väärinkäytökset
löytyvät aina uskovien joukoista. Uskovat vanhemmat ovat lähes aina kelvottomia
tapauksia vanhemmiksi.
Asiaan on
kiinnittänyt huomiota myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Tästä änkyrät
ovat vetäneet herneen nenäänsä. Kuvaavaa on Suomi24:n uskontoaiheisille
palstoille kirjoittava nimimerkki ArtoTTT:n näkemys:
Esim. nyt lapsiasiainvaltuutettu on
esittänyt puuttumista/tiukempaa valvontaa herätysliikkeiden lasten kohdalle ja
ateisti/humanismi porukan tuki oli ehdoton, samalla perusteella lähes mikä
tahanasa toimenpide menee läpi yhteiskunnassa jossa uskovaiset on saatu
leimattua, vaikka uskovaisten lasten laajamittainen huostaanotto. Yksittäisten
vallitseviin käsitteisiin taipumattomien uskovaisperheiden lasten huostaanotto
menisi läpi heittämällä ”humanistien” vielä taputtaessa, perusteeksi riittäisi
vaikkapa lainvastainen lapsille haitallisen, esim sukupuolen moninaisuuden
vastaisen kotiopetuksen antaminen lapsille.
Kaiken
tähänastisen kokemuksen perusteella uskovat ovat pääsääntöisesti kelvottomia
ihmisiä vanhemmiksi. Täten on myös perusteltua, että sellaisissa perheissä
elävät lapset tarvitsevat erityistä suojelua uskonnon haitoilta; juuri niiltä
joita Aila Ruoho kuvaa kirjassaan.
Lapsella on
oikeus vapauteen uskonnoista. Vanhemmilla ei sen sijaan ole oikeutta kasvattaa
lapsiaan minkään uskonnon oppien mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti