Minusta on
oikeastaan aika hupaisaa, kuinka oikeisto (nykyään myös uskonnollinen oikeisto) on
omaksunut juuri Gramscin ja hänen hengenheimolaistensa retoriikan aina kun
siitä on ollut oikeistolle hyötyä. Onhan tuo ollut toimiva pragmaattinen
lähestymistapa. Mitä tulee tuohon Ahvion kirjoitteluun, niin hänen
kirjoituksensahan ovat plagiaatteja amerikkalaisen (uskonnollisen) oikeiston
julkaisuista. Luuleeko Ahvio, että hänen
lukijansa, eivät ole selvillä siitä, mistä nykyinen amerikkalainen oikeisto
omaksui oman retoriikkansa?
Lyhyt kertaus
amerikkalaisen uusoikeiston retoriikan marxilaisista lähtökohdista.
Sata vuotta
sitten Yhdysvalloissa oli todella voimakas työväenliike. Socialist Democratic
Party ja Socialist Labor Party olivat merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Vuoden 1912 presidentinvaaleissa sosialistien ehdokas Eugene Dobs sai 6
prosenttia annetuista äänistä. Se on aika iso luku kaksipuoluejärjestelmään
perustuvassa hallintomallissa.
Jos käytte
Washington D.C:n seudulla, niin kannattaa ehdottomasti vierailla Kongressin
kirjastossa ja Kansallisarkistossa. Sieltä löytyy paljon amerikkalaisen
työväenlehtien numeroita. Jo pelkkä kirjoitusten otsikoiden analyysi kertoo
siitä, että retoriikka oli yhtenevää nykyisten oikeiston kanssa.
Ensimmäisen maailmansotaan
asia liittyy siten, että työväenliike vastusti USA:n liittymistä sotaan.
Silloisella republikaanisella presidentillä, Woodrow Wilsonilla, oli iso
ongelma: Myös hän oli kampanjoinut uudelleen valintansa yhteydessä
sodanvastaisella retoriikalla. Tilanne oli Wall Street kannalta kuitenkin sellainen,
että esim. Goldman Sachsin yms. sijoitukset olivat uhattuina, jos Yhdysvallat
ei liittyisi sotaan. Pakolla työväenliike saatiin mukaan ja tämä tarkoittaa
sitä, että heidän julkaisunsa pakotettiin lain voimalla kirjoittamaan mm.
pääkirjoituksissaan sotaa myötäileviä kannanottoja.
Sodan jälkeen
oikeistolaistumisen ensimmäisessä aallossa koko työväenliike sitten käytännössä
tuhottiin. Tuolloin oli vielä muistissa kuinka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun
alussa oli käyty ”luokkasotia”, joissa sai surmansa tuhansia työläisiä.
Suurpääomapiirit eivät halunneet tilanteen toistuvan. Wilsonin
presidenttikausilla hyödynnettiin ensimmäistä kertaa myös massapropagandan
menetelmiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että työväestön argumentit
otettiin pääomapiirien käyttöön pienin variaatioin. Mikään ei ole sittemmin
muuttunut: Uskonnollinen oikeisto ja Ahvio viljelevät jyrkän radikaalia marxista
”vallankumousretoriikkaa”, jossa tällä kertaa sen vallankumouksen tekevät uskovat
oikeistolaiset pääomapiirit.
Lopulta oltiin
samassa tilanteessa kuin nyt: Pääomat olivat kasaantuneet hyvin harvoille ja
sitten seurasi talousromahdus. Tähän saumaan iski presidenttinä Franklin D.
Roosevelt. Hän otti käyttöönsä jokaisen vasemmistolaisen argumentin ja
menettelytavan mukaan lukien äärimmilleen viedyn keynesiläisen
talouspolitiikan. FDR sanoi suurimman
saavutuksensa olleen kapitalismin pelastaminen. FDR oli itsekin vauras
oligarkki, joka sanoi toisille oligarkeille: ”Jos ette luovu osasta
omaisuuttanne, niin hyvin pian teillä ei ole lainkaan omaisuutta!” Kuulostaa
aika paljon Bernie Sandersin retoriikalta demokraattien esivaalien 2016
yhteydessä.
1950-lvun
oikeistolaistumisen toisessa aallossa työväestön retoriikka ei ollut suosiossa,
mutta nykyään kolmannessa aallossa puheet ja teot ovat kuin suoraan
marxilaisten teoreetikkojen hahmottelemista malleista.
Seurattuani
vuosikymmeniä amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston nykyistä nousua ja
verratessani sitä 100 vuoden takaiseen amerikkalaiseen versioon sosialismista
ja 1960- ja 70-lukujen eurokommunismiin, niin eroja on vaikea löytää. Ahvion
kirjoittelussa tämä tulee hyvin esille. Pääseekö tuon sortin amerikkalaisuus
hegemonia-asemaan (vrt. Gramsci) myös Suomessa? Ainakin yritystä näyttää olevan,
mistä kertoo myös se, että vielä varsin pieni suomalainen fasistinen katras
etsii liittolaisia uskonnollista piireistä (esim. Patmos) hyödyntäen
”vallankumousretoriikkaa”, joka puolestaan turhan usein sisältää väkivallan
elementin.
Ilmeisesti
totalitarismia ei voi ajaa kovin monella erilaisella retorisella keinolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti