Kun strategisena
päämääränä on vapaus uskonnoista, niin käypänä taktiikka on jokaisessa
tapauksessa kaiken yhteistyön lopettaminen uskovien kanssa.
Neuvotteluratkaisuihin perustuviin kompromisseihin ei ole syytä taipua niin
kauan kuin yhdelläkään uskonnolla on mitään sananvaltaa julkisen vallan ja
erityisesti lainsäädännön yhteydessä.
Monta taistelua
uskontojen mielivaltaa vastaan on voitettu; nyt viimeksi tasa-arvoisen
avioliittolain kohdalla. Kristinuskon hegemoniasta on monissa tapauksissa
päästy eroon, mutta tolkuttoman paljon on vielä tekemistä, jotta Suomea voisi
kutsua sekulaariksi sivistysvaltioksi.
Juuri nyt
käydään vääntöä eutanasiasta. Vastapuolen argumentit perustuvat lähes aina
uskonnollisiin dogmeihin, vaikka sitä ei eksaktisti ilmaistaisikaan. Tästä
olkoon esimerkkinä viime päivien eutanasiadebatti. Nämä vastapuolen vastarannan
kiisket ovat taktisesti tällä kertaa etäännyttäneet uskonnollisen ideologiansa
keskustelusta, mutta kyllä se sieltä löytyy.
Humanismi on nyt
vain näille änkyröille aivan mahdotonta. Kanssaihmisten kärsimykset vain
vahvistavat näiden änkyröiden uskoa. Tällaista epähumaania toimintaa on
suvaittu aivan liian pitkään.
Strateginen
päämäärä voi ilmetä mm. uskonnonvapauslain poistamisena suomalaisesta
säädöskokoelmasta. Sananvapaus ja kokoontumisvapaus takaavat uskoville
riittävän suojan. Ei horoskooppeihin uskovillekaan ole suotu laillista
erityssuojaa. He saavat aivan vapaasti uskoa humpuukin ja kokoontua vapaasti
humpuukin ympärille syntyneisiin yhteisöihinsä. Samaa periaatetta tulee
soveltaa kaikkiin uskontoihinkin.
Strategisen
päämäärän taktisena tekijänä voimme lopettaa juuri tänään kaiken yhteistyön
kaikilla mahdollisilla tasoilla niiden kanssa, jotka edes etäisesti tai
implisiitisti vetoavat kuviteltuihin transsendentteihin olioihin.
Uskonnoilla ei
tule ole mitään asemaan julkisen vallan yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti