Patmoksen Juha Ahvion retoriikan marxilaiset juuret - Antonio Gramsci

En ole muutamaan viikkoon lukenut Patmoksen sivuilta Juha Ahvion blogia, mutta tänään luin. Ahvio on omaksunut oikein hyvin marxilaisen retoriikan, mutta asia ei ole sinällään lainkaan yllättävää: Monet kristofasistit Amerikkaa myöten toimivat samoin.

Tällä ei ole mitään tekemistä Ahvion niin inhoaman Frankfurthin koulukunnan kanssa, vaan ajatusmalli löytyy muutamaa vuosikymmentä aiemmin vaikuttaneelta italialaiselta marxilaiselta yhteiskuntafilosofilta Antonio Gramscilta.

Aiemmin Gramsci ja Benito Mussolini olivat mahtuneet jopa saman puolueen jäseniksi, mutta tiet erkanivat Mussolinin saatua potkut puolueesta. Sittemmin retoriikkaa ja ideologia olivat aika yhteneviä: toinen oli fasistien joukoissa, toinen marxialisten teoreetikkojen joukoissa. Nykyisiltä kristofasisteilta jää aina mainitsematta se, että kristofasismilla ja marxilaisella proletariaatin diktatuurilla on sama ideologinen juuri; harvainvalta ja näennäisen demokraattisesti valitut instituutiot. Tai ehkä tämä on näiden uusoikeistolaisten tietoisesti valittu taktiikka; onhan se aika noloa, että ideologia pohjaa alun alkaen marxilaisten teoreetikkojen ajatteluun. Näin erityisesti kun analysoidaan valtaa ja hegemoniaa sekä niiden käsitteellisiä sisältöjä. Myös ideologisten päämäärien saavuttamisen menettelytavoista uusoikeiston kristofasistinen siipi, Ahvio siellä muiden mukana, ja muinainen vasemmiston radikaalisiipi olivat jotakuinkin samaa mieltä.

Kristofasismiin liittyy sellainen pieni pikantti lisä, että Ahvion arvostama amerikkalainen kristofasistinen radioääni, Rush Limbaugh, on siteerannut oikein nimeltä mainiten Gramscia. Kun kristofasismilla ei oikein ole mitään omaa teoreettista pohjaa, niin sellaisen voi hyvin lainata vaikka sitten Gramscilta.

Gramsci sano hegemoniasta mm. seuraavaa: Antonio Gramscin mukaan moderneissa yhteiskunnissa hegemonia, yhteiskunnallinen johtajuus, täytyi luoda ja voittaa monilla eri alueilla. Hegemonian käsite tarkoittaa poliittisen johtamisen ja vaikuttamisen tapoja, joilla ryhmät pyrkivät tekemään oman ideologiansa yhteiskunnan yleiseksi ideologiaksi. Hegemonian muodostamiseen tai valtaamiseen tarvitaan legitimiteetin hankintaa, poliittista indoktrinaatiota sekä kykyä yhdistää eri poliittisten ryhmien keskenään ristiriitaiset intressit yhteisymmärrystä ja kompromissitarvetta painottaen uudenlaiseksi kokonaisuudeksi.

Uusoikeiston kristofasistiselta siiveltä ja radikaaleilta vasemmistolaisilta löytyy myös seuraava yhdistävä tekijä ihan Gramscin mukaan: Yhteiskunnan muuttamisen on oltava päämäärähakuista organisoitumista, jonka pitää muodostaa politiikan koko alueen läpäisevä kollektiivinen tahto.

Gramscin suomeksikin julkaistut "Vankilavihkot" kannattaa lukea.