Persukritiikkiä

Kunnallisvaalit alkoivat pari päivää sitten. Vaaleissa on vain kaksi mielenkiintoista seikkaa.

Ensiksi, kuinka pitkälle Persujen vihamielinen retoriikka riittää tällä kertaa? Maahanmuuttajien lukumäärästä kun eivät päätä kunnallispoliitikot. Tässäkin asiassa Persut harrastavat disinformaation levittämistä. Toista niin epärehellistä joukkoa ei omana elinaikanani ole ollutkaan.

Toiseksi, mielenkiintoista on myös se, että helsinkiläiset saattavat ihan vittuilumielessä äänestää Paavo Väyrysen Helsingin kaupunkivaltuustoon. Pate saattaa saada oikein äänivyöryn. Tosin Väyrynen on niin turhamainen ja nykyään myös seniili, että hän ottaa sen meriittinä, vaikka kyseessä on pelkkä vittuilu. Tapahtuipa mitä tahansa,, Väyrynen nillittää vaalituloksesta.

- - -

Muutama päivä sitten Persujen kansanedustaja Tiina Elovaara teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, että asevelvollisuuslaki on epätasa-arvoinen, koska miehet jotka eivät käy  armeijaa tai suorita siviilipalvelusta, joutuvat vankilaan. Naisia tämä ei koske.

Asiaan vastasi puolustusministeri Jussi Niinistö karulla tavalla: Hänestä on oikein suotavaa, että nuo heput joutuvat vankilaan. Se ei käynyt selväksi, miten J. Niinistö suhtautuu palveluksesta vapautettuihin. Aiempien kommenttiensa perusteella Niinistö kohtelisi heitäkin mahdollisimman karulla tavalla.

Muinaiset opit puolustuksesta nyt eivät vain pidä enää paikkaansa. Muutama ohjusisku Etelä-Suomen kaupunkeihin, niin aseet lasketaan. Sitten päästää hautamaan siviilejä, mahdollisesti myös puolustusministerin omaisia. Samaan aikaan tiet, satamat ja jäljellä olevat lentokentät täyttyvät maasta pois pyrkivistä. Tuota joukko on miljoonan verran, ehkä enemmän.

Se oli siinä. Game over!

- - -

Persujen militantti poliisisiipi kunnostautui taas aika utopistisella valvonta ja rangaistusyhteiskuntaa ajavalla mielipiteellä.

Tämän kaikkeen vihamielisesti suhtautuvien uusin mielipiteenilmaus koski maahantulokiellosta huolimatta Suomeen saapuvia ihmisiä, joista persujen militantti-siiven mukaan kaikki ovat rikollisia.

Persujen mulkeroiden mukaan Suomessa on aivan  liian löysät rangaistukset asian tiimoilta. Sakko ei ole näille hiippareille pelote. Miksi pitäisi olla? Äänitorvena oli Mika Raatikainen, jonka mukaan nuo maahantulokiellon uhmaajat pitäisi panna vankilaan.

Persujen mukaan vähän kaikki kuuluisivat vankilaan. Kohta Suomessa olisi asukaslukuun nähden yhtä suuri vankipopulaatio kuin Yhdsyvalloissa, tuossa ”vapauden” ideaalissa, but it’s all bollocks. Eipä ole kuolemanrangaistuskaan vähentänyt tappoja. Rikollisuutta ei ole koskaan ehkäisty missään rangaistuksia koventamalla.

Persuille valvonta- rangaistusyhteiskunta on se kaikkein paras yhteiskuntamuoto.

Puolimatkan juttujen lähteet syvältä perseestä

Uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka on ollut parissa viimeisimmässä Cafe Raamatussa vieraana. Kuten tavallista Puolimatkan käyttämät läheet ovat aika syvältä perseestä. Näitä asioita on puitu keskustelupalstoilla aina silloin kun Tapsa täräyttää jotain seinähullua. Seuraavan tekstin kirjoitin Suomi24:n keskusteluihin.

Judith Reismanista löytyy paljonkin juttuja amerikkalaisesta lehdistöstä, mutta ainakaan tällä vuosituhannella Reisman ei ole kirjoittanut mitään vertaisarviointeja käyttäviin tieteellisiin julkaisuihin, ei taida olla kirjoittanut koskaan.

Kauan sitten Reismanin oma tytär oli seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Asialla oli ollut joku nuori poika, joka perheineen poistui maasta, eikä joutunut tilille tekemistään. Reismanin tytär vajosi pahaan masennukseen ja kuoli 15 vuotta myöhemmin. Virallisena kuolinsyynä oli aivoaneyresma, jonka Judith Reisman päätteli aiheutuneen aikaisemmasta traumasta.

Niihin aikoihin JR kiinnostui pehmopornosta ja vähän myöhemmin Kinseystä. JR luki Playboyt ja Penthouset tarkkaan ja oli löytävinään niistä jos jonkinlaista, mutta mitään verifioitua ei oikein asian tiimoilta löydy. JR ”tutki” pehmopornon yhteyttä nuorisoväkivaltaan yms. Tulilinjalle joutuivat seksuaalivalistus ja ihan mikä tahansa joka sopi JR agendaan. JR luki 372 numeroa Playboyta, 184 numeroa Penthousea ja 125 numeroa Hustleria. Siinä oli Reismanilla melkoinen kirjasto!

Muistan kuinka 1980-luvulla Yhdysvalloissa spekuloitiin sillä, pitäisikö pehmopornoa enää olla saatavilla lähikaupoissa ja lehtikioskeissa. Siellähän sitä on vielä tänäkin päivinä. Mitään korrelaatiota ei Reismanin väitteiden mukaisesti ole koskaan vahvistettu. Tämäkin Reismanin ”ristiretki” kuuluu samaan sarjaan kuin 1980-luvulla Moral Majorityn masinoima ristiretki rock-bändien lyriikoita vastaan.

Ilman mitään näyttöä Reisman väitti Oregonissa pidetyssä kristittyjen kokouksessa vuonna 1994, että homoja on ehkä 1-2 prosenttia väestöstä, mutta värväyksen ansiosta pian homoja oli ainakin 20 prosenttia väestöstä. Missään tiedekonferenssissa Reisman ei ole koskaan esittänyt ajatuksiaan yksinkertaisesti siitä syystä, että niitä ei ole todennettu. Tuosta ajasta on kulunut melkein 25 vuotta ja aina vaan homoja on yhtä vähän kuin tuolloin.

 Tähän jatkumoon sijoitan myös Puolimatkan. Mikä tahansa väite, joka tukee omaa agendaa, kelpaa vaikka se olisikin selvästi epätosi ja parhaimmillaankin todentamaton. Nimittäin Reismanin postulaatti oli jota kuinkin se, että on olemassa jokin fysikaalinen mekanismi, joka pehmopornon suurkuluttajilla aiheuttaa haittoja. Reisman nimesi kemikaalin nimellä ”erototoxin”, käännös voisi olla vaikka eroottinen myrkky. Tämä on oikeastaan hauska biokemiallinen kömmähdys Reismanin uralla. Erototoxinia ei ole olemassa; ainakaan kukaan muu kuin Reisman ei ole sitä havainnut.

Vuonna 1990 Reisman hyökkäsi taidetta vastaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Robert Mapplethornen valokuvat, jotka olivat esillä Contemporary Arts -museossa Cincinnatissa. Museon johtaja Dennis Barrie sai syytteen epäsiveellisyydestä ko. näyttelyn johdosta.  Reisman oli tuossa oikeudenkäynnissä todistajana. Jury vapautti Barrien kaikista syytteistä. Tuosta oikeudenkäynnistä löytyy jonkin verran juttua. Oikeudenkäynnin aikana kuultiin puheenvuoroja milloin anaaliseksistä ja milloin sellaisesta harmittomasta tv-ohjelmasta kuin Captain Kangaroo. Eikö Mapplethornen valokuvia ollut ihan hiljattain esillä Kiasmassa?

Vastaavissa ”taisteluissa” Reisman on ollut osallisena milloin missäkin päin USA:ta ja aina häviäjien puolella. (Kai sekin on sitten salaliitto?).

Tuosta Kinsey Institutea vastaan käydystä oikeusjutuista ja muista siihen liittyvistä oikeudenkäynneistä löytyy aika paljon materiaalia, mutta ne tiivistyvät yhteen lauseeseen: Reismanilla on pakkomielle Kinseystä.

Reismanin oikeudenkäyntikulut maksoi Rutherford Insitute, joka on järjestö joka virittelee oikeusjuttuja uskonnonvapauslain nojalla milloin missäkin yhteydessä. Minulle ei ole selvinnyt miten Kinsey Institutea vastaan käyty oikeudenkäynti liittyy millään tavalla uskonnonvapauteen tai sellaisen loukkaukseen. No Amerikassa sattuu kaikenlaista todella hölmöäkin.

MV-lehdestä uskonnollinen julkaisu

Viime talvena kun verkkojulkaisu, joka oli nimetty Oikeaksi mediaksi, aloitti, arvelin myös mvlehdenkin profiloituvan uskonnollisempaan suuntaan. Oikean median taustavaikuttajina toimivat uskonnollisen oikeiston herätyskristillisiä hahmoja viiden tähden kusipää J-P Rahkosesta alkaen. Koska  mvlehden ja Oikean median lukijakunta taitaa olla aika pitkälti samaa porukkaa, niin tästä tietenkin seurasi se, että mvlehtikin alkoi julkaista uskontoihin liittyvää materiaalia.

Asia ei ole lainkaan yllättävää, koska mvlehdenkin ”toimituksesta” löytyy oma änkyrä – Juha ”Mulkku” Molari. mvlehden uskonnolliset jutut kostuvat paljolti Suomen ev.lut. kirkon kritiikistä, koska eräät piispat ja papit ovat osoittaneet ymmärrystä ”paperittomia” kohtaan. Tämähän ei tietenkään sovi kristofasistisille lukijoille: aivan sama seuraako mvlehteä, Oikea Mediaa vai kumpaakin, aina pitää löytää vihattava ryhmä oman porukan ulkopuolelta.

On oikein hassua, että fasistiset julkaisut hakevat juttujensa legitimointia vetoamalla kristinuskoon ja vielä sen äärimmäisimpään muotoon. Samoilla argumenteilla, joilla he pyrkivät upottamaan islamin, uppoaa myös kristinusko. Kummatkin ovat hölmöjä konstruktioita, joilla vain pyritään hallitsemaan massoja.

Vielä ei ole ollut havaittavissa rankkaa nokittelua mvlehden ja Oikea median välillä, mutta eiköhän sellaistakin pikapuoliin nähdä. Molempien julkaisujen kristofasismikin saa takuulla oman ”puhdasoppisuutta” kannattavan joukon, mitä puhdasoppisuudella sitten kristofasismin yhteydessä ikinä tarkoitetaankin.

Mitä enemmän nuo em. julkaisut käsittelevät uskontoja sivuavia aiheita, sitä nopeammin Suomikin sekularisoituu ja se on pelkästään positiivinen seikka.

Kristillisdemokraatit hirttäytyvät eutanasiaan

Aina kun Kristillisdemokraatit joutuvat jonkin ajamansa asiansa kanssa alakynteen, niin heidän äänenkannattajassaan, KD-lehdessä, alkaa asian tiimoilta hirveä nillitys. Viimeaikoina nillitys on kohdistunut eutanasiaan.

Uusin KD-lehden vaikerointi oli otsikoitu: Keskustellaan eutanasiasta oikeilla käsitteillä. Kun asia-argumentteja ei ole, niin sitten aloitetaan semanttinen saivartelu. Tosin tälläkin kertaa Krisut menevät metsään rytisten: Eutanasiasta on keskusteltu aivan oikeilla käsitteillä, mutta ne käsitteet eivät sovi krisujen agnedaan, joten he ovat pakotettuja siirtämään maalitolppia vetoamalla joihinkin käsitteellisen epäselvyyksiin, joita ei edes ole olemassa.

Kuinka ollakaan, krisujen ”asiantuntijana” tässäkin asiassa esiintyy Päivi Räsänen muutaman ulkomailta värvätyn mielipideautomaatin ohella. Päivistä on jo ajat sitten sanottu: kaikki mitä Räsänen vastustaa toteutuu varmasti.  Liekö Päkä keskustellut muiden kansanedustajien kanssa todeten hänen oman taantumuksellisen näkemyksensä jääneen vähemmistöön?  Tai sitten tuokin em. KD-lehden juttu oli suunnattu ”tosiuskovalle” kohderyhmälle periaatteella: kyllä me vastustamme eutanasiaa, mutta kun muut kiusaavat eivätkä leiki meidän kanssa!

Päkä: Eutanasiakeskustelussa käytetään myös kiertoilmaisuja, joilla pyritään häivyttämään tappaminen.

Ei muuten pyritä, mutta Päkä on uskonnollisesta vakaumuksestaan johtuen patologinen valehtelija, mistä tämä eutanasiadebattikin on oikein hyvä esimerkki: omaa uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuvaa mielipidettä ei pysty puolustamaan, joten paskanpuhuminen jää ainoaksi puolustukseksi.

Vuosien mittaan Päkä on oppinut puhumaan vähemmän Jeesuksesta, koska sellainen ei vetoa äänestäjiin, muta ei vetoa paskanpuhuminenkaan. Krisut pysyvät uskontoopuolueena olipa asia mikä tahansa. Uskonnoilla ei pitäisi olla mitään tekemistä nykymaailmassa. Ne ovat vain resurssien tuhlaamista ja Päkä on resurssien tuhlauksen henkilöitymä.

http://www.kdlehti.fi/2017/03/26/keskustellaan-eutanasiasta-oikeilla-kasitteilla/

Seurakunnalle poliisijoukot täysin valtuuksin

omat poliisijoukot, joilla olisi samat oikeudet kuin Alabaman osavaltion poliisilla.

Birminghamin kaupungin lähellä toimiva Briarwood Presbyterian Church on saamassa osavaltion parlamentin lakiesityksen mukaan omat poliisijoukot. Perusteena tälle poikkeukselliselle menettelylle on Yhdysvalloissa tapahtuneet ampumavälikohtaukset kirkoissa ja niiden liepeillä.

Briarwoodin seurakunta ylläpitää myös koulua ja kouluissakin on viime vuosikymmeninä sattunut useampi ampumavälikohtaus.

Kyseessä ei ole mikään turvamiesten palkkaaminen vaan ”uskonnollisella” poliisilla olisi oikeus mm. sakottaa ja pidättää ihmisiä. Ko. poliisijoukolla olisi myös samat aseenkäyttöoikeudet kuin Alabaman osavaltion poliisilla.

Yhdysvaltain perustuslain nojalla tällainen uskonnollinen poliisi on aika kyseenalainen: perustuslaki määrittelee jyrkän valtion ja uskonnon eron. Uskonnolliselle yhteisölle eivät kuulu ne oikeudet, jotka ovat johdettavissa tuosta erosta. Jos laki tosiaan tulee voimaan, kuten näyttää, niin asia etenee aika varmasti Korkeimpaan oikeuteen.

Tuosta yllä kuvatusta poliisista voi tehdä aika villejä tulevaisuusvisioita: poliisi sakottaa laiskoja jumalanpalveluksissa kävijöitä, ateismista saa sakot. Jokainen voi keksiä lisää vaikka mitä skenaarioita.

Asiasta uutisoi mm. Huffington Post.

http://www.huffingtonpost.com/entry/this-alabama-church-wants-its-own-armed-police-force-for-protection_us_58d1655ce4b00705db533fff

Alt-rightin leninismi

 Kirjotin Suomi24:n keskustelupalstalle:

Tässä ketjussa on jo aiemmin ollut puhetta historiattomuudesta ja tuo ilmiö vaivaa vähän myös Mikko Laakson Uuden Suomen Puheenvuoron blogia; ei kuitenkaan mitenkään erityisen häiritsevästi. Alt-right ei nyt vain mitenkään ole uusi internet-ajan ilmiö vaan sen ideologia perustuu vuosikymmeniä aiemmin vaikuttaneiden silloisten marginaaliryhmien ideologisiin virityksiin, joissa oli hyödynnetty aika kritiikittömästi omiin tarkoituksiin sopivaa retoriikkaa riippumatta retoriikan esittäjästä.

Itse törmäsin näihin alt-right ryhmiin jo 1970-luvun lopulla, jolloin ne olivat ns. White Power –ryhmiä. Erona KKK:hen oli esimerkiksi se, että White Power –jutut olivat urbaaneja juttuja, kun KKK operoi enimmäkseen etelän maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Erona oli myös suhtautuminen populaarikulttuuriin: White Power –ryhmillä oli 80-luvun puolella omia trash metal- bändejä ja pienlehtiä, jotka levisivät paljolti kädestä käteen. Noilla ryhmillä oli ideologisesti paljon yhteistä nykyisen alt-right jengin kanssa. Tavoitteena oli harvainvalta, jossa vallassa olijat olivat ”harvoja ja valittuja” tietyn ideologisen viitekehyksen omaavia. Se näkemys voidaan taas palauttaa Platoniin ja Aristoteleeseen ja Antiikin Ateenaan, jossa valta oli vapailla miehillä, muiden väestönryhmien jäädessä vaille sananvaltaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Noin epädemokraattinen oli tuo varhainen demokratian esikuva. Aidosti demokraattista yhteiskuntajärjestelmää ei ole ollut vielä missään. Oikeisto-vasemmisto akselilla määriteltynä valta on aina harvainvaltaa, olipa vallassa kumpi tahansa.

Laaksokin hirttäytyy Frankfurthin koulukuntaan. Siitä on ollut jo puhetta mm. tässä ketjussa ja monessa aiemmassa vastaavassa. Adorno, Althusser , Horkheimer ja muut ”frankfurthilaiset” olivat lukeneet lenininsä, marxiinsa ja engelsinsa oikein hyvin. En ole koskaan jaksanut lukea Leninin koottuja teoksia kokonaan läpi, mutta jo pintapuolinen tutustuminen teksteihin selvittää sen, että alt-right heput ovat omineet monen monta ”yhteiskuntafilosofista” argumenttia Leniniltä. Trumpin avustajista mm. Steve Bannon on sanonut olevansa leninisti ainakin sellaisessa merkityksessä kuin Bannon itse haluaa sen ilmaista.

Tuo merkitysyhteyksien relativistisuus taas on yhteydessä dekonstruktioon vähän mutkan kautta. Ensikosketukseni dekonstruktioon oli Jonathan Cullerin kirja ”On Deconstruction”, joka oli post-strukturalistinen kirjallisuustieteellinen teoreettinen viitekehys. Ranskalaiset dekonstruktionistit ja post-strukturalistit taas olivat enemmän yhteiskuntafilosofiaan, valtaan ja valtarakenteisiin suuntautuneita; siis noiden ilmiöiden analyysiin suuntautuneita.

Tuossa yhteiskuntafilosofissa suuntauksessa mikä tahansa saattoi olla mitä tahansa. Verifikaatio, falsifikaatio ja totuus merkitsivät jotain ihan muuta kuin klassisessa yhteiskuntafilosofiassa. Tätä alt-rigt joukkio on käyttänyt menestyksekkäästi hyväkseen: he ovat dekonstruoineet Leninin, Marxin ja Engelsin tekstit ja sitten rekonstruoineet niistä oman ideologisen oppijärjestelmänsä. Dekonstruktionistisesti ”minun totuuteni” on aivan yhtä hyvä kuin ”sinun totuutesi” tai objektiivinen totuus, jos sellaista ylipäänsä voidaan lainkaan muotoilla. Tätä strategiaa ovat soveltaneet myös Amerikan kristofasistiset piirit.

Eivätkä tiede ja tieteenfilosofiakaan ole säästyneet kaiken relativisoinnilta. 1970-lvulla Paul Feyerabend kuvaili teoksessaan Against Method epistemologista anarkismia, jonka periaatteena oli anything goes/mikä tahansa käy. Tätä ovat käyttäneet mm.  alt-rightin ilmastonmuutosdenialistit.

Kyllähän tuosta Laakson kirjoituksessa riittäisi juttua pitempäänkin, mutta tämä tällä kertaa.

Puolimatkan puppugeneraattorin sanamagia

Änkyröille on helkkarin kova paikka, kun heidän juttunsa osoitetaan aina paskapuheeksi. Erityisen huono häviäjä on uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka. Heppu saa oikeastaan aivan aiheetonta huomiota, vaikka jutut ovatkin puppugeneraattorin tuotoksi; tai ehkä juuri siksi.

Herättyään talvihorroksestaan Tapsa on polkaissut maailmalle peräti kaksi blogia: toinen julkaistiin Seurakuntalaisessa ja toinen Uudessa Suomessa. Uuden Suomen blogi lensi kyllä pikaisesti bittiavaruuteen. Tuo blogi on kuitenkin luettavissa mm. Tapsan kotisivuilla ja onhan se tallennettu muutamalle keskustelupalstallekin.

Tapsa houri korkeakulttuurista otsikolla: Opetushallitus murentaa korkeakulttuurin perustaa. Tapsaa kyrsii erityisesti se, että lapset ja nuoret saavat seksuaalisuudesta ajantasaista tietoa sen sijaan opetus koostuisi Tapsan niin hellimistä uskonnollisen oikeiston dogmeista. Mitä taantumuksellisempaa opetus on, sitä paremmin se täyttää Tapsan korkeakulttuurin kriteerit.

Tapsan päättömistä väitteistä seuraava on vain yksi esimerkki:

Ainoastaan äiti-isä-lapsi -kolmoissidokseen perustuva perhemalli tekee lapselle mahdolliseksi luoda identiteettinsä läheisessä suhteessa omaan biologiseen alkuperäänsä. Tämän identiteetti- ja suhdeoikeuden kunnioittaminen on osa lapsen kunnioittamista itseisarvoisena olentona, päämääränä itsessään.

Tuollainen väite vaatisi tuekseen jotain verifioitua validia ja relevanttia tietoa. Tuollaisenaan väite ei tarkoita mitään eikä sitä voi pitää muuna kuin Puolimatkan ja hänen aatetoveriensa sanamagiana. Tuollaiseen jargoniin nämä kristityt ”oppineet” joutuvat turvautumaan joka ainut kerta, koska millään muulla tavoin he eivät saa lainkaan ääntään kuuluviin.

Oikeastaan on aika surullista, että Tapsan ja monen muun uskovan ”tiedemiehen” jutut uppoavat kovin helposti lukijoihin. Mikä tahansa käy kun allekirjoituksena on Puolimatka tai Ahvio. Tapsa ja Juha pääsevät aina kovin helpolla, mutta sitten on tietenkin joukko kriitikoita, jotka debunkkaavat noiden hörhöjen hörhöilyt. Siitä taas seuraa uhriutuminen ja siinä puuhassa Puolimatka onkin kehittynyt erittäin taitavaksi.

Kun on seurannut Puolimatkan kirjoittelua ja julkisia esiintymisiä pitkältä ajalta, niin aika ankealta vaikuttaa Tapsan elämä. Saattaahan se vituttaa, että koko aikuisikä on mennyt ajaessa selvästi epätosia ja haitallisia asioita kategorisiksi imperatiiveiksi. Nyt kun elämä painuu iltahämärän puolelle, niin vitutuskäyrä nousee lähes pystysuorasti ylöspäin. Omapa oli Tapsan asia; toisinkin olisi voinut elää, niin ei tarvitsisi olla niin katkera kaikesta.

Matrix-taivas

Helvetistä on tehty helvetin monta elokuvaa; taivaastakin kai muutama. Nyt kun käytössä on toimivia virtuaalitodellisuuksia, niin änkyrät voisivat tehdä jonkin sovelluksen taivaasta. Vielä parempaa: kukin kuppikunta tekee oman versionsa taivaasta.

Sitten datalasit silmille, datakypärä päähän ja mitä niitä muita vehkeitä nyt sitten onkaan. Lopulta matkaaja astuu sisään taivaaseen.

Aika monen kuppikunnan visioissa on loputon Jumalan ylistäminen taivaassa. Sitä voisi kokeilla vaikka vuorokauden ajan. Sitten voisi miettiä onko sellainen puuha mitenkään järkevää tarpeellista.

Toiset kuppikunnat väittävät taivaan rakennusmateriaalien olevan kultaa ja jalokiviä. Kulta nyt vain on huono rakennusmateriaali. Virtuaalitodellisuudessa voisi ihailla sortuvia rakennuksia ja romahtavia siltoja.

Jotkut kuppikunnat väittävät sikiöiden pääsevän taivaaseen. Virtuaalitodellisuuden taivaassa asukkaat olisivatkin enimmäkseen sikiöitä. Kuinka houkutteleva on sellainen paikka, jossa on miljardeja sikiöitä? Eiköhän sekin selviä kunhan sovellukseen ohjelmoidaan asianmukaiset koodit.

Voihan noita ”taivaan iloja” miettiä itse kukin. Sitten vaan nörtit koodaamaan ja hups; meillä on virtuaalinen taivas ja parhaimmillaan tuhansia eri versioita siitä.

Sellaisessa ympäristössä voisi kysyä Jumalalta, miksi hän on Raamatun mukaan täysi mulkku?

Änkyrät heräsivät talviuniltaan

Änkyrät ovat heränneet talviuniltaan. Heihin on iskenyt oikein kevätpörriäinen; sen verran sekavaa settiä shittiä mennyt viikonloppu tarjosi.

1.

Päivi ja Niilo Räsänen olivat - yrittivät olla – vauhdissa mölyämällä Finlandia-talossa ”homoliitoista”. Päkän ja Niken argumentointi on niin väsynyttä ja kulunutta, ettei ole tosikaan. Muutama vuosi sitten Päkän päättömät jutut saivat vähän laajempaa julkisuutta, mutta nyt eivät edes änkyrät paljon perusta Päkän ja Niken jorinoista. Seurakuntalainen sentään otsikoi juttunsa: Päivi ja Niilo Räsänen: Eduskunta voi muuttaa avioliittolain, mutta ei luonnonlakeja eikä Jumalan sanaa: No just joo. Tuo juttu ei ansaitse tämän enempää kommentointia.

2.

Ateistin ajatushautomo on pariin kertaa kommentoinut Kotimaa24:n blogistin, Manu Ryösön, kirjoittelua. Viimeisen pläjäys oli otsikoltaan: Antikristillinen anarkismi. Huonostipa on Ryösö perehtynyt anarkismiin. En kyllä paljon muuta edes odottanut.

Todella pitkän aasinsillan kautta Ryösö onnistui yhdistämään anarkismin ja nuo Päkänkin mainitsemat ”homoliitot”. Anarkismista olisi saanut ihan mielenkiintoisenkin artikkelin aikaiseksi, mutta näille änkyröille homojen oikeudet ottavat niin koville, että mikä tahansa – vaikka sitten anarkismi – kelpaa väitteeksi homojen oikeuksia vastaan. Oli muuten sekavin blogi Ryösöltä ikinä.

3.

Viikonlopun anti-sankariksi pääsi taas kerran uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka. Siellähän Puolimatka oli taas juoruilemassa ja jorisemassa Cafe Raamatussa lauantai-iltana. Sitä ennen yksi Tapsan blogi oli lentänyt Uuden Suomen Puheenvuorosta bittiavaruuteen. Kaupallisilla toimijoilla on täysi oikeus päättää mitä he julkaisevat sivuillaan, eikä se rajoita mitenkään Puolimatkan sananvapautta, vaikka esim. änkyröiden puuhakerho, Aito Avioliitto ry, sellaista väittikin. Tapsa saa omilla kotisivuillaan kirjoittaa mitä lystää. Se, että Tapsan jutut ovat silkkaa paskaa, on yksinomaan Tapsan ongelma. Kun Tapsan tuotoksia sanotaan paskaksi, niin Tapsa pahoittaa mielensä ja väittää olevansa vainottu.

Tuossa Cafe Raamatun pätkässä Tapsa puhui ihan puuta heinää Kinseyn raportista. Kun asiasta keskusteltiin esim. Suomi24:n luterilaisuus—palstalla, niin Puolimatkan lakeijat olivat hätää kärsimässä, sillä Kinseyn raportti ei sano sellaista, mitä Tapsa väittää sen sanovan. Ties vaikka Tapsa olisi ollut itse kirjoittelemassa Suomi24:ään. Ovat muuten helkkarin epärehellistä sakkia nuo ”puolimatkalaiset”. Ehkä Tapsan olisi pitänyt paneskella elämässään enemmän, niin ei tarvitsisi vanhoilla päivillään jauhaa paskaa Cafe Raamatussa.

Olihan sitä viikonloppuna muutakin happeningia, mutta tuossa nyt oli muutama poiminta.

Persujen paskakasa Espoosta

Edellisessä postauksessa pohdin sitä, kuinka fasistinen persu alkaa kauhean nillityksen, aina kun häntä sattuu leukaan. Eilisessä Hesarissa Yrjö Rautio antoi täyden tyrmäyksen persuille ja se näytti sattuvan erityisesti Sampo Terhoa leukaan.

Tuosta postauksestani ei mennyt kuin muutama tunti, niin Uuden Suomen Puheenvuorossa espoolainen varavaltuutettu Nina From jatkoi Terhon aloittamaa nillitystä. Kun persuille lyödään faktat päin naamaa niin siitä alkaa uhriutuminen täsmälleen samalla tavoin kuin fundamentalistiset uskovat uhriutuvat silloin kun heitä mätkitään faktoilla päin näköä.

Nina From kirjoitti pitkässä valitusvirressään: En ole aiemmin puuttunut tähän vuosia kestäneeseen (voidaanko jo puhua) vihapuheeseen? Nyt päätin lukea tämän kirjoituksen ja kysyä: onko todella niin, että neljä vuotta PS:n riveissä, kuntapoliitikkona ollessani minut luokitellaan tällaiseksi epämiellyttäväksi hirviöksi aina vaan? Minusta jatkova vihamielinen pilkka, kapea katsanta ja kohtelu saisi jo loppua. Ei todellakaan ole mukavaa.

Aika erikoinen käsitys Ninalla vihapuheesta. Persujen vihapuheeseen vastataan faktoilla ja sellainen on sitten vihapuhetta? Niin on ehkä näiden herkkähipiäisten fasistien maailmassa. Heillä on oikeus ja mahdollisuus vääntää palstat täyteen vaikka mitä paskaa, mutta heitä tulisi kohdella silkkihansikkain. Aivan yhtä *fucking* vastenmielinen tyyppi Nina From on kuin hänen tunnetummat puoluetoverinsa.

Nina, sinä tosiaan olet paskakasa, koska olet paskakasojen puolueen jäsen. Se, että olet persu, tekee sinusta kaikilla mahdollisilla tavoilla halveksittavan ihmisen. Vai voiko sinua edes kutsua ihmiseksi?

Sinun on aivan turha puhua mistään yhteisestä hyvästä tai jostain korkeista päämääristä, kun edustamasi puolue on pelkästään fasistinen organisaatio, jonka ainoa päämäärä on oikeiden ihmisten elämän hankaloittaminen ideologisin perustein. En pidä sinua ihmisenä kuten en pidä puoluetovereitasikaan. Olette vain ihmisen kokoisia paskakasoja.

Sinut luokitellaan hirviöksi ja ihan aiheesta. Sinulla Nina, olisi ollut mahdollisuus valita poliittinen puolue toisellakin tapaa. Se että valitsit persut pitää sinut aina hirviönä, vaikka vaihtaisit puoluetta. Voit sanoutua irti puolueesi fasismista, mutta sinut muistetaan aina fasistipuolueen jäsenenä. Kaikki mitä tulet elämässäsi tekemään ei poista sitä faktaa, että olet kerran ollut fasisti.

http://ninafrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233702-kapy-selan-alla

Kun fasistista Persua sattuu leukaan

Kun persua sattuu leukaan, niin siitä alka kitinä ja nillitys. Nyt täystyrmäyksen on kokenut persujen puheenjohtajakisassa mukana oleva Sampo Terho.

Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio sanoi suunnilleen seuraavaa: Helsingin Sanomat julkaisi tänään asenteellisen ja asiantuntemattoman kolumnin, jossa perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaita leimataan fasismin jälkeläisiksi ja pimeyden ja pahuuden edustajiksi. Noin asiasta kertoi fasistisen persupuolueen äänenkannattaja Suomen Uutiset.

Persujen ja erityisesti Terhon kannalta on katastrofaalista, että tuo Raution väite on totta. Persujen retoriikka ja puolueen tavoitteet ovat täysin yhteneviä muinaisten fasistien ja natsien kanssa. Mikään ei ole muuttunut.

Samasta aiheesta valitti kristofasistin perustyyppi, Laura Huhtasaari, Twitterissä sanomalla, että hän bannaa jokaisen joka kutsuu häntä natsiksi tai fasistiksi. Laurahan on fasisti, joten se siitä. Mitään ei menetä jos joutuu Lauran bannaamaksi.

Persujen ja heidän kannattajiensa fasismi tulee saavuttamaan aivan uudet mittasuhteet nyt käynnissä olevan kunnallisvaalikampanjan ja tulevien puheenjohtajavaalien aikana.

Minä kutsun persuja edelleen fasisteiksi kunnes he osoittavat, että he eivät ole fasisteja. Sellaisesta ei ole viitteitä ja niitä viitteitä tuskin löytyy tulevaisuudessakaan.

Rukousaamiaisen järjettömyys

Suomen kansallinen rukousaamiainen järjestettiin torstaina 16.3.2017 kolmannen kerran. Tänä vuonna tuo hölmö komedianäytös ei saanut juuri minkäänlaista huomiota. Asiasta on raportoinut oikeastaan vain Kristillisdemokraattien KD-lehti ja muutama osallistuja omalla Twitter-tilillään.

KD-lehti: Teemana on tänä vuonna Luottamus tulevaisuuteen – Suomi 100 vuotta rukoillen./…/ Arvofoorumin teemana on tänä vuonna ”Kenelle Suomi kuuluu – vallitsevat arvot ja niiden juuret”.

Kyseessä oli vain ja ainoastaan kristofasistien kokoontuminen ja teemana oli mielikuvitusystävän kuviteltu tahto, vaikka muuta osallistujat väittivätkin.

Tilaisuuden väitettiin olevan poliittisesti sitoutumaton, mutta sekin riippuu vähän siitä, miten asiaa tarkastelee. Kristofasisteja näet löytyy aika monesta poliittisesta puolueesta. Kyseessä oli siis eri puolueiden änkyröiden strategiapalaveri, jossa hahmoteltiin uskontoon ja sen erääseen äärimuotoon perustuvaa fasistista yhteiskuntajärjestelmää.

Rukousaamiaisen teemasta voidaan sanoa, että Suomi ei ainakaan kuulu sellaisille, jotka osallistuvat rukousaamiaisen kaltaisiin typeryyksiin. Valtaan ette pääse, vaikka kuinka rukoilisitte. Toisaalta olisi oikein hyvä, että vain rukoilisitte, ettekä tekisi mitään muuta. Sillä tavoin aiheuttamanne yhteiskunnalliset haitat saataisiin minimoituja.

Tästä ei ole montaakaan viikko, kun rukousaamiaisenkin taustalla oleva änkyrä, Antero Laukkanen, ihmetteli sitä, miksi näitä ”uudestisyntyneitä” änkyröitä pidetään aivottomina idiootteina. Vastaus on hyvin yksinkertainen: Koska olette sellaisia! Siitä on hyvänä esimerkkinä kaikenmaailman rukousaamiaiset ja muu häröily.

Suomessa asiat ovat todella huonosti, jos rukoilua pidetään sopivana menetelmänä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun.

Yhteiskuntatieteiden historiattomuus

Keskustelupalstalla osallistuin yhteen pienimuotoiseen debattiin eri tieteenalojen historiattomuudesta. Alla osa keskustelusta.

”Tuo oli aika huolestuttava tieto, että historian tuntemus on noin vähäistä! Ellei tunne mm. alansa historiaa kunnolla, on varmasti vaarana alkaa toistaa virheitä aina vain uudestaan. Tai hämärtyy jopa sekin mihin ollaan menossa kun ei edes tiedetä mistä ollaan tulossa.”

Oikeastaan tämä kuuluisi tiede ja tiedepolitiikka palstalle, mutta sanotaan nyt hyvin lyhyesti.

Historiattomuus ei ole ihan niin paha humanistien ja teologien joukossa. Siitä sakista löytyy hyvinkin laajasti oppineita ja sivistyneitä ihmisiä. Kyllä Ahvio ja Puolimatkakin ovat erittäin oppineita ja arvelen heidän olevan perillä oman tieteenalansa historiasta. Se että he ovat hirttäneet itsensä uskonnollisen oikeiston agendaan, johtuu jostain ihan muusta kuin historiattomuudesta.

Yhteiskuntatieteissä tuli 1960-luvulta alkaen ideaaliksi jonkinlainen metodologinen monismi. Yhteiskuntatieteissä tahdottiin kehittää eksakteja metodeja luonnontieteiden ja lääketieteen malliin. Tästä on seurannut tilastollisten menetelmien ylivalta: kaikki uskottavaksi katsottava tutkimus on lähes pelkkää numeroiden murskaamista. Yhteiskuntatieteiden tarkoitukseksi on vähän kärjistetysti sanottuna muodostunut tilastollisen aineiston tuottaminen julkisen vallan ja yritysten tarkoituksiin. Siinä touhussa yhteiskuntatieteiden humanistinen perinne on joutunut sivuraiteelle.

Usein kunkin tieteenalan perusopintoihin kuuluu yksi tuon tieteenalan historian kurssi ja yksi tieteenfilosofian kurssi. Myöhemmin vapaavalintaisissa opinnoissa on sitten mahdollista suorittaa kirjatentteinä esim. sosiologian historiaa ja vastaavaa. Kunkin tieteenalan historian harrastus jää opiskelijan omatoimisuuden varaan, eivätkä professoritkaan mitenkään motivoi sellaiseen suuntautumiseen. Yhdysvalloissa ei ole mitenkään harvinaista, että yhteiskuntatieteilijät opiskelevat sivuaineena tilastotiedettä, koska se edistää uramahdollisuuksia. Humanistit ovat melkeinpä uhanalainen laji. Tiedä sitten miten asiat ovat Suomessa? Sen mitä minä olen seurannut suomalaisten yliopistojen opinto-oppaita, niin kehitys on kulkemassa samaan suuntaan, valitettavasti.

Olen myös havainnut, että eri alojen opiskelijat eivät enää harrasta keskenään tieteidenvälistä spekulointia. Jokainen kuppikunta on linnoittautunut omiin bunkkereihinsa. Opiskelijakapakoissa kai vieläkin kinataan äänekkäästi, mutta yhä harvemmin tieteellisistä saati sitten yhteiskunnallista kysymyksistä.

Sivistysyliopistosta ei ole jäljellä kuin rippeet. Yliopistot ovat muuttumassa yhä enemmän ammatillisten oppilaitosten suuntaan. Valistuksen ajan ideaalit eivät ole enää kovaa valuuttaa akateemisessa maailmassa.

Mahtavaa, Puolimatka heräsi talvihorroksesta!

Mahtavaa, Puolimatka on herännyt talvihorroksestaan! Minusta on aina ilahduttavaa lukea uudestisyntyneen professorin tuotoksia: joka ainut kerta Puolimatka onnistuu aiheuttamaan ilmiön, joka tunnetaan nimellä ”weapons-grade-face-palm”.

Kun suomalaisen uskonnollisen oikeiston intelligentsian näkyvimpien hahmojen, Puolimatkan ja Ahvion, juttujen taso on sitä mitä on, niin kovin korkeaa käsitystä se ei suo suomalaisen uskonnollisen älymystön kognitiivisesta kapasiteetista.

Toisessa ketjussa käsiteltiin Ahvion retoristen keinojen marxilaista alkuperää. Kaikki mitä siellä sanottiin Ahviosta, pätee myös Puolimatkaan. Nyt vain pitäisi selvittää, kumman kognitiivinen dissonanssi on kattavampi? Kumpi on häijympi, oikeastaan vittumaisempi, ihminen? Pitkäkestoinen kognitiivinen dissonanssi ei voi olla terveellistä. Siihen on tietenkin ratkaisuna todellisuuden totaalinen kieltäminen kategorisesti ja kaikki mikä ikinä tukee denialismia kelpaa position verifikaatioksi; olipa tuo verifikaatio aiheen kannalta relevantti tai ei.

Gramscin hegemoniaa käsittelevä analyysi pätee myös näihin Puolimatkan tuotoksiin. Se että tietty kuppikunta, tässä tapauksessa Puolimatkan ja Ahvion edustama amerikkalaisperäinen kristofasistinen versio kristinuskosta, on menettänyt hegemonia-asemansa, tekee heidät vihaisiksi. He eivät nyt millään pääse sanelemaan ”oikeata oppiaan” ja kai se vituttaa niin, ettei veri tahdo kiertää.

Tämä suomalaisen uskonnollisen älymystön kauhukaksikko näyttää aina vetoavan anglo-amerikkalaisiin lähteisiin. No eipä tuota kristinuskon muotoa ole juuri muualla yritetty puolustaa ja ne apologiat ovat käyty läpi aika nopeasti. Johtopäätös: niillä ei ole lainkaan reaalimaailman relevanssia, vaikka kauhukaksikko kuinka vakuuttaa lähteidensä olevan uskottavia.

Puolimatkan tuossa Seurakuntalaisen blogissa käyttämistä lähteistä Chesterton oli dekkarikirjailija, runoilija ja muuta sellaista. Kuby oli kyllä ihan oikea sosiologi, mutta kääntynyt katolisuuteen. Mikä saa noissa käännynnäisissä aikaan sen, että aivot heitetään narikkaan? Kuby on sentään Heisenbergin sukulainen ja kai Kubylle tuli tutuksi Heisenbergin epätarkkuusperiaate; sen verran hämärää juttua Kuby itse heittää. Rob Palkovits on hänkin ihan oikea professori, jonka erikoisalaa näyttää olevan isien ja lasten suhteet. Siitä aiheesta saa takuulla kiinnostavaa tutkimusta aikaiseksi. Mutta Palkovits uppoaa siihen, että hän on Barn Vineyard Churchissä ja se kuppikunta on todella hörhöä sakkia. Toisessa yhteydessä olen sanonut, että usko lähes aina diskvalifioi melkein kenet tahansa melkein mistä tahansa ja näin on myös Palkovitsinkin tapauksessa. Käyttäähän Puolimatka lähteenään myös omia sepustuksiaan, joten lähteet ovat pelkkiä mielipiteitä vailla tieteellistä kredibiliteettiä, vaikka Puolimatka mielellään esittää stoorit ”tieteellisinä”.

Johtopäätökseni on: Puolimatkakin aliarvioi lukijansa.

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/sukupuolisen-valtavirtaistumisen-ideologia/

Uskonnollisen oikeiston marxilainen retoriikka

Loistava tiivistys Gramscin ajattelusta! On hienoa, että Suomestakin löytyy kiinnostusta näihin nykyperspektiivistä muinaisiin teoreetikoihin.

Yhteiskuntatieteiden ongelma niin Amerikassa kuin Euroopassakin on ollut tilastollisten menetelmien puoli vuosisataa jatkunut ylivalta. Tästä on seurannut yhteiskuntatieteiden historiattomuus: aika monta sukupolvea on koulutettu siten, että kunkin tieteenalan historiasta opiskelijoilla ei ole kuin pieni aavistus. Samaa näkyy jo professoreidenkin kohdalla. Laaja-alainen historiattomuus tiedeyhteisössä alkaa olla jo kaikenkattavaa. Tämä on aika kaukana sivistysyliopiston ideaalista. Kaikki tuo tietenkin liittyy tiedepolitiikkaan ja aivan erityisesti tieteen rahoitukseen: tieteen oletetaan tuottavan täsmällisesti kvantifioitavissa olevia tuloksia. Näitä tuloksia voidaan sitten oletettavasti käyttää taloudellisten resurssien kohdentamiseen, mutta metsään mennään – aika tyypillisesti.

Käsiteanalyysit jäävät paljon ”yksityisyrittelijöiden” puuhaksi kuten Tapio Linna teki tuossa Gramscia käsittelevässä artikkelissaan. Näitä mielenkiintoisia kannanottoja julkaistaan nykyään erinäisillä nettisivuilla, hyvin harvoin vertaisarviointeja käyttävissä tiedejulkaisuissa. Eihän tuollaiset artikkelit ole oikein mitenkään muutettavissa rahaksi.

”Muutos onkin siis ollut toiseen suuntaan! Puhe jostain ”kulttuurimarxilaisuudesta” käy yhä ohuemmaksi.”

                   Tätä minä olen yrittänyt sanoa tällä palstalla ja jopa Ahvion blogin kommenttiosuudessa. Kyse ei ole edes Frankfurthin koulukunnasta ja sen kuvitellusta kulttuurimarxilaisuudesta. Teoreettinen viitekehys on vanhempaa perua; eikä pelkästään Gramsciin viittaavana. Niitä teoreetikkoja on monta muutakin. Minusta tuo Gramscin ajattelu on kuin suoraan uskonnollisen oikeiston pelikirjasta. Kun tieteessäkin vallitsee historiattomuus, niin ei kai sitten tuolta uskonnolliselta oikeistoltakaan voi odottaa kovin perusteellista ideologiansa marxilaisen alkuperän tuntemista. Olisi oikein mielenkiintoista haastatella Ahviota siitä, kuinka hyvin hän on perillä sellaisesta seikasta, että lähes kaikki mitä hän sanoo ajamansa ideologian nimissä, on joko varastettu tai lainattu muinaiselta vasemmistolta ja vasemmistolaiselta intelligentsialta.

”Jos miettii fundamentalismin muotoa, joka pyrkii tekemään aivan vastaavaa, joskin uskonnon kautta, yhteneväisyydet ovat ilmiselviä.”

Kun keskustelupalstoilla osoittaa kristofasisteille ja muille uskonnollisen oikeiston edustajille sen, kuinka heidän ideologiansa ja ideologinen retoriikkansa pohjautuu vasemmistolaiseen ajatteluun (ja usein myös totalitaristiseen maailmankuvaan), niin denialismi saavuttaa aivan uudet mittasuhteet.

Sekulaarin intelligentsian vaikeneminen

"Tuskin sopivat. Ps tulee aivan varmaan hajaantumaan. Samoin seuraan KD:n muutoksia, joka ei jostain syystä näitä parmoslaisia kovin kiinnosta."

Persujen tilanne on mielenkiintoinen. Persut ovat tällä hetkellä ehdottomasti kiinnostavin puolue Suomessa, vaikka en ole oikein mistään samaa mieltä heidän kanssaan. He osaavat oikein hyvin julkisuustemput. Lisäksi persujen kannattajat näyttävän olevan kovin aktiivisia erinäisillä keskustelupalstoilla.

Krisut ovat omineet lähes kaikki entisen vasemmiston puheenaiheet (talking points) höystettynä kristillisellä fundamentalismilla. Tämä tekee krisuista radikaalipuolueen, mutta sen sortin radikalismi ei taida saada kovin suurta kannatusta.

Krisut ovat aivan liian mietoja patmoslaisten mielestä. Tämä patmoshenkinen joukko kaipaa retoriikaltaan mahdollisimman jyrkkiä kannanottoja ja näyttävää toimintaa. Sitä persut pystyvät tarjoamaan toisin kuin krisut.

"Totta ja siksi maaperää alustetaan kritisoimalla mm. tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, naisten oikeuksia sekä demokratiaa. "

Tuollainen retoriikka on kopioitu sanatarkasti amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta. Juuri eilen julkaistiin viimeisin tutkimus amerikkalaisten uskonnollisuudesta. Sekularismi on jatkanut voittokulkuaan entistä nopeammalla tahdilla. Valkoisten evankelikaalisten huippuhetket on nyt nähty, koska suuret ikäluokat kuolevat ja tuon ko. tutkimuksen mukaan nuoremmat sukupolvet kurovat umpeen suhteellista eroa eurooppalaisten ihmisten sekularisoitumiseen. Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä oli se, että "uskonnollinen sukupolvi" on erittäin vihainen siitä, että heidän elämäntapansa ei ole enää hegemonia-asemassa. (vrt. Gramscin käsitykset hegemoniasta). Hegemonian menettäminen on heille eksistentiaalinen uhka ja siitä taas seuraa vähemmän toivottavia ilmiöitä.

Mielenkiintoista on Suomessa myös se, että intelligentsia on osallistunut aika vaisusti viimeaikaisiin debatteihin. Onhan siellä tietenkin Ahvio ja Puolimatka, mutta eipä sen lisäksi muita kuin muutama taloustieteen professori. Kyllä, lasken Ahvion ja Puolimatkan älymystöön täysin riippumatta heidän mielipiteidensä substanssista. Onko yhteiskunnallinen debatti kuollut kokonaan Suomessa? Ainoat aiheet tuntuvat olevan homot, maahanmuutto ja EU-kritiikki. Niillä kun on aika vähän tekemistä suurimman väestönosan kanssa. Arkkipiispa on sentään esittänyt humanistisia mielipiteitä, mutta sekulaari intelligentsia on pysynyt kumman hiljaa.

Patmoksen Ahvio ajaa rosvokapitalismia

”Tällä hetkellä näyttää, ettei uskonnollisuuden kytkeminen ole kovin voimakasta.”

Niin, Suomessa herätyskristillisyys taitaa olla politiikassa enemmän painolasti kuin etu. Kuitenkin Persujen ja Krisujen monet kansanedustajat ovat kuuluvat painoarvoltaan marginaalisiin uskonnollisiin yhteisöihin. Siitä positiosta on aika vaikea lähteä tekemään uskottavaa ja laajemmin väestöön vetoavaa politiikkaa. Ilmeisesti tästä syystä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kansanedustajat eivät paljon tuo esiin omaa uskoaan.

Gramsci esitti, että hegemonia-asema saavutetaan silloin kun onnistuneesti saadaan eri kuppikunnat jonkin asian taakse. Tämä vaatii tietenkin kompromisseja ja jopa joistakin ideologisista dogmeista luopumista. Olen seurannut tämän ilmiön toteutumista hyvin läheltä Yhdysvalloissa. Religious Right on juuri tällä hetkellä saanut kliimaksinsa. Gramsci ja kumppanit pohtivat myös sitä, kuinka hegemonia säilytetään. En näe, että nykyinen tilanne tulee jatkumaan kovin kauan. Vastarinta on aivan liian voimakasta. Pahoin pelkään, että tällä(kään) kertaa ei selvitä ilman ruumiita.

Suomessa persut ovat onnistuneesti saaneet erilaiset kuppikunnat oman asiansa taakse. Kun lukee persujen kansanedustajien kannanottoja, niin ”koti, uskonto ja isänmaa” -slogan on varastettu vuosikymmenten takaiselta Kokoomukselta, työväenliikkeeltä on omittu palkansaajien eduista huolehtiminen ja sieltä ihan vasemmalta laidalta yhteisöllisyys yms. Kaikki tämä on ryhmitetty puolueen ohjelmaan. Saa nähdä kuinka selvästi fasistinen porukka ja maltillisemmat piirit enää mahtuvat samaan puolueeseen tulevaisuudessa.

”No, olen useammassa ketjussa yrittänyt tutkailla, miten paljon on ymmärretty näitä asioista, ja tullut lopputulokseen että jo perusasiat näillä Ahvion fanittajilla on täydellisen hukassa. Jotenkin se kun Ahvio ripottelee Raamatun lauseita sekaan, saa monet olettamaan että nyt tässä hyvästä asiasta puhutaan.”

Raamatunlauseilla voitiin huijata Amerikassakin melkoinen joukko ihmisiä uskonnollisen oikeiston kristofasistisen agendan taakse. Ahvio yrittää selvästi toistaa tuon kerran toimineen reseptin Suomessa. Tosiaan Ahvio ajaa enimmäkseen suurpääoman etuja palvelevaa yhteiskuntamallia. Tästä seuraa se, että suurin osa väestöstä on niitä ”toisia”, jotka ovat siinä mallissa häviäjiä. Jotta Ahvion ajama malli olisi menestyksekäs, niin suurin osa vapausoikeuksista tulisi peruuttaa, jolloin ihmiset olisivat ”maaorjan” asemassa. Kun tilanne on jatkunut riittävän kauan, seurauksena on väkivaltainen kapina ja silloin ”ahvioille” käy köpelösti, mutta niin pitkällehän nuo piirit eivät osaa tai halua ajatella.

Jotain 35 vuotta sitten kirjoitin ihan kieli poskessa pitkän esseen puhvelinmetsästyksestä. Jutun juoni oli siinä, että puhvelinmetsästys aiheutti kahden rinnakkaisen talousjärjestelmän romahtamisen. Amerikan alkuperäiskansat metsästivät puhveleita vain sen verran, kun verrattain pienen populaation selviytymisen kannalta oli välttämätöntä. Kun tuon populaation koko oli vuosisadasta toiseen melko vakio, niin puhvelikanta ehti aina. uusiutua. Kun valkoinen mies rantautui sille mantereelle, niin puhvelinmetsästys oli heille voittoa tuottava elinkeino. Puhvelin liha ja nahka olivat arvokkaita. Metsästäjien määrän lisääntyessä puhvelin yksikköhinnat alkoivat laskea. Jotta puhvelinmetsästyksestä saadut voitot olisivat pysyneet samalla tasolla, metsästystä oli koko ajan lisättävä. Puhvelikanta alkoi radikaalisti kutistua.  Lopulta metsästäjiä oli enää vain kourallinen, joten elinkeino oli päätynyt oligarkien käsiin. Sitten metsästys loppui kokonaan, kun mitään metsästettävää ei enää ollut.

Tuossa skenaariossa ensin tuhoutui alkuperäiskansojen sosialistinen talousjärjestelmä ja sitten valkoisten metsästäjien riistokapitalismiin perustuva talous. Sekä inhimilliset resurssit että luonnonvarat oli käytetty loppuun ja siitä seurasi koko elinkeinon romahtaminen. Idean tuohon esseeseen sain siitä, kun joku tutkija oli tehnyt oikein analyysin Amerikan mantereen puhveleista.

Nyky-yhteiskunnassa alkuperäiskansoja edustaa pohjoismainen hyvinvointivaltio ja kaikki se mikä siihen liittyy. Valkoisia metsästäjiä puolestaan edustaa rosvokapitalismi (crony capitalism), jota Ahviokin ajaa. Taitaa taas olla tuloksena molempien talousjärjestelmien tuhoutuminen?

Patmoksen ja Ahvion kristofasismin marxilainen alkuperä

Minusta on oikeastaan aika hupaisaa, kuinka oikeisto (nykyään myös uskonnollinen oikeisto) on omaksunut juuri Gramscin ja hänen hengenheimolaistensa retoriikan aina kun siitä on ollut oikeistolle hyötyä. Onhan tuo ollut toimiva pragmaattinen lähestymistapa. Mitä tulee tuohon Ahvion kirjoitteluun, niin hänen kirjoituksensahan ovat plagiaatteja amerikkalaisen (uskonnollisen) oikeiston julkaisuista.  Luuleeko Ahvio, että hänen lukijansa, eivät ole selvillä siitä, mistä nykyinen amerikkalainen oikeisto omaksui oman retoriikkansa?

Lyhyt kertaus amerikkalaisen uusoikeiston retoriikan marxilaisista lähtökohdista.

Sata vuotta sitten Yhdysvalloissa oli todella voimakas työväenliike. Socialist Democratic Party ja Socialist Labor Party olivat merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Vuoden 1912 presidentinvaaleissa sosialistien ehdokas Eugene Dobs sai 6 prosenttia annetuista äänistä. Se on aika iso luku kaksipuoluejärjestelmään perustuvassa hallintomallissa.

Jos käytte Washington D.C:n seudulla, niin kannattaa ehdottomasti vierailla Kongressin kirjastossa ja Kansallisarkistossa. Sieltä löytyy paljon amerikkalaisen työväenlehtien numeroita. Jo pelkkä kirjoitusten otsikoiden analyysi kertoo siitä, että retoriikka oli yhtenevää nykyisten oikeiston kanssa.

Ensimmäisen maailmansotaan asia liittyy siten, että työväenliike vastusti USA:n liittymistä sotaan. Silloisella republikaanisella presidentillä, Woodrow Wilsonilla, oli iso ongelma: Myös hän oli kampanjoinut uudelleen valintansa yhteydessä sodanvastaisella retoriikalla. Tilanne oli Wall Street kannalta kuitenkin sellainen, että esim. Goldman Sachsin yms. sijoitukset olivat uhattuina, jos Yhdysvallat ei liittyisi sotaan. Pakolla työväenliike saatiin mukaan ja tämä tarkoittaa sitä, että heidän julkaisunsa pakotettiin lain voimalla kirjoittamaan mm. pääkirjoituksissaan sotaa myötäileviä kannanottoja.

Sodan jälkeen oikeistolaistumisen ensimmäisessä aallossa koko työväenliike sitten käytännössä tuhottiin. Tuolloin oli vielä muistissa kuinka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli käyty ”luokkasotia”, joissa sai surmansa tuhansia työläisiä. Suurpääomapiirit eivät halunneet tilanteen toistuvan. Wilsonin presidenttikausilla hyödynnettiin ensimmäistä kertaa myös massapropagandan menetelmiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että työväestön argumentit otettiin pääomapiirien käyttöön pienin variaatioin. Mikään ei ole sittemmin muuttunut: Uskonnollinen oikeisto ja Ahvio viljelevät jyrkän radikaalia marxista ”vallankumousretoriikkaa”, jossa tällä kertaa sen vallankumouksen tekevät uskovat oikeistolaiset pääomapiirit.

Lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin nyt: Pääomat olivat kasaantuneet hyvin harvoille ja sitten seurasi talousromahdus. Tähän saumaan iski presidenttinä Franklin D. Roosevelt. Hän otti käyttöönsä jokaisen vasemmistolaisen argumentin ja menettelytavan mukaan lukien äärimmilleen viedyn keynesiläisen talouspolitiikan.  FDR sanoi suurimman saavutuksensa olleen kapitalismin pelastaminen. FDR oli itsekin vauras oligarkki, joka sanoi toisille oligarkeille: ”Jos ette luovu osasta omaisuuttanne, niin hyvin pian teillä ei ole lainkaan omaisuutta!” Kuulostaa aika paljon Bernie Sandersin retoriikalta demokraattien esivaalien 2016 yhteydessä.

1950-lvun oikeistolaistumisen toisessa aallossa työväestön retoriikka ei ollut suosiossa, mutta nykyään kolmannessa aallossa puheet ja teot ovat kuin suoraan marxilaisten teoreetikkojen hahmottelemista malleista.

Seurattuani vuosikymmeniä amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston nykyistä nousua ja verratessani sitä 100 vuoden takaiseen amerikkalaiseen versioon sosialismista ja 1960- ja 70-lukujen eurokommunismiin, niin eroja on vaikea löytää. Ahvion kirjoittelussa tämä tulee hyvin esille. Pääseekö tuon sortin amerikkalaisuus hegemonia-asemaan (vrt. Gramsci) myös Suomessa? Ainakin yritystä näyttää olevan, mistä kertoo myös se, että vielä varsin pieni suomalainen fasistinen katras etsii liittolaisia uskonnollista piireistä (esim. Patmos) hyödyntäen ”vallankumousretoriikkaa”, joka puolestaan turhan usein sisältää väkivallan elementin.

Ilmeisesti totalitarismia ei voi ajaa kovin monella erilaisella retorisella keinolla.

Patmoksen Juha Ahvion retoriikan marxilaiset juuret - Antonio Gramsci

En ole muutamaan viikkoon lukenut Patmoksen sivuilta Juha Ahvion blogia, mutta tänään luin. Ahvio on omaksunut oikein hyvin marxilaisen retoriikan, mutta asia ei ole sinällään lainkaan yllättävää: Monet kristofasistit Amerikkaa myöten toimivat samoin.

Tällä ei ole mitään tekemistä Ahvion niin inhoaman Frankfurthin koulukunnan kanssa, vaan ajatusmalli löytyy muutamaa vuosikymmentä aiemmin vaikuttaneelta italialaiselta marxilaiselta yhteiskuntafilosofilta Antonio Gramscilta.

Aiemmin Gramsci ja Benito Mussolini olivat mahtuneet jopa saman puolueen jäseniksi, mutta tiet erkanivat Mussolinin saatua potkut puolueesta. Sittemmin retoriikkaa ja ideologia olivat aika yhteneviä: toinen oli fasistien joukoissa, toinen marxialisten teoreetikkojen joukoissa. Nykyisiltä kristofasisteilta jää aina mainitsematta se, että kristofasismilla ja marxilaisella proletariaatin diktatuurilla on sama ideologinen juuri; harvainvalta ja näennäisen demokraattisesti valitut instituutiot. Tai ehkä tämä on näiden uusoikeistolaisten tietoisesti valittu taktiikka; onhan se aika noloa, että ideologia pohjaa alun alkaen marxilaisten teoreetikkojen ajatteluun. Näin erityisesti kun analysoidaan valtaa ja hegemoniaa sekä niiden käsitteellisiä sisältöjä. Myös ideologisten päämäärien saavuttamisen menettelytavoista uusoikeiston kristofasistinen siipi, Ahvio siellä muiden mukana, ja muinainen vasemmiston radikaalisiipi olivat jotakuinkin samaa mieltä.

Kristofasismiin liittyy sellainen pieni pikantti lisä, että Ahvion arvostama amerikkalainen kristofasistinen radioääni, Rush Limbaugh, on siteerannut oikein nimeltä mainiten Gramscia. Kun kristofasismilla ei oikein ole mitään omaa teoreettista pohjaa, niin sellaisen voi hyvin lainata vaikka sitten Gramscilta.

Gramsci sano hegemoniasta mm. seuraavaa: Antonio Gramscin mukaan moderneissa yhteiskunnissa hegemonia, yhteiskunnallinen johtajuus, täytyi luoda ja voittaa monilla eri alueilla. Hegemonian käsite tarkoittaa poliittisen johtamisen ja vaikuttamisen tapoja, joilla ryhmät pyrkivät tekemään oman ideologiansa yhteiskunnan yleiseksi ideologiaksi. Hegemonian muodostamiseen tai valtaamiseen tarvitaan legitimiteetin hankintaa, poliittista indoktrinaatiota sekä kykyä yhdistää eri poliittisten ryhmien keskenään ristiriitaiset intressit yhteisymmärrystä ja kompromissitarvetta painottaen uudenlaiseksi kokonaisuudeksi.

Uusoikeiston kristofasistiselta siiveltä ja radikaaleilta vasemmistolaisilta löytyy myös seuraava yhdistävä tekijä ihan Gramscin mukaan: Yhteiskunnan muuttamisen on oltava päämäärähakuista organisoitumista, jonka pitää muodostaa politiikan koko alueen läpäisevä kollektiivinen tahto.

Gramscin suomeksikin julkaistut "Vankilavihkot" kannattaa lukea.

Toiminta rajakki-vajakkien konfliktihakuisuutta vastaan

Kun nuo puhuvat aasit, kristofasistit, Suomi Ensin –puuhakerho ja muut rajakki-vajakit sekä niiden liepeillä hengailevat tahot kaipaavat konfliktia, niin eiköhän tässä jonkinlainen konflikti saada aikaan.

Yksi skenaario voisi olla seuraava: Jo pelkän lukumääräisen ylivoimamme ansiosta noiden em. piirien vastainen rintama voi luotettavasti tunnistaa, eristää ja tuhota minkä tahansa äärioikeistolaisen jengin. Oletetaan, että jokin jengi, esimerkiksi Odinin soltut, kävelevät kadulla. Ei vaadi kummoistakaan panosta, jotta saadaan muutaman sadan hengen joukko piirittämään tuo jengi ja pysäyttämään heidän etenemisensä. Tähän sopii aivan mainiosti väkivallaton vastarinta. Mikäli nyt Odin soltut ryhtyisivät väkivaltaisiksi, niin muutama mustelman jälkeen väkivallattoman vastarinnan joukko vain istuu noiden aasien päälle: ihmisiksihän heitä ei voi sanoa. Siinähän sitten nököttävät naama kylmää katua vasten. Paikalle saapuvalle poliisilla on helppo tehtävä korjata soltut talteen.

Tuo oli nyt vain yksi hupaisa mahdollisuus. Tuota taktiikkaa voi viritellä ja kehittää siitä tapauskohtaisia vaihtoehtoja.

Ehkä pitäisi aktivoida Anonymous suuren maailman malliin. Voi sitä Janitskinin itkua ja parkua, kun hepun puhelin mykistyy ja mvlehden sivut kupsahtavat. Oikeastaan tätä ideaaa pitää kehitellä. Kohde on nyt identifioitu, seuraavaksi tapahtuu eristäminen ja tuhoaminen. Paskapäiden kaipaaman konfliktin voi ratkaista tuollakin tavalla.

Voimme vallata kadut ja tiedon valtatiet omaan käyttöömme. Mikään sympatia tai empatia vajakkeja kohtaan ei ole tarpeen. Konfliktiin voi vastata tilanteen mukaisella toiminnalla. Onhan meillä kaikki hyvät keinot käytössämme, joten käyttäkäämme niitä.