Viime viikkoina
suomalaisissa tiedotusvälineissä on käsitelty laajasti hallituksen ajamaa ja
eduskunnan hyväksymää työttömien aktivointimallia. Tuo malli on synnyttänyt
polemiikkia niin blogeissa kuin keskustelupalstoillakin.
Parasta mitä
aktivointimalli tarjosi, oli merkittävä vastarinta mallia kohtaan. Mallia
vastaan polkaistiin kansalaisaloite, joka muutamassa päivässä sai riittävän
määrän allekirjoituksia, jotta aloite siirtyy eduskunnan käsittelyyn. Tällainen
vastarinta on aina ilahduttavaa. Aina kun vastarinta kumpua ruohonjuuritasolta,
sillä on ennustusarvoa silloin kun arvioidaan tulevaa äänestyskäyttäytymistä.
En kuitenkaan
usko, että kansalaisaloite saa arvoistaan kohtelua eduskunnassa. Korkeintaan
aloite juuttuu johonkin valiokuntaan ja vähitellen koko aloite pyritään
vaikenemaan kuoliaaksi. Nyt aloitteen alkuunpanijoiden tulisi pitää asiaansa
esille. Tämä onkin ollut kansalaisaloitteiden heikkous: aloitetta ei enää
”markkinoida” kun riittävä määrä nimiä on saatu kasaan. Näin on käynyt mm. eutanasian laillistavalle
kansalaisaloitteelle. Tuon aloitteen alkuunpanijoina oli sentään kokeneita
poliitikkoja, joten heidän olisi luullut olevan hyvin perillä eduskunnan
konnankoukuista.
Aktivointimallin
kumoamiseen tähtäävä aloite kaatuu jos ei heti lakivaliokunnassa niin
perustuslakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunta kutsuu asiantuntijaksi
jonkun, jolla on hyvät argumentit aloitetta vastaan. Sitä ennen työttömien
aktivointimallia on jo päästy kokeilemaan täysimääräisenä ja hallituksen
avainministerit taputtavat omalle saavutukselleen – merkittävän kansanosan
kyykyttämiselle.
Nyt kun Suomessa
on oikeistolaisin hallitus ehkä ikinä, niin ei ole lainkaan yllättävää, että
oppia on otettu Yhdysvaltain republikaaneista. Onneksi uskonnollinen paatos ei
ole sentään niin päällekäyvää kuin republikaaneilla, vaikka Suomenkin
hallituksesta löytyy aivan liian monta paatunutta vakaumuksellista
”kristittyä”, joille kaikki inhimillinen on suorastaan demonista.
Aina kun missä
tahansa maassa on kovin oikeistolainen hallitus, kaikki uudistukset muodostuvat
rangaistuksen luontoisiksi menettelytavoiksi. Tässä suhteessa Suomi on ehkä
maailman amerikkalaisin valtio Yhdysvaltojen jälkeen.
Työtön on saanut
kriminaalin piirteitä, vaikka mitään laitonta ei olisikaan tapahtunut. Mielipiteen
muokkaus on onnistunut oikein hyvin: työttömät on saatu näyttämään järjestelmää
röyhkeästi hyväksikäyttäviltä konnilta. Tätä asennemuokkausta sitten häijyt
ihmiset ihan vapaaehtoisesti toistavat sosiaalisessa mediassa. Luulisi
ihmiskunnan jo oppineen, ettei toisen epäonnella mässäily johda ainoaankaan rakentavaan
ratkaisuun. Mitä oikeistolaisemman ajattelun joku on omaksunut, sitä enemmän
hän on valmis rankaisemaan kanssaihmisiään milloin mistäkin syystä ja yleensä
vielä ilman päteviä perusteita.
Ehkä
aktivointimallin kohtaama vastarinta saa aikaan laajemmankin yhteiskunnallisen
vastarintaliikkeen, jossa ihmiselämän kurjistaminen korporaatioiden etujen
nimissä saa loppunsa. Tähän tarvitaan jokaisen suomalaisen panosta. Oppia
voidaan ottaa amerikkalaisen vastarinnan epäonnistumisista. Vastarinta on juuri
nyt tarpeellisempaa kuin ehkä koskaan ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti