Spektaakkelikritiikki, kriittinen teoria ja balkanisaatio

Jälleen kerran, nyt monen vuosikymmenen jälkeen, spektaakkelikritiikki, kriittinen teoria ja balkanisoimisen analyysi ovat ajankohtaisia työkaluja yhteiskunnan arvioimiseksi.

Guy Deborn kirjoitti spektaakkeleista puoli vuosisataa sitten. Hän on jo kuollut kuten melkein kaikki tuon ajan intellektuelleista.

Wikipedia sanoo Debornin Spektaakkelin yhteiskunnasta seuraavasti: Spektaakkeli on yhteiskunnan käänteinen kuva missä hyödykkeiden välinen kanssakäyminen on syrjäyttänyt ihmissuhteet, jossa "spektaakkelin kanssa identifioiminen syrjäyttää aidon aktiviteetin".

Karrikoidusti voidaan sanoa, että ihmissuhteet perustuvat nykyisin spektaakkeliin. Ihmissuhteet on objektivoitu siten, että ihmissuhteista on tullut tavaraa, jolle voidaan antaa monetaarinen arvo. Tämä on tietenkin vain tapa kvantifioida ihmissuhteet, mutta se ei kerro kattavasti ihmissuhteista.

Kriittinen teoria on sekin juuri nyt oikein ajankohtainen. Yhdysvaltain republikanisoiminen on saavuttanut Suomenkin. Amerikkalaisesta rosvokapitalismista on tullut normi, yleinen yhteiskuntapoliittinen toimintaohjelma, lähes dogmi. Kriittistä teoriaa soveltamalla pyritään aikaansaamaan muutos vallitsevassa yhteiskunnassa.

Republikanisoiminen tarkoittaa yhteiskunnan proletarisoimista. Kapitalismi on epäonnistunut surkeasti paitsi niiden kohdalla, jotka ovat olleet ns. voittajien puolella. Yhdysvalloissa tämä tarkoittaa sitä, että ylin yksi prosentti väestöstä omistaa suurimman osan varallisuutta, kun taas 99 prosentista väestöä on tullut proletaareja. Enemmistö, tässä tapauksessa (uus)proletariaatti, on menettänyt yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuutensa, sillä yksi dollari on republikanisoidussa yhteiskunnassa yksi ääni. Dollarit ja täten äänet ovat kasautuneet pienelle ihmisjoukolle.

Republikanisoimisen spektaakkeli on ollut viime vuosikymmenten määräävin yhteiskunnallinen muutos. Kriittinen teoria on tarpeen, jotta spektaakkelimainen proletarisoiminen on muutettavissa. Oma johtopäätökseni on, että nykyinen proletariaatti ei ole edes proletariaattia vaan kurjalistoa.

Balkanisoimisella tarkoitettiin 90-luvun silloisen Jugoslavian geopoliittista jakautumista toisilleen vihamielisiin alueisiin ja ihmisryhmiin. Tästä oli tietenkin seurauksena murhia murhien perään.

Sittemmin balkanisoiminen on tapahtunut verkossa. Sosiaalisen median käyttäjät ovat balkanisoineet internetin. Verkossa heimoajatteluun perustuva tribalismi tapahtuu täsmälleen samoin prinsiipein kuin geopoliittinen tribalismi muinaisessa Jugoslaviassa. Verkossa on heimoja, jotka ovat toisilleen niin vihamielisiä, etteivät koskaan ennen retoriset hyökkäykset ole olleet vastaavalla tasolla. Edes humaanisuus ja humanismi eivät ole riittävä pohja vihamielisyyden vähentämiselle saati sitten aggressioista pidättäytymiselle.