Intelligentsian jäätävä hiljaisuus

Oikeistolaistumisen nykyisen aallon huomattava ja häiritsevä piirre on ollut intelligentsian jäätävä hiljaisuus. Ainakin toisinaan lasken itseni intelligentsiaan, joten syyttävä sormi osoittaa myös itseäni.

Olipa kyseessä kristofasismi, fasismi sellaisena kuin se esiintyy esimerkiksi alt-rightin parissa tai rosvokapitalismin kaiken alleen murskaava totalitarismi, niin älymystö on vaiennut. Juuri heillä olisi resurssit analysoida tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä, ja kai he ovat ajoittain niin tehneetkin, mutta vastarinta elinolojen kurjistumista vastaan on jäänyt väliin. Intelligentsian perse on liimautunut penkkiin, valitettavasti.

Älymystön puheenvuoroja käyttää muutama rosvokapitalismiin suopeasti suhtautuva professori. Vastapuolta edustaa muutama jo lähtökohtaisesti fasistinen persujoukkue muutaman epä-älyllisen dosentin voimin. Heidän puoluekantanaan on lähes takuuvarmasti perussuomalaiset.

Kahdessakymmenessä vuodessa älymystöön kuulumisesta on tullut melkeinpä pahe. Mitä tietämättömämpi ihminen on, sitä parempi kansalainen hän on, mutta tässä tapauksessa kansalainen tarkoittaakin alamaista. Tietävä ja tiedostava kansalainen taas on huono alamainen. Tässä yhteydessä rohkenen käyttää vähän huonossa maineessa ollutta termiä ”tiedostava kansalainen”, koska parempaakaan ei ole keksitty.

Kriittistä intelligentsiaa ei ole, sillä heidät on kuohittu munattomiksi eunukeiksi, joiden tehtävä on vartioida korporaatioiden ja muutama totalitarismiin tähtäävän vaikuttajatahon kannibalisoitua yhteiskuntaa. Nykyiset ”systeeminvartijat” täysin riippumatta puoluekannasta ovat fasismia hipovan järjestelmän ”hyväuskoisia hölmöjä”. ”Kyllä kansa tietää” –slogan on iskostettu entisten kansalaisten ja nykyisten alamaisten mieliin niin hyvin, että Goebbels olisi ylpeä vastaavasta propagandan riemuvoitosta. Tämä kansa vain sattuu tarkoittamaan idiootteja sekä yksilöinä että kollektiivina. Eikä tuo kansa edes tarkoita väestön enemmistöä vaan niitä kaikkein kovaäänisimpiä mölyapinoita.

Flegmaattinen intelligentsia ei vaivautunut nostamaan persettään, vaikka kurjistuminen tapahtui silmien edessä. Ei se propaganda nyt sentään niin vahvaa ollut, että sen edessä oli syytä vaieta.

Intelligentsia ei ole noussut vastustamaan mitään, mitä viime vuosikymmeninä on tehty. Aikaansaannoksista voidaan puhua vain kurjistuminen yhteydessä, sillä onhan tuo kurjistuminenkin aikaansaannos, mutta ei sentään meriitti.

Ainuttakaan kriittistä uskottavaa ääntä ei ole noussut. Jörn Donner ja Erno Paasilinna olivat aikansa dinosauruksia ja noistakin dinosauruksista toinen on jo kuollut. Uusia kykyjä ei ole ilmaantunut.

Intelligentsia on jäänyt askartelemaan työhuoneisiinsa. Akateemisten papereiden kirjoittaminen on kliinisen steriili tapa uskotella itsellensä tekevänsä jotain, mutta edistys tapahtuu kaduilla, kapakoissa ja kodeissa, ei työhuoneissa. Intelligentsia on ajanut itsensä marginaaliin ja vielä vähän siitä uloskin.

Intelligentsialla on edelleen faktat hallussa. Tässä oikeistolaistumisen aallossa vain valitettavan moni idiootti väittää ”tietävänsä” kuinka asiat ovat, mutta näinhän ei todellisuudessa ole. Jokaisella idiootillakin on oikeus mielipiteeseensä, mutta ei omiin faktoihinsa. Faktat ovat nimittäin ehkä ainoa asia, joka ei ole riippuvainen esittäjästä.

Nämä konservatiivisuuden aallonharjalla surffaavat ovat enemmän post-modernisteja kuin post-modernistit itse. Kaikesta huolimatta he nillittävät post-modernismin kulttuurimarksismista ymmärtämättä, että juuri he itse ovat antaneet tavallisesti epätosille mielipiteilleen faktan statuksen. Tämä ilmiö on räikeimmillään kaikkialla missä (uus)oikeisto pääsee ääneen.

Noita paskanpuhujia tulee sanoa paskanpuhujiksi, idioottimaisuuksia laukovaa tulee sanoa idiootiksi. Tässä mielessä ad hominem –argumentti puolustaa paikkaansa, muutenhan se on jo itsessään sekin pelkkää idiotismia.

Vittuilu ja vihapuhekin ovat joskus paikallaan, koska sanoipa intelligentsia mitä tahansa, joku aina pitää sitä vittuiluna ja vihapuheena; varsinkin jos faktat eivät ole närkästyneen paskanpuhujan puolella.

Intelligentsian on otettava oma paikkansa yhteiskunnallisessa debatissa, eikä jättää debattia idioottien haltuun.