tiistai 9. tammikuuta 2018

Rationaalisen valehtelun houkutukset



Rationaalisuus-oletus äänestyskäyttäytymisen yhteydessä on yhtä hataralla pohjalle kuin rationaalisuus taloudellisen päätöksenteon yhteydessä.

Rationaalisuusoletus on minkä tahansa ihmistä ja ihmistä koskevan tutkimus lähtökohta. Entäpä jos kehitettäisiin malleja, joissa lähtökohtana olisikin irrationaalisuus? Onhan niitä jo jotain olemassakin, mutta rationaalisuusoletus elää sitkeästi.

Epätäydellinen ja epäsymmetrinen informaatiokin olisi otettava huomioon. Kenelläkään, ei sitten kenelläkään, ole täydellistä informaatiota jostain käsillä olevasta asiasta. Kun yhtälöön lisää silkan valehtelun ja propagandan, niin rationaalisuusoletus uppoaa lopullisesti. Rationaalisuusoletus sisältää implisiitisti ajatuksen siitä, että toimijat puhuvat totta ja ovat vilpittömiä.

Kun seurannut poliittista keskustelua niin Suomessa kuin Amerikassakin, niin valehtelu on määräävin piirre. Onko rationaalisuusta esittää selvästi epätosia väitteitä tosina? Kai se täyttää rationaalisuuden kriteerit silloin kun päämääränä on betonoida jos saavutettu valta-asema tai kun tavoittelee valta-asemaa. Täten rationaalinen valehtelu on moraalitonta.

Poliittinen rationaalinen valehtelu on läheistä sukua uskonnolliselle valehtelulle, jota myös evankelioimiseksi kutsutaan. Kannattajia pyritään haalimaan kaikkein epärehellisimmilläkin keinoilla. Poliittinen pyrkyryys ja evankelioiminen kumpuavat kumpikin valtamotiivista.

Vastuu on myös kuulijalla. Lähes jokaisella ihmisille on kyky arvioida esitettyjen väitteiden totuutta ja rationaalisuutta kaiken sen todeksi todetun ennakkotiedon perusteella, joka arviointia tekevällä yksilöllä on. Rationaalisuus joutaa kuitenkin romukoppaan silloin kun yksilö on suggestioherkkä tai helposti suostuteltavissa. Silloin kun ihminen kokee rationaalisuuden ahdistavana, ihminen helposti luopuu itseään koskevasta rationaalisesta ajattelusta.

Sivustaseuraajalle uskonnollinen ja poliittinen retoriikka vaikuttavat yhteneviltä. Poliittinen retoriikka on parhaimmillaan totta, mutta uskonnollinen retoriikka ei koskaan. Parhaimmillaan uskonnollinen retoriikka koostuu todentamattomista ja sellaisiksi jäävistä väitteistä. Rationaalinen ihminen tietenkin hylkää tällaiset väitteet, mutta valitettavasti tämä ei toteudu reaalimaailmassa. Jos toteutuisi, niin politiikka ja uskonnot olisivat jotain ihan muuta.

Faktantarkistus on kaiken edellisen perusteella tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti