Väyrysen ja Huhtasaaren nostalginen maaillmankuva

Kun on seurannut Suomen presidentinvaalikamppailua verkkolähteistä, niin muutamasta ehdokkaasta saa aivan tärähtäneen vaikutelman.

Luettuani kandidaattien kannanottoja eri lähteistä ja katsottuani aika monta videoklippiä, niin kaksi ehdokasta on asettanut riman niin alas, ettei sitä enää saa alemmaksi. Tai kyllä saa, siinä suhteessa kaksi ehdokasta on aivan omassa luokassaan.

Paavo Väyrynen on hirttänyt itsensä pakkomielteiseen presidenttikisaan. Kekkosen manttelinperijäksi vuosikymmeniä sitten kaavailtu Väyrynen on yhä vittuuntunut siitä, ettei maailma taipunutkaan hänen tahtoonsa vaan maailma meni menojaan Paavon jäädessä rannalle ruikuttamaan.

Kekkosen aika ei palaa ja hyvä niin. Kyllä siitä kärsittiinkin.

Toinen koominen ehdokas on tietenkin Laura Huhtasaari. Siinä sitä vasta todellisuudesta vieraantunut ihminen onkin. Kun ihmisen uskonto on peräisin hänen inhoamastaan Lähi-idästä, niin kognitiivinen dissonanssi on sitä luokkaa, että sille ei löydy kunnollisia perusteita. Ei tarvitsekaan löytyä, sillä paskapuheet ovat paskapuheita perusteluista huolimatta.

Lauran kampanjatunnus, Suomi Takaisin, ei sano mitään järkevää. Ei Suomi mihinkään ole karannut. Suomi on ollut samalla paikkaa jo yli sata vuotta.

Mikäli Huhtasaari kaipaa johonkin mystifioituun Suomen ”kulta-aikaan”, niin siinä tapauksessa Laura kuuluu samaan sarjaan Väyrysen kanssa.

Ilmeisesti Laura uskoo, että joskus muinoin asiat olivat jollakin tavalla paremmin. En vain löytänyt mitään lähdettä siitä, mitä Laura mahtaa tarkoittaa. Tuo aika oli mahdollisesti ennen Laura syntymää, mutta tuolloin maassa hääräili poliitikko nimeltään Paavo Väyrynen. En usko, että Väyryseltä saa rehellistä vastausta, jos Paavolta tiedustelee, oliko Suomi tuolloin parempi kuin nykyisin. Väyrysen meriitithän perustuvat kaikenlaiseen konnailun milloin kenenkin kanssa.

Hassuin juttu, jos totta, on se, että Laura Huhtasaari nimesi ulkopoliittisiksi meriiteikseen vaihto-oppilasvuoden Yhdysvalloissa ja osallistumisen rukousaamiaiselle Washington D.C:ssä. Siinähän sitä onkin meriittejä, jotka pätevöittävät kenet tahansa mihin tahansa – ainakin Lauran mielestä.

Jälkipolvien historioitsijat saavat hyvät naurut tutkiessaan Väyrysen ja Huhtasaaren sanomisia ja tekemisiä.