Harvoin saa uskonnollisesta julkaisusta lukea niin mielenkiintoista juttua kuin Kirkko ja kaupungin julkaisema artikkeli Pyhä sota, Saatana ja Harmageddon – näin uskonto koettiin Suomen sisällissodassa.
Artikkelin
kirjoittaja Juhani Huttunen oli perehtynyt hyvin asiaan ja pystyi kirjoittamaan
aiheesta ilman puuduttavaa paatoksellisuutta. Paatos tavallisesti tuhoaa muuten
mielenkiintoiset artikkelit. Fundamentalistien mielestä Kirkko ja kaupunki
tuskin on edes uskonnollinen julkaisu, sillä se ei ole kannanotoissaan
riittävän jyrkkä.
Suomen
sisällissodassa kuten monessa muussakin välienselvittelyssä uskontoa käytettiin
oikeuttamaan sadistisen julma väkivalta. Ihan ensimmäisenä tuosta kahakasta
tulee mieleen Ruandan tapahtumat, kun katoliset tappoivat toinen toisiaan.
Suomessa luterilaiset harjoittivat väkivaltaa molemmin puolin.
Historia
kirjoitetaan lähes aina voittajan ehdoilla. Suomessa meni lähes sata vuotta
ennen kuin edes auttavasti riippumattomat tutkimukset ilmestyivät. Taisteluita
on kuvattu hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta taustavaikuttajia ja heidän
motiiveitaan on dokumentoitu varsin heikosti. Ilmeisesti asiat ovat olleet
tiedossa, mutta Suomen ev.lut. kirkossa ollaan oltu kyvyttömiä tarkastelemaan
oman instituution osuttaa tapahtumien kulussa.
Nostan hattua
Juhani Huttuselle ja Kirkko ja kaupungille itsekriittisestä otteesta.
Itsekritiikki ei ole tavallisesti näiden julkaisujen hyve. Huttusen jutusta
tulee esille hyvin, että myös punaisten puolella oli monella kristillinen
vakaumus, vaikka asiasta on esitetty toisenlaisiakin tulkintoja.
Tavallisesti
sotien yhteydessä jätetään mainitsematta hegemonia-asemassa olevan
uskontokunnan piirissä olevan rauhanopposition vaikutus; näin varsinkin kun
uskonnollinen hegemonia-asema on voittajaksi selvinneen tahon puolella. Mitenkä
julmaksi sodat voisivatkaan muodostua ilman rauhanoppositiota?
Viikonloppuna
luin jostain verkkojulkaisusta (en muista mistä), että arkkipiispa Kari Mäkinen
kehotti kirkkoa tutkimaan omaa julmaa suhtautumistaan erityisesti punaisiin.
Ehkä nyt sadan vuoden jälkeen uskovat pystyvät arvioimaan uskonnon osuutta
tapahtumiin.
Juhani Huttusen
kirjoittaman artikkelin voi lukea tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti