sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeisenä päivänä spektaakkelikritiikkiä



Vuosi 2017 on ollut hullujen spektaakkelien vuosi. Yhdysvalloista tuli Venäjän provinssi ja Suomesta tuli maailman amerikkalaisin valtio. Toki muuallakin sattui ja tapahtui, mutta nämä kaksi spektaakkelia koskivat itseäni kaikkein eniten.

Yhdysvalloissa spektaakkeliin osallistui kaikki kansalaiset ja seremoniamestarina toimi tv-spektaakkelien konkari Donald Trump. Tuosta (media)spektaakkelista oli mahdotonta sanoa, oliko kyseessä parodia vai vakavissaan tehty kollaasi kaikesta siitä, mikä Yhdysvalloissa on ollut vialla maan perustamisesta lähtien. Tämä tietenkin vaikeuttaa meidän aikalaisten spektaakkelikritiikkiä, mutta ehkä jo sadan vuoden kuluttua historoitsijat kykenevät arvoimaan spektaakkelia näkökulmista, joita vielä ei ole keksittykään. Tai sitten spektaakkelikritiikistä tulee siitäkin spektaakkeli jne. ab absurdum.

Suomessa, pienessä maassa, spektaakkelitkin ovat pienempiä. Suomessa spektaakkeleista vastasi maan hallitus ja yksi puolue, perussuomalaiset, joille spektaakkelit ovatkin elinehto. Spektaakkelit tekevät politiikasta edes auttavasti mielenkiintoista, silloin kun sanomalla ja menettelytavoilla ei substanssia, ei siis muuta subtanssia kuin itseriittoinen spektaakeli jne. taas ab absurdum.

Kaikilla ihmisillä – ihan kaikilla – oli tietenkin omat spektaakkelinsa.  Ihmiskunnasta – ainakin länsimaissa asuvista – on tullut spektaakkelien tuottajia ja kuluttajia, enimmäkseen kuitenkin vain kuluttajia. Kollektiivisesti tuotetut spektaakkelit myydään takaisin yksilöille välttämättömyyksinä, joita lopulta kukaan ei tarvitse ja tuskin haluakaan. Täten pakosta, suostuttelusta, kiristyksestä, korruptiosta ja kaupnakäynnistä on tullut spektaakkeli pelkän spektaakkelin takia.

Jos spektaakkelit olivat vuoden 2017 juttu, niin mikä olisi vuoden 2018 merkittävin vuotta määristtelevä tekijä? Psykomaantiede?  Derive, rekuperaatio vai detournement?  Muitakin vaihtoehtoja on, mutta jokainen joutuu keksimään ne ihan itse – tai sitten. Vai olisiko kollektiivinen apatia sitten peräti koko vuosisataa määrittelevä tekijä?

Lisää sitten ensi vuonna. Hyvää Uutta vuotta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti