lauantai 13. tammikuuta 2018

Uskonnollisen oikeiston yhtiöitetty demokratia



Kymmenen vuotta sitten pitkän elämänsä loppupäässä yhteiskuntakriitikko Sheldon Wolin julkaisi vielä teoksen Democracy Incorporated (2008). Kirja on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen.

Vaikka Wolin kirjoittaa amerikkalaisesta yhteiskunnasta, niin samanlainen yritysten ylivaltapyrkimys on nähtävissä myös Suomessa, oikeastaan missä tahansa länsimaissa.

Wolin tarkoittaa yhtiöitetyllä demokratialla suunnilleen seuraavaa: Ihmiset yhä äänestävät ja valitsevat näennäisesti demokraattisen instituutiot, kongressin edustajat, kaupunginvaltuustot yms. Yritykset ovat kuitenkin vallanneet nämä ennen demokraattisesti valitut instituutiot siten, että jokainen valittu edustaja edustaakin jotain yritystä tai sellaista lähellä olevaa tahoa. Valituksi tulevat täten erilaisten korporaatioiden intressien edustajat, eikä riippumattomilla ja itsenäisillä edustajilla ole juuri mahdollisuuksia. Yritykset eivät kilpaile tuotteiden laadulla ja hinnalla vaan sillä, kuka pystyy korruptoimaan järjestelmän omien etujensa mukaiseksi.

Kaikki päätökset tehdään yritysten etuja silmälläpitäen, vaikka tämä olisi äänestäjien etujen ja tahdon vastainen toimintapa. Jotta tähän tilanteeseen on päästy, retorisin suostuttelun, uhkailun ja painostuksen sanankääntein demokratia on määritelty tarkoittamaan pelkästään taloutta. Politiikka on pelkkää talouspolitiikkaa, sillä kaikelle voidaan yhtiöitetyssä demokratiassa antaa monetaarinen arvo; vaikka ei voitaisikaan, niin monetaarinen arvo annetaan silti ja vielä täysin perusteettomasti vailla mitään reaalimaailman relevanssia.

Yhtiöitetty demokratia on Wolinin mukaan käännettyä totalitarismia. Perinteisessä totalitarismissa ryhmitytään demagogin tai muulla tavoin karismaattisen johtajan taakse. Tällainen totalitarismi etenee demokraattisista rakenteista kohti yksilöä ja tämän jokapäiväisiä askareita. Seurakunnistakin on tullut yrityksiä ja vielä sellaisia yrityksiä, joilla on verovapaus.

Käännetyssä totalitarismissa järjestys on toinen. Yritykset ovat tehneet kustakin ihmisestä kulutusyksikön, jonka ihmisarvo riippuu tuon henkilön kulutustottumuksista. Kun riittävän suuri määrä ihmisiä on omaksunut tällaisen ”elämäntavan” niin seuraavana valtaamisvuorossa ovat vallan kolmijako-opin mukaiset instituutiot - parlamentti, oikeuslaitos ja toimeenpanovalta.

Nykyisin Yhdysvallat on paras ja täydellisin esimerkki yhtiöitetyn demokratian käännetystä totalitarismista. Ihmiset on ehdollistettu kulutusyksiköiksi jo vuosikymmeniä sitten. Kongressista tuli yritysten intressien mahdollistaja säätämällä lakeja yritysten ja näiden varakkaiden omistajien eduksi. Yksilön on entistä vaikeampi saada oikeutta, sillä oikeuslaitos tulkitsee yritysten eduksi säädettyä lakeja aina yritysten hyväksi mahdollistaen näiden mielivallan. Toimeenpanovalta on sekin miehitetty yritysten edustajilla. Trumpin kabinetti on koottu yritysmaailmasta ja he ovatkin toinen toistaan rikkaampia.

Paradoksaalisesti uskonnollisen oikeiston ja yhtiöitetyn demokratian intressit ovat yhtenevät, mutta tästä on ollut jo puhetta aiemmin, joten en toista asiaa enää.

Yhtiöitetty demokratia vaatii ekspansiota kun kotimarkkinat on käännetty totalitaristiseksi kulutusyhteiskunnaksi. Tätä asiaa on käsitellyt Stephen Kinzer viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan True Flag – Theodore Roosevelt, Mark Twain and the Birth of American Empire.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Theodore Roosevelt ajoi ekspansiivista ulkopolitiikkaa toisin kuin Mark Twain, oli joka täysin päinvastaista mieltä asiasta.

Kinzerin esittää, että kun amerikkalaisten maatalous- ja teollisuustuotteiden tarjonta ylitti kotimaisen kysynnän, niin uusia markkinoita hankittiin aika sotaisin metodein Filippiineiltä, Guamista, Kuubasta ja muista entisistä Espanjalle kuuluneista maista. Siinä sivussa samalla tuhottiin onnistuneesti Havaijin kuningaskunta. Markkinat avautuivat, ihmiset ehdollistettiin ”valloitetuilla” alueilla käyttämään amerikkalaisia tuotteita ja samalla riistettiin noiden alueiden luonnonvarat amerikkalaisten yritysten voittojen maksimoimisen nimissä.

Amerikkalaiset lähetystyöntekijät liittyvät asiaan siten, että he hoitivat tuolloin samaa tehtävää kuin esimerkiksi CIA nyt. Alueita kartoitettiin, väestöä manipuloitiin melko brutaalein metodein yms. Nämä lähetystyöntekijät ajoivat yhtiöitetyn demokratian eli korporaatioiden asiaa markkinoimalla käännettyä totalitarismia demokratiana. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet oikeasti demokraattiset maat ovat muuttuneet totalitaristisiksi amerikkalaisen mallin mukaan. Nykyäänkin kun Afrikassa tai Aasiassa törmää amerikkalaiseen lähetystyöntekijään, voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei hän ole tuon kohteen kannalta hyvällä asialla.

Tästä päästäänkin sujuvasti William Blumen kirjaan Rogue State. Kirja on suomennettu nimellä Roistovaltio ja se löytynee isoimpien kaupunkien kirjastoista.

Blume listaa kymmeniä tapauksia yksityiskohtaisin esimerkein, joissa amerikkalaiset ovat tuhonneet maan talouden yhtiöitetyn demokratian käännetyllä totalitarismilta.

Kun on seurannut vuosikymmeniä republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston argumentteja ja heidän ideologiastaan johdettuja menettelytapoja, niin kytkös on selvä: kristinuskon levittämisen ja kohdemaan riiston välillä on vahva korrelaatio.

Humanitaarinen työ kristinuskon varjolla, onkin lopulta korporaatioiden etujen ajamista. Politiikka ja uskonto ovat olleet roistovaltion tapauksessa yksi ja sama asia, eikä asia ole muuttunut miksikään sadassa vuodessa. Uskonnollisen oikeistonkin markkinoima käsitys demokratiasta paljastuu yhtiöitetyksi demokratiaksi markkinamiehinään Jeesus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti