Siitä taitaa
olla jotain kaksikymmentä vuotta, kun törmäsin kulttuurimarksismin käsitteeseen
ensimmäisen kerran. Tuolloin kyseessä oli jokin amerikkalaisen uskonnollisen
oikeiston julkaisu. En tosin muista mikä niistä. Sittemmin tuohon käsitteeseen
on törmännyt säännöllisesti. Tällä vuosikymmenellä myös Suomessa, jossa
äärioikeisto ja pieni suomalainen uskonnollinen oikeisto on ottanut käsitteen
omaan käyttöönsä.
Kukaan ei vain
tunnu tietävän, mitä kulttuurimarksismi tarkoittaa. Kun kyseessä amerikkalainen
termin tai käsitteen käyttö, niin ensimmäisenä tulee mieleen salaliittoteoriat.
Amerikan oikeisto ja erityisesti uskonnollinen oikeisto olettaa paljon, mutta
juuri mistään ei löydy evidenssiä, ei sitten koskaan. Tämä ”motley crew”
olettaa, että jokin salaperäinen kulttuurimarksistinen klikki olisi
hegemonia-asemassa amerikkalaisessa yhteiskunnassa, mutta näinhän ei tietenkään
todellisuudessa ole. Samaa salaliittoteoriaa hipovaa oletusta hellitään myös
Suomessa.
Edellisen
perusteella minäkin teen oletuksen: oletan, että kulttuurimarksismi on
marksismia ilman Marxin taloutta koskevaa teoriaa, joka muuten on oikeastaan
todennettu aika hyvin, sillä rosvokapitalismi on länsimaissa vallitseva
talousjärjestelmä. En kuitenkaan tee oletusta, että kulttuurimarksismi olisi
jokin yhtenäinen ideologia. Se on mielestäni joukko erilaisia väitteitä, jotka
voivat olla joko tosia, epätosia tai todentamattomia.
Kulttuurimarksisti
on kuitenkin nimilappu, jonka voi liimata kylkeeni. Olen siitä oikein ylpeä.
Suomenkielinen
Wikipedia sanoo kulttuurimarksismista mm. seuraavaa: Sorretun luokan aseman ottivat työväenluokan sijaan erilaiset
vähemmistöt kuten seksuaalivähemmistöt, mustat ja maahanmuuttajat. Myöhemmin
termistä on tullut äärioikeiston käsityksissä salaliittoteoriaan verrattava
käsitteiden sateenvarjotermi, johon on yhdistetty punavihreys etenkin
akateemisissa piireissä ja mediassa, feminismi, gender-teoriat, maahanmuuton,
EU-federalismin, NATO:n ja Yhdysvaltain kannatus, liberalismi ja kapitalismi.[2]
Aika paljon siis
kuuluu kulttuurimarksismin alaan. Tosin tuokaan Wikipedian määritelmä ei ole
oikein hyvä. Hämäräksi jää mm. punavihreys. Tästä punavihreydestä on mm.
Suomessa keksitty siitäkin jos jonkinlaista salaliittoteoriaa. Jos kyseessä on
yhteisvastuullinen ympäristönsuojelu, niin ilman muuta kannatan punavihreyttä.
Tosin minulle ei selviä, miten punavihreys ilmenee mediassa. Ehkä
anti-punavihreät sitten kannattavat rosvokapitalismia ja siihen olennaisesti
liittyvää luonnonvarojen riistoa.
Feminismi on
tärkeä yhteiskunnallinen aate. Naisten asema ei edes länsimaissa ole vieläkään
hyvä. Aina kun naisten asemaa pyritään parantamaan, kannatan ajatusta. Jos se
tekee minusta kulttuurimarksistin, niin oikein mielelläni kuuluun joukkoon.
Gender-teoriat
ovat nekin tärkeä tekijä tavoiteltaessa tasa-arvoista ja elinkelpoista yhteiskuntaa.
Minusta on aika säälittävää, että jotkut kokevat eksistentiaalista uhkaa ja ahdistusta
gender-ideologioista. Vähemmistöjen tilanteen parantaminen ja oikeuksien
saattaminen muun väestön tasolle parantaa selvästi yhteiskunnan
kokonaishyvinvointia. Monet gender-ajattelun kriitikot redusoivat
gender-ajattelun pelkästään sukupuolielimiä koskevaksi debatiksi, jossa jokin
traditio määrittelisi, mitä kukin genitaaleillaan saa tehdä. Tällaisia
rajoitteita minä taas vastustan. Kun se
tekee jälleen kerran minusta kulttuurimarksistin, niin olen oikein ylpeä tuosta
tittelistä.
Maahanmuuttoa on
tapahtunut koko ihmiskunnan historian ajan. Ihmisiä liikkuu paikasta toiseen,
eikä asiassa ole mitään kummallista. Toiseuden pelko, sanotaan nyt sitten
vaikka ksenofobia, panee ihmiset tekemään aika taantumuksellisia tekoja. Kukaan
ei kuitenkaan elä tällä planeetalla yksin.
EU-kannatus ei
nyt oikein liity mitenkään kulttuurimarksismiin. Mistä lie Wikipedia-artikkelin
kirjoittaja saanut tällaisen ajatuksen? Kulttuurimarksisti voi aivan hyvin
vastustaa tai kannattaa EU:ta.
Yhdysvaltain kannatus se vasta hölmöä nykytilanteessa on: USA on taantuva
entinen imperialistinen imperiumi. Tosin itse pidän tätä pelkästään
positiivisena seikkana
Liberalismia
olen ajanut tässä blogissa koko blogin olemassaolon ajan. Kun konservatismi on
liberalismin vastaista, voidaan konservatismistatodeta sen olevan tappavan
myrkyllistä. Yhtään paremmin ei selviä kapitalismikaan. Kapitalismi on
saavuttanut Yhdysvalloissa jo päätepisteensä. Muualle maailmaan kapitalismin
kuolema tulee pienellä viiveellä. Mitä sitten tapahtuu, sen näkee sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti