Eilen kommentoin
uusinta Pasi Turusen blogikirjoitusta Patmoksen sivuilla. Palataan hetkeksi
Turusen epärehelliseen argumentointiin, jos sitä nyt voi sanoa
argumentoinniksi.
Nykyateisteja onkin toisinaan moitittu
siitä, että he haluavat autuaan epäjohdonmukaisesti ja itsepintaisesti riippua
kristillisen etiikan ihanteissa (e.g. lähimmäisen rakkaus, ihmisarvo), vaikka
kieltävät etiikan välttämättömän kristillisen teistisen perustuksen.
Kuka on
moittinut? Jotkut kaltaisesi tosiaan toisinaan ovat moittineet ilman
argumentatiivista relevanssi. Nuo mainitsemasi eettiset ihanteet ovat paljon
vanhempaa perua kuin juutalais-kristillinen etiikka (joka taas on jo
lähtökohdiltaan vihamielistä ihmisyyden kieltävää ja ihmiskunnan kannalta haitallista).
Eilen oli jo puhetta siitä, kuinka evoluutiobiologia selittää asian oikein
hyvin ilman mitään vetomaista johonkin todentamattomaan auktoriteettiin.
Kristinuskon mukaan kaikki ihmiset - myös
ateistit - on luotu Jumalan kuvaksi, ja juuri siitä syystä meillä kaikilla on
kyky luonnollisen lain valossa tunnistaa moraalinen hyvä ja paha toisistaan,
sekä jossain määrin jopa elää sen mukaan.
Kristinuskolta
puuttuvat kokonaan näytöt luomisesta, Jumalasta. Edelleen mitään ”jumalallista”
luonnollista lakia ei ole todennettu. Hyvän ja pahan erottelukyky on
inhimillinen piirre, joka on kehittynyt biologisen evoluution ohessa: siitä on
ollut evolutiivista hyötyä homo sapienssille. Kysyin sinulta, Pasi Turunen, jo
eilen: jos et kuvittelisi jumalasi velvoittavan sinua johonkin, raiskaisitko ja
murhaisit naapurisi? Väitän että et.
Mutta käsitys siitä, että on asioita, tekoja
ja ihmisiä, jotka objektiivisesti ovat moraalisesti hyviä tai pahoja, voidaan
perustella ainoastaan mikäli on olemassa Jumala, josta käsin hyvyys ja pahuus
voidaan metafyysisesti perustella.
Pasi, Pasi, ei
näin! Eikö siellä teologisessa tiedekunnassa opetettu edes uskonnonfilosofian
alkeita? Objektiivisuus on piirre, joka on kaikkien mahdollisten tarkastelujen
yleinen piirre ja täten ideaalitapauksessa sen tulisi olla tarkastelijasta
riippumaton. Teidän uskovien käsitys moraalista on subjektiivinen: teillä
jokaisella on käsityksenne omasta jumalastanne, jolle olette luovuttaneet
teille kuuluvan moraalisen auktoriteetin. Koska jumalaanne ei ole todennettu,
niin käsityksenne jumalan moraalisesta auktoriteetista ei vapauta teitä
vastuusta: olette aina vastuussa itselle ja kanssaihmisille. Jumalalle ette ole
vastuullisia niin kauan kuin juuri oma jumalanne pysyy todentamattomana.
Absoluuttinne on subjektiivinen, eikä se voi velvoittaa ketään muuta missään
olosuhteissa. Absoluuttinne ei pitäisi edes velvoittaa teitä koska joudutte
hyväksymään selvästi epätosia premissejä tosina. Epätosista premisseistä voi
vetää vain epätosia johtopäätöksiä ja siinä uskovat onnistuneet.
Ateisti ei voi edes moralisoiden syyttää
Jumalaa Raamatun ”hirveyksistä”, ellei Jumalaa ole olemassa, koska ilman
Jumalaa ei ole olemassa mitään objektiivisesti hyvää tai pahaa, eikä siten
mitään moraalisia ”hirveyksiä” sen enempää Raamatussa kuin maailman historiassa
yleensä. On vain ihmisiä, asioita ja tekoja sekä erilaisia kilpailevia
mielipiteitä niistä.
Ateisti
nimenomaan voi syyttää ei-olemassaolevaa Jumalaa, sillä te uskovaiset olette
tehneet sellaisia ihmisen kannalta haitallisia tekoja vetoamalla johonkin taivasheppuun
ja tämän kuviteltuihin tahtotiloihin toimien täysin epätosien premissien
perusteella juuri ihmiskunnan haiatksi. Joten uskovien ei pitäisi olla lainkaan
yllättyneitä, että he itse ja heidän kuviteltu jumalansa joutuu tilille. Harmi,
että vain ihmisiä rangaista rikoksista ihmiskuntaa vastaa. Jumala voidaan
poistaa maailmanselityksien listalta ja niin on paljolti käynytkin (vaikka sinä
Pasi Turunen roikut kiinni taivaallisessa tyrannissa).
Pasi Turunen,
elämä on aika absurdia, olipa se jumalasi olemassa tai ei. Sinäkin olet
eksistentiaalisesti maailmassa täysin yksin ja eksistentiaalinen ahdistus on
käynyt sinun kohdallasi niin pahaksi, että turvaudut mielikuvitusystäviin. Se
taas on ihan patologista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti