Professori Markku Ojasen ylimielisyys

Aamulehti julkaisi tiistaina 29.12.2015 eläkkeellä olevan psykologian professorin kirjoituksen, joka oli otsikoitu: Uskominen on inhimillistä. Ojasen kirjoituksesta paljastuu ko. professorin ylimielisyys sekä faktojen sivuuttaminen. On aika outoa, että niinkin oppinut mies kuin Markku Ojanen, on kykenemätön katsomaan oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle.

Ojasen ensimmäinen olkiukko on ateismin ja sosialismin yhdistäminen. Tällä kertaa olkiukoksi kelpaa B.F. Skinner ja behaviorismi. Skinner saattoi esittää perin hölmöjä ajatuksia, mutta ne eivät aseta kyseenalaiseksi Skinnerin tieteellisiä saavutuksia.

Toinen Ojasen olkiukko on jo argumentaatioltaan niin väsähtänyttä, että se saa lukijan haukottelemaan. Ojanen pelaa sekä natsi- että kommunistikortin. Tästä aiheesta on kirjoitettu hyllymetreittäin teoksia, mutta Ojanen ehkä tarkoitushakuisesti sivuuttaa aihetta koskevan kirjallisuuden. 

Kolmas argumentaatiovirhe Ojaselta on uskonnollisen maailmankuvan korvaaminen uskonnottomalla maailmankuvalla. Ojasen jumalusko hämärtää ajattelua niin pahasti, että Ojasen mielestä uskonnoton maailma ajautuu anarkismiin ja nihilismiin. 

Ojanen esittää kysymyksen koskien uskonnotonta maailmankuvaa: Mikä olisi uusien käskyjen auktoriteetti? Koska niiltä puuttuu jumalallinen vahvistus, kirjoittaako ne jokin komitea?

Olipa hölmöä argumentointia Ojaselta. Ojanen taitaa itsekin tietää, että hänen jumalastaan ei voida esittää pitävää ontologista todistusta, mutta mikään ei edes etäisesti viittaa Jumalan olemassaoloon. Tilanne on aivan päinvastainen: kaikki ”taivaalliset toimijat” voidaan perustellusti hylätä, koska useimmille ilmiöille on naturalistinen selitys. Niille ilmiöille joille sellaista ei vielä ole löydetty, sellainen melkoisella varmuudella löydetään. Jos jokin ilmiö jää selittämättömäksi, niin sekään ei ole riittävä peruste olettaa jonkin jumalaolennon olemassaoloa.

Ojaselle lienee mahdoton ajatus, että uskonnottomassa maailmassa ihmiset itse laativat omat säädöksensä kuten ovat laatineet uskonnollisessakin maailmassa. Mistään jumalallisesta interventiosta ei ole näyttöä. Sen sijaan on näyttöä siitä, että kaikki ”pyhät” tekstit ovat ihmisten kirjoittamia ja täten hyvin inhimillisiä.

Ojasen johtopäätös on: Jos ei kristittyjen pahoista teoista huolimatta kykene näkemään kristinuskon merkitystä länsimaiselle kulttuurille, se kertoo omien uskomusten tuottamasta sokeutumisesta.

Ojasen johtopäätös on sen sortin projektio, että psykologina Ojasen pitäisi tunnistaa projektiot. Ojasen johtopäätös on kovin tyypillinen uskovan esittämä apologia: jonkin yritetään vakuuttaa olevan totta, vaikka vakuuttelu olisikin perusteetonta. Omaa uskoaan Ojanen kaiketi vain pönkittää, koska mitään reaalimaailman relevanssia Ojasen kirjoituksella ei ollut.