Miikka Niiranen
kirjoitti verkkojulkaisu Seurakuntalaisen
sivuilla 3.12.2015 kirjoituksen otsikolla: Kirkkojen tulevaisuus länsimaissa
ratkaistaan kaupungeissa. Niiranen pohjusti kirjoitustaan verkkojulkaisu Uusi Tiessä jutulla, jonka otsikko oli: Mistä tulivat Amerikan uskonnottomat nuoret?
Niirasen esittämiä kysymyksiä on pohdittu milloin missäkin. Yksiselitteistä
vastausta ei kai ole, mutta eiköhän uskontojen alamäki johdu pitkälti siitä,
että uskonnot esittävät epätosia väitteitä tosina. Usko vaatii kielteistä
suhtautumista tieteeseen, vähemmistöryhmiin, kanssaihmisiin, itseen ja
jotakuinkin kaikkeen tärkeään. Seurakuntien skandaalit eivät ainakaan paranna
uskontojen asemaa. Lisäksi seurakuntien yhteisöllisyyskin on jo
lähtökohtaisesti alistavaa, kun periaatteena on ”tarkkaile naapuriasi”.
Katsotaan mitä
Niiranen sanoo Suomen tilanteesta.
Kaupungistuminen, sukupuolijakauma ja
nuorten osuus seurakunnissa. Siinä kolme suurta asiaa, joihin Yhdysvaltain
kristillisten kirkkojen tulee kiinnittää huomiota tulevaisuudessa, mikäli
mielivät jatkaa olemassaoloaan….Ei vaadi kaksisia profeetan lahjoja
huomatakseen, että muutettavat muuttaen sama on pitkään pätenyt myös Suomeen,
jossa viimeksi Kotimaa Oy:n Jäsen360-tutkimus havaitsi erityisesti Helsingin
poikkeavan uskonnollisesti muusta maasta.
En löydä
ainuttakaan hyvää perustetta, miksi kirkkojen pitäisi jatkaa olemassaoloaan.
Kehitys on menossa täten hyvään suuntaan.
Länsimaissa pitkään vallinnut kristillinen
yhtenäiskulttuuri kuitenkin on nojannut laajalti maaseudun elinehtoihin. Nyt
tämän yhtenäisyyden hidasta romahdusta katsellessamme meidän tulee samalla
oppia uudelleen elämään seurakuntina urbaanissa ympäristössä.
Vihdoinkin
ollaan pääsemässä eroon ”maalaisten” kyttäyskulttuurista. Aplodit sille!
Siksi Suomen maaseudun ja kaupunkien
seurakuntien järjestöjen tulee miettiä erästä tärkeää asiaa: miten
seurakuntanuorissa kasvaneet kristityt nuoret löytävät Jumalan sanaan
juurtuneen seurakunnan uudessa kotikaupungissaan eivätkä hiljaa liu’u
Kristuksen ruumiin yhteydestä pois?
Heti kun nuoret
pääsevät näkemään jotain muuta kuin kapea-alaisen ja sortavan ja epätoden uskon
ulkopuolelle, usko joutaa mennä. Hyvä niin, koska tuolla ”Kristuksen ruumiin
yhteydellä” on sorrettu ihmisiä aivan liian kauan, aivan liian julmalla
tavalla. Sitä paitsi Jeesus tuskin oli edes historiallinen henkilö.
Kaupungistumista uudempi haaste on
seurakuntien sukupuolijakauman vinoutuminen. Niin monin paikoin Yhdysvalloissa
kuin suuressa osassa Länsi-Eurooppaakin kirkoissa on oleellisesti vähemmän
nuoria miehiä kuin nuoria naisia.
Jassoo, mistä
lie tuo kertoo?
Seikka on tulevaisuuden kannalta merkittävä
siksi, että juuri nuoret kristityt miehet ja naiset tälläkin hetkellä etsivät
puolisoa ja perustavat perheitä, ja näihin nuoriin perheisiin puolestaan syntyy
kristittyjä lapsia. Juuri he ovat kirkkojen ja järjestöjen tuleva
aktiivijäsenistö niinä aikoina, kun massaherätyksiä ei ole.
Jotenkin kierolla
tavalla tässäkin päästiin seksiin, joka on naamioitu perheen perustamiseksi.
Usko pyrkii kontrolloimaan jopa sitä, kenen kanssa kukin harrastaa seksiä ja
missä asennossa. Perhe ei ole perusyksikkö vaan yksilö, joten tässäkin asiassa
uskovat ovat hakoteillä. Ideana kaiketi on se, että uskovat vanhemmat
ehdollistaisivat lapsensakin epätosiin ja haitallisiin uskomuksiin. Ei taida
onnistua enää nykymaailmassa, ei edes väkivalloin.
Mikäli miehiä tai naisia on seurakunnissa
tai kristillisissä liikkeissä kumpiakaan oleellisesti vähemmän kuin toista
sukupuolta, syntyy paljon perheitä, joissa mahdollisesti vain toinen
puolisoista käy kirkossa tai kristillisissä tilaisuuksissa. Tilastoissa tämä näkyy
hyvin todennäköisesti kristittyjen lasten kirkossakäynnin vähenemisenä.
Toivottavasti
näkyy, sillä usko on pelkästään haitallista. Toivottavasti vanhemmat ovat niin
valistuneita, etteivät pakota osallistumaan kirkonmenoihin tai muihin
vastaaviin tilaisuuksiin.
Tässäkin
blogissa on jo aiemmin käsitelty mm. nuorisobarometrin tuloksia.
Johtopäätös on:
Jeesus on häipynyt kaupungista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti