Tässä
postauksessa käsitellään Juha Ahvion Itsenäisyyspäivän blogin yleisen ankeuden
ja ankeuttamisen kolmatta periaatetta.
Tunnusta avoimesti väriä niin
yhteiskunnallisissa kuin seurakunnallis-kirkollisissa asiayhteyksissä.
Niinhän monet
tekevätkin. So what?
Jumalan Sanan pohjalla seisot
kallioperustalla. Jumalan hyvät luomisjärjestykset ja kymmeneen käskyyn
tiivistyvä luonnollinen laki muodostavat hyvän ja tervehenkisen perustan, jonka
pohjalta maallisen regimentin alaan kuuluvia asioita voidaan hoitaa kestävällä
ja kaikkien kansalaisten kannalta oikeudenmukaisella tavalla.
Juha, Juha, tuo
oli jo aika väsynyttä argumentointia niin oppineelta mieheltä kuin sinä.
Ymmärrät kyllä itsekin, että Jumalasta ei ole pätevää ontologista todistusta,
joten huteraa perustaa ei voi mitenkään kutsu kallioperustaksi.
Taas palataan
tuohon luonnolliseen lakiin: luonnollista kymmenessä käskyssä on vain se, että
ne ovat inhimillisiä konstruktioita, kuten on myös käskyjä paljon vanhempi
Hammurabin laki. Se mitä sinä kutsut ”tervehenkisyydeksi” on haitallista
kristillistä hegemoniaa, jonka toivotaan murskaavan alleen kaiken
toisinajattelun. Sellaisen yhteiskuntajärjestelmään ei ole paluuta. Uskovat
eivät voi koskaan hoitaa sekulaareja asioita johdonmukaisesti ja
oikeudenmukaisesti. Heidän presuppositionsa Jumalasta on selvästi epätosi ja
tämä tekee heistä epäkompetentteja.
Valtion tulee
olla sekulaari, kaiken lainsäädännön sekulaaria. Valtion ei tule ottaa
uskontoihin muuten kantaa kuin ehkäisemällä uskonnon haittoja. Uskonnottomien
asia edellyttää maallistunutta valtiovaltaa. Suomi on tässä suhteessa menossa
hyvään suuntaan, vaikka Ahvio haikaileekin kristillisen hegemonian perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti