tiistai 22. joulukuuta 2015

Metafyysistä mietiskelyä - kymmenen käskyä



Tolkuttoman monta kertaa olen kuullut näiden ”uudestisyntyneiden” kristittyjen esittävän väitteen, ettei Vanha Testamentin ”vanha liitto” koske enää heitä. Kuulemma Uudessa Testamentissa tämä barbaarinen jumala teki ”uuden liiton” ihmiskunnan kanssa, mutta sekin liitto taas on taas ehdollinen: uusi liitto edellyttää jeesuspörinää.

Kuitenkin nämä samat uskovat pitävät Moosekselle annettua kymmentä käskyä velvoittavina. Jokin tuossa yhtälössä ei päde. Johdonmukaisuuden nimissä jeesuspörinäiset luopuisivat koko Vanhasta Testamentista. 

Kymmenen käskyn velvoittavuus osoittaa vain Vanhan Testamentin selektiivistä lukutapaa. Harvemmin nämä ”uudestisyntyneetkään” haluavat kivittää tottelemattomia lapsiaan kuoliaaksi. Näinhän Vanhan Testamentin mukaan kuuluisi tehdä. Sekulaari lainsäädäntö on kriminalisoinut sellaisen käyttäytymisen. Asialla ei ole mitään tekemistä oletetun Jeesuksen oletetun sanoman kanssa.

Vanha ja uusi liitto osoittaa, että tämän Raamatun jumala muutti matkan varrella mieltään. Tähän kaatuu uskovien väite siitä, että Raamatun jumala oli sama eilen kuin tänään, ja on myös sama huomennakin.

Raamattua lukemalla voi huomata kuinka ailahteleva tuo jumala on. Impulsiivinen jumala saa milloin raivokohtauksia ja usein hän suunnitteleekin näyttäviä joukkotuhoja.

Näin epävakaan hahmon kiveen hakkauttamia käskyä ei voi pitää millään tavoin velvoittavina. Uuteen Testamenttiin tultaessa tuo barbaarinen jumala vie vaatimuksensa kohtuuttomiin mittasuhteisiin: sadistinen taivasheppu lähettää väitetysti oman poikansa kidutettavaksi, kun on ensin ihan itse tyrinyt luomisesta lähtien kaiken. Sitten edes kymmenen käskyä ei riitä: taivashepun poika esittää ääretöntä rangaistusta äärellisistä rikkeistä. 

Kumpi siis on sadistisempi, uusi vai vanha liitto?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti