Evankelioimisen mädänneisyys

Tässä blogissa olen yrittänyt päästä kiinni näiden ”evankelistojen” ajatteluun. Johtopäätökseni on erittäin selvä: evankelistat ovat järjestäen vittumaisia ihmisiä ja evankelioimisen ainoa päämäärä on päästä määräämään toisen ihmisen ajattelusta ja toisen ruumiista. Kumpikaan ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

Mikä saa ihmisen väittämään selvästi epätosia asioita tosiksi? Ehkä evankelista vain pistää vain vahingon kiertämään: evankelistalle on valehdeltu ja hän jatkaa valehtelua muille.

Evankelista on luovuttanut itselleen kuuluvan omaa ruumiistaan koskevan päätäntävallan muille ja pyrkii saamaan myös muut yhtä surkeaan jamaan: mikä sen parempi metodi kuin vedota täysin todentamattoman taivashepun kuviteltuun tahtoon. 

En pidä millään tavoin todennäköisenä, että nämä äänekkäät evankelistat edes itse ottavat juttujaan todesta. Sellainen vaatisi jo sen luokan itsepetosta, että se vaatii jo häiriintyneen persoonallisuuden profiilin. Taitaa olla myös niin, että näiden äänekkäiden evankelistojen aivot ovat nyrjähtäneet pahan kerran.

Evankelistat eivät mitenkään suo muille sitä, mitä he eivät suo itselleen. Tosin monet evankelistat suovat itselleen juttuja, joita he eivät suo muille. Ilmeisesti evankelistat haluaisivat olla vapaita, mutta koska heidät on ehdollistettu taantumukselliseen ihmisyyden ja ihmisoikeuksien kieltämiseen, niin he eivät suo kenellekään muuta kuin ankeutta. Evankelistat ovatkin ankeuttamisen asiantuntijoita.

Evankelistat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa: he pyrkivät vetämään mahdollisimman monet mukaan omaan ankeuteensa ja vielä pitävät sitä hyveenä. Sitten nämä evankelistat närkästyvät kun heidän epärehellisyyteen perustuva typeryytensä paljastetaan. 

Lopulta kaikki evankelistat ovat aina jonkin sortin kontrollifriikkejä. Mahdollisimman suuri alistava kontrolli on heille aina jonkin jumalan tahto. Evankelistat ovat todellakin ihmiskunnan pohjasakkaa.