Juha Ahvion
Itsenäisyyspäivän blogin neljäs ankeuden prinsiippi on lyhyt.
”Neljänneksi. Pidä kiinni periaatteistasi, uskostasi ja
klassisen kristillisestä tunnustuksestasi. Konservatiiviset periaatteet ja
historiallinen kristillinen usko kestävät edelleen. Konservatiivinen kristitty
ei ole se, jonka täytyy taipua ja taittua paineen alla. Päinvastoin.”
Periaatteista
kiinnipitäminen on ihan toivottavaa, jos periaatteet ovat tosia. Silloin kun
periaatteet ovat epätosia ja/tai haitallisia, niistä tulee luopua. Kaikki
uskonnolliset periaatteet ovat ihmisen kannalta haitallisia, joten niistä tulee
luopua yleisenä prinsiippinä. Sen minkä Ahvio itseään velvoittavaksi, ei hän
voi koskaan katsoa ketään toista velvoittavaksi loukkaamatta tuon toisen
ihmisen yksilönvapautta.
Ahvio olettaa –
tai toivoo – että juuri hänen näkemyksensä kristinuskosta on oikea ja jollain
tavalla klassinen. Siitä ei ole varmuutta, mitä ensimmäiset kristityt lopulta
uskoivat. Aika hyvä käsitys asiasta kuitenkin on ja se on kaukana Ahvion sekä
minkään uskonnollisen yhteisön uskomuksista. Paluuta alkuseurakuntaan ei ole,
vaikka monet sellaisesta haaveilevat.
Konservatiivinen
kristillisyys kesti kyllä valitettavan pitkään aiheuttaen suunnattomia
inhimillisiä kärsimyksiä väkivallan, sotien ja tieteen estämisen muodoissa.
Vasta kun haitallisesta konservatismista päästiin eroon pitkälti eroon, alkoi
ihmisten hyvinvointi lisääntyä.
Nykyaikainen
kristillinen konservatismi liikkuu niin kaukana todellisuudesta, että sellaisen
houkuttelevuus on aika heikoissa kantimissa. Konservatiivit jäävät
bunkkereihinsa ja hyvä niin. Muu maailma jatkaa inhimillisen hyvän edistämistä
samalla kun Ahvio ja muut konservatiivit kiristelevät hampaitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti