Puolimatkan parta pärisee

Verkkojulkaisu Uusi Tie on julkaissut 9.12.2015 Mari Turusen kirjoittaman jutun, joka oli otsikoitu: Vapauden varjolla poljetaan ihmisoikeuksia.

Ei liene yllättävää, että juttu käsitteli Tapio Puolimatkan uutta kirjaa nimeltä Jälkikristillisen maailman kauhut. Kun kyseessä on Puolimatka, niin taas jäätiin puolimatkaan. Puolimatkan argumentit on kumottu jo niin moneen kertaan, mutta kun Puolimatka sitkeästi propagoi omaa propagandaansa, niin annetaan Tapiolle nyt hänen niin kovasti kaipaamaansa huomiota.

Jutun ingressissä Turunen kirjoitti:

Kristilliset arvot kadottanut länsi liputtaa rajattoman vapauden nimeen, mutta ajautuu kohti kovenevia arvoja. Vain anteeksisaamisen ilosta nouseva myötätunnon kulttuuri voi kääntää yhteiskunnan suunnan.

Länsimaiden historiassa kristilliset arvot eivät ole olleet mikään yhtenäinen monoliitti. Vuosisatojen ja –tuhansien kuluessa kristillisetkin arvot ovat muuttuneet moneen kertaan milloin mihinkin suuntaan. Tällaista huomiota ei kai voi edes odottaa kirjoittajalta, joka on sitoutunut tuottamaan palkanmaksajansa propagandaa. 

Mitä tulee anteeksiantamiseen, niin sekulaari humanismi on oikein anteeksiantava toisin kuin tuo niin hehkutettu ”kristillinen” maailmankatsomus. Siinä maailmankatsomuksessa ei ole mitään anteeksiantavaa; pelkästään orjuuttavaa syyllistämistä: ihminen on muka jollain tavalla rikkinäinen ja tarvitsee täten olemattoman taivashepun hyväksymistä. Siitä maailmankatsomuksesta ei löydy vähäisintäkään vapauden ideaalia.

Kirjan kirjoittaminen tuntui ajankohtaiselta, sillä maallistuminen etenee länsimaissa kiihtyvällä tahdilla ja uusateistit esittävät kristillisyydestä vääristyneen version.

Vääristyneen kuvan? Ei ole yhtä oikeaa kuvaa kristillisyydestä. Kaikille kristillisyyden muodoille on löydettävissä yksi yhteinen piirre: kaikki ovat olleet ihmisen ja ihmisoikeuksien kannalta haitallisia. Otsikossa jutun kirjoittaja antaa taas ihmisoikeuksista vääristyneen kuvan: ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja niiden määrittelyyn ei kenelläkään ole monopolia.

Sitten Puolimatka pelaa natsikortin ja kommunistikortin. Ne voi jättää omana arvoonsa. Kun Tapiolla ei ole relevanttia argumenttia, niin paremman puutteessa voi käyttää aina natsikorttia. Se on pateettinen yritys pelastaa argumentin uskottavuus.

Puolimatka on huolissaan myötätunnon murenemisesta, kun aikaamme hallitsee vapauden eetos. Jumalan hylännyt ihminen kokee olevansa kaikesta riippumaton ja vapaa, sillä ei ole mitään häntä korkeampaa arviointiperustetta. Kaikenlainen arviointi tai valintojen tuomitseminen loukkaa vapautta.

Aitoa myötätuntoa syntyy kun ihminen on vastuullinen itselleen ja kanssaihmisilleen. Myötätuntoon ei tarvita minkään taivashepun auktoriteettia. Ihminen on oman elämänsä arvoperusta. Vain vapaus synnyttää vastuullisuutta. Tapio Puolimatka ei itse ole vapaa vaan moraaliltaan orjan tasolla, sillä orjamoraali on kristityille hyve.

Vain vapaa ihminen on kykenevä arvioimaan kriittisesti valintojaan. Kristinusko taas suo hyvin vähän valinnanvapautta ja aitoa vastuullisuutta. Kristinuskon teemakokonaisuus voidaan tiivistää: tee juuri kuten minä sanon tai muuten…! Niinpä kristittyjen orjamoraalissa on väkivallan uhka koko ajan läsnä.

Tämän jälkeen Tapio pelaa aborttikortin sekä eutanasiakortin. Tästä ei edes kauan kun Tapio pelaili kikkelikorteilla tasa-arvoisen avioliittolain yhteydessä. Se että sinä Tapio olet kristitty mies, ei anna sinulle vähäisintäkään oikeutta päättää mitä kukin nainen tekee ruumiillaan. Sinulta ei yksinkertaisesti kysytä, eikä kysytä sinun jumalaltasikaan.

Ei ole sinun eikä kenenkään muunkaan asia estää kutakin ihmistä käyttämästä valinnanvapauttaan esimerkiksi eutanasiakysymyksissä. Taas sinun jumalaltasi ei kysytä mitään.

Ilman Luojaa meillä ei ole tarkoitusta elämälle ja ihmisarvo muuttuu suhteelliseksi.

Tapio, uskotko itsekään noin hölmöön väitteeseen? Kasvatustieteiden professorina sinulle on varmaan selvää, että ihminen on kykenevä – suorastaan pakotettu – luomaan itse oma elämäntarkoituksensa. Jos sellainen valinnanvapaus aiheuttaa sinulle eksistentiaalista ahdistusta, niin ala pura ahdistustasi muihin samalla vaatien heitä omaksumaan sinun ahdistavan elämäntapasi.

Lopulta Tapio Puolimatka täräyttää: Yhteiskunnalliset asemat ovat mielestäni naurettavia asioita.

Puolimatka on asemoinut itsensä niin tiukasti tiettyihin kantoihin yhteiskunnallisesti, että Tapio on naurettava. Erityisesti Puolimatkan yhteiskunnallinen asema on naurettava.

Taas oli Puolimatkalta tarpeetonta parran pärinää.