Juha Ahvio - ankeuden asianajajan ensimmäinen prinsiippi

Juha Ahvio on taas julkaissut jokaviikkoisen blogikirjoituksensa. Itsenäisyyspäivän kunniaksi otsikko oli Itsenäisyyspäivänä 6.12.2015.

Otsikko oli vielä validi ja relevantti, mutta sitten Ahvio antaa fundamentalisteille tyypillisiin tapaan palaa: väitelausetta seuraa aina väitelause, eikä mitään juuri perustella, mihinkään ei perehdytä kunnolla. Luuleeko Ahvio tuolla taktiikalla hämäävänsä lukijoitaan uskomaan, että hänellä olisi oikeasti jotain sanottavaa? Jotain tähdellistä sanottavaa? Väitelauseiden vyöryttäminen antaa dosentti Ahviosta aika oppimattoman kuvan. Ehkä Ahvio haluaa polveilevan kryptisellä kirjoituksellaan tavoitella tilaa, jolloin kukaan ei yritäkään analysoida hänen kirjoituksensa faktuaalisuutta. Tämäkin on fundamentalisteille kovin tyypillinen taktiikka. Yksityiskohtaiseen analyysiin menee monta päivää. No menköön sitten.

Paljon Ahvion kirjoituksia lukeneena, olen todennut Ahvion olevan ankeuttamisen asianajaja, jonka ainoa päämääränä on tehdä mahdollisimman monen elämä ankeaksi; mitä ankeammaksi sitä parempi. Judaismi, Islam ja kristinusko ovatkin ankeuttamisen uskontoja. Ehkä Ahvio saa taivaspisteitä levittäessään ankeuden sanomaa.

Katsotaanpa minkälaista ankeutta Ahvio tällä kertaa ajaa. Ahvio esittää ankeuttamisen viisikohtaisen ohjelmajulistuksen.

Ensimmäisessä kohdassa esitetään mm. seuraavia väitteitä:

Ensimmäiseksi. Vapaus, itsenäisyys – ulkoisen pakotuksen puuttuminen – ei ole itsestään selvyys. Luonnollisiin sosiaalisiin siteisiin nojaavan yksilönvapauden puolesta on kamppailtava. Jollei Suomessa vallitse sananvapaus, uskonnonvapaus ja taloudellinen vapaus, emme voi täysimittaisesti toteuttaa kristillistä uskoamme emmekä sen mukaista toimintaa/…/Yhteiskunnallisen ja yksilöllisen vapauden täytyy edelleen nousta 10 käskyn moraalilain mukaisen luonnollisen lain pohjalta.”

Ahvion ideaalina on, että pakotus tehdään teokraattisin perustein. Tätä sitten nimitetään positiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Mitä ovat luonnolliset sosiaaliset siteet? Ahvion kirjoituksen perusteella patriarkaalisia ja teokraattisia järjestelmiä, joilla pyritään ihmisten elämän ankeuttamiseen.

Suomessa sananvapaus on hyvällä tolalla, samoin uskonnonvapaus kuten myös taloudellinen vapaus. Kaikkia näitä Ahvion poliittinen agenda pyrkii rajoittamaan. Teokraattisessa Ahvion ideaalissa juuri nuo arvot saavat ensimmäisenä mennä. Siksi meidän antiteistien tulee estää Ahvion ja ”vallankumoustoveriensa” pyrkimykset.

Vapaus ei määritelmällisesti voi toteutua kymmenen käskyn perusteella. Nuo käskyt ovat alistavia ja orjuuttavia, joista ei ole yleiseksi laiksi. Jo pelkästään ensimmäiset neljä käskyä kumoavat uskonnonvapauden, jonka perään Ahvio juuri tuossa haikaili.

Luonnollisesta laista on hieman hassua puhua, koska lait heijastavat – tai niiden tulisi heijastaa – aikansa oikeuskäsityksiä. Kymmenen käskyä eivät sitä tee, joten ne käskyt ohjeellisina joutuvat romukoppaan. Uskonnollisin perustein säädetyt lait ovat aina alistavia.

”’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ on edelleen voimassa. Jokaisen on kunnioitettava vanhempiaan. Avioliiton pohjalle rakentuva patriarkaalinen perhe on ihmisyhteisöjen perusyksikkö.

Jaa että silloinkin kun vanhemmat ovat väkivaltaisia sadistisia hyväksikäyttäjiä. Ahvion imperatiivi on kaikin puolin moraaliton”

Avioliitto on inhimillinen konstruktio, joka on saanut milloin mitäkin muotoja. Kristillinen avioliitto, sellaisena kuin se Raamatussa esitetään, on jäänne aavikkobarbaarien ajoilta.  Lisäksi yksilö on yhteiskunnan perusyksikkö: yksilöt muodostavat yhteiskunnallisia yhteenliittymiä; sellaisia kuten avioliitto.

Orgaaninen perhekunta muodostaa yhteiskunnan luomisjärjestyksellisen ja sosiobiologisen perustuksen. Perheyhteisöistä ovat muodostuneet niin kirkko kuin suvut, heimot ja valtioiksi järjestäytyneet kansakunnatkin.”

Tuossa alussa moitin Ahviota väitelauseiden vyöryttämisestä. Tässä siitä oli yksi esimerkki. Tuollaisen minä voin hylätä ilman perusteluja, sillä Ahvio näyttää hyväksyvän sen ilman perusteluja. Tosin jos esittäisin tässä pitkät perustelut, että asia ei ole noin, tämä blogi venyisi kirjan pituiseksi.

Perhe ja koti luovat perustuksen. Tästä syystä lasten kasvatus- ja koulutusvastuu ja velvollisuus ovat kodilla.

Nyt Ahviolle sattui lipsahdus: hän unohti mainita seurakunnan. Ahvion agendan  kannalta on katastrofaalista, että monet perheet niin valistuneita, että haistattavat pitkät paskat uskonnolliselle kasvatukselle, koska uskonnollinen kasvatus on selvästi havaittu haitalliseksi. Sitä paitsi lasten indoktrinoiminen on ihmisoikeusloukkaus, mutta fundamentalistithan eivät piittaa ihmisoikeuksista.

Jumalan tahto, yleinen ilmoitus, ilmenee luomisjärjestyksissä, joita ovat etenkin heteroseksuaalinen avioliitto, patriarkaalinen perhekunta, asianmukaisia tehtäviään hoitava esivaltainstituutio, kansakuntien ja kielten moninaisuus sekä erilaiset luonnolliset arvojärjestykset.

*nauraa* Ahvio etsii välttämättömyyksiä sieltä, mistä niitä ei edes voi löytyä. Tuohon Ahvion argumenttiin sisältyy sisäinen ristiriita: todentamattomista ja selvästi epätosista premisseistä yritetään vetää tosi johtopäätös.

Mitä lie Ahvio tarkoittaa käsitteellä ”luonnollinen”? Sitä nämä fundikset eivät koskaan suostu kertomaan. Ehkä se onkin käsitteenä tyhjä ja merkityksetön.

Jatkuu uudessa postauksessa: muuten yksittäisestä postauksesta tulisi tolkuttoman pitkä.