sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Mika Niikon Pride-ahdistus


Kesän ehkä suurin karnevaali, Pride, on sitten pidetty. Pridessä tehtiin uusi osallistujaennätys, kun yli 100 000 ihmistä marssi Helsingin kaduilla.

Kun suhteuttaa Priden osallistujamäärän esimerkiksi lestadiolaisten Suviseurojen osallistujamäärään (noin 75 000), niin selviää minkä mittaluokan tapahtuma Pride on.

Toinen hupaisa vertailu on se, että kristillisdemokraatit saivat viime vaaleissa koko maassa vähän yli 100 000 ääntä.

Priden johdosta kuultiin jos jonkinlaista nillitystä ääriuskovien taholta. Tässä mielessä ei ole lainkaan yllättävää, että esim. Uuden Suomen Puheenvuoron ehkä kaikkien aikojen pateettisimman kommentin heitti kansanedustaja Mika Niikko.

Pride oli taas yksi esimerkki siitä, että suomalaiset ovat hyvinkin suvaitsevaisia ja liberaaleja ainakin mitä tulee seksuaalivähemmistöihin. ”Niikot”, ”räsäset”, ”koivulat” ja muutamat muut tiukkapipoiset uskovat pitävät tolkuttoman kovaa meteliä vähemmistöjä vastaan, mutta heti kun he esittävät perusteluissaan raamatunlauseita ja muita aavikkobarbaarien opaskirjasta repäistyjä väitteitä, suomalaiset suhtautuvat torjuvasti heihin jopa ihmisinä. Muinainen mytologia ei kelpaa enää yhtään minkään perusteluksi.

Näille ”niikoille” kaikki iloiset karnevaalit ovat jotain, jonka he kuvittelevat synniksi, vaikka synti ei ole millään tavalla reaalimaailman ilmiö. Heille kaikkien tapahtumien tulisi olla ikäviä synkkiä tapahtumia. Aito iloa karnevalistisessa merkityksessä heiltä ei voi odottaa, sillä kristinusko on pelkästään synkkää paatosta epätosien väittämien äärellä.

Monta asiaa vaatii Suomessa vielä korjausta, mutta Pride on hyvä esimerkki siitä, kuinka järjestelmällinen työ epäkohtien korjaamiseksi tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin. Erityisen kiitoksen ansaitsevat nuoremmat sukupolvet, jotka ovat hyvinkin sivistyneitä ja valistuneita, mitä tulee eri vähemmistöryhmien oikeuksiin.

P.S. Tuo em. Mika Niikko on sama heppu, joka kävi Nokia Missionin Markku Koiviston kanssa ruumishuoneella herättelemässä vainajaa. Se kertoo paljon Mika Niikon maagisesta ajattelusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti