Sari Essayahin pyhä tekopyhyys

Patavanhoillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen antaa aina ja varmasti tilaa kaikenlaiselle tekopyhällä pyhyyden nimissä. Tällä kertaa asialla oli krisujen puheenjohtaja Sari Essayah.

Seurakuntalaisen jutun otsikko oli: On hyvä muistaa, ettei tarkoituksella loukkaa toiselle ihmiselle pyhiä asioita. Näppärästi Sari pyrkii torjumaan kaiken hänen uskonnolliseen vakaumukseensa kohdistuvan kritiikin ja irvailun, mutta aiemmin kommenttien perusteella Sarilla olisi mahdollisuus loukata muiden ”pyhinä” pitämiä asioita.

Jo pelkkä sanan ”pyhä” käyttö diskvalifioi kaiken Essayahin sanomisen. Maailmassa ei ole mitään pyhää, sillä ”pyhä” on vain nimilappu, jonka jotkut liimaavat tärkeänä pitämäänsä asiaan. Kun jokin asia, esimerkiksi Sarin uskonnollinen vakaumus, nimetään pyhäksi, silloin kuvitellaan, että tuo asia olisi maagisella tavalla kritiikin ja naurunalaiseksi asettamisen ulkopuolella.

Sarin avautumisen taustalla oli tietenkin Pori Jazzin toimitusjohtajaksi nimetyn Aki Ruotsalan pikaiset potkut. Ruotsala on sen sortin hihhuli, että potkut olivat aivan paikallaan, sillä Ruotsala aiheutti työnantajalleen ison imagotappion. Sari Essayahin ja Aki Ruotsalan uskonnollisen vakaumus diskvalifioi heidät ihan mistä tahansa tehtävästä. Jos pitää Raamatun satuja ja tarinoita reaalimaailman kuvauksia, pyhinä tai epäpyhinä. ei ole mahdollista, että kyseinen henkilö suoriutuisi mistään tehtävästä reaalimaailman kriteerein.

Sarin tekopyhä uhriutuminen on sen sortin denialismia, että sitä ei tule kunnioittaa millään tavalla. Sarin on myös turha nillittää tahallisesta väärinymmärtämisestä, sillä hänet ja Aki Ruotsala on ymmärretty aivan oikein: he ovat uskonharhaisia änkyröitä, joiden päämääränä on tehdä muidenkin elämästä yhtä ikävää kuin heidän oma elämänsä, sillä muussa tapauksessa he jättäisivät noudattamatta lähetyskäskyä.

Sari ei selviydy puolueensa puheenjohtajana yhtään paremmin kuin edeltäjänsä Päivi Räsänen. Heidän molempien ulostulonsa ovat yksi osoitus siitä, mikä on uskonnoissa vikana. Heidän ulostulonsa ovat myös parasta mainosta, mitä me sekulaarit humanistit saamme asiallemme. Heidän uskonsa ja uskonsa on niin vastenmielistä, että yhä harvempi haksahtaa sellaiseen.