Verkkojulkaisu Seurakuntalainen viittasi Alma Median
tutkimukseen, jonka mukaan usko kristinuskon jumalaan laski taas vuoden
takaisista lukemista.
Jutun mukaan 37
prosenttia suomalaisista uskoo Jumalaan. Pudotusta viime vuoden lukemaan on
pari prosenttiyksikköä. Jutusta selviää, että Vaasan vaalipiiri on kovin
uskonnollista seutua, sillä 53 prosenttia uskoo Jumalaan. Helsingissä vastaava
luku on 24 prosenttia.
Suunta on hyvä,
mutta lukemat putoavat sietämättömän hitaasti. Suomalaisista taitaa kuulua
ev.lut. kirkkoon vielä yli 70 prosenttia. Ero jumaluskon ja uskonnolliseen
yhteisöön kuulumisen välillä on häikäisevä. Lieneekö missään muualla maailmassa
samanlaista paradoksia?
Kirkon
jäsenmäärän voimalla nämä jumaluskovat pääsevät harjoittamaan vähemmistön diktatuuria.
Tästä on seurauksena, että he pääsevät ajamaan ihmisten kannalta haitallisia
menettelytapoja. Tässä suhteessa vähemmistöön jääneillä jumaluskoisilla on
tolkuttoman paljon valtaa.
Vähemmistön
diktatuurin kuuluu moraalin sijasta moralismi milloin mitäkin elämänalueella.
Yksi
irvokkaimmista esimerkeistä vähemmistön diktatuurista on koulujen
uskonnonopetus. Kirkkoon kuuluvilla lapsilla ei ole oikeutta kieltäytyä
vakaumuksensa vastaisesta uskonnon opetuksesta. Lapsillakin voi olla aivan oma
vakaumuksensa, joka on jotain ihan muuta kuin vanhempien vakaumus tai se mitä
papereissa lukee. Vähemmistö pitää tiukasti kiinni oikeudestaan indoktrinoida
lapset moralistisiin haitallisiin dogmeihinsa.
Toinen yhteisö,
jossa vähemmistön diktatorinen moralismi kukoistaa, on armeija.
Asevelvollisilla on sentään oikeus kieltäytyä uskonnonharjoituksesta, vaikka
vähemmistön diktatuurin kätyrit, sotilaspapit, tekevät kaikkensa pitääkseen
yllä uskonnollista haitallista moralismia.
Jumaluskon
väheneminen näkyy yhteiskunnassa valitettavan hitaasti. Nuorison suhde
uskontoihin on kuitenkin toivoa herättävä. Ei mene kauan, kun nuoriso alkaa
vaatia uskonnotonta julkista valtaa. Suunta on ollut tämä jo vuosikymmeniä. Kun
nuoriso riittävässä mittakaavassa haistattaa pitkät uskonnoille julkisen vallan
yhteydessä vähemmistön uskonnollinen diktatuuri ei löydä legimiteettiä.
Kannatan uskonnon opetusta kaikille, jopa niille, joiden vanhemmat ovat uskonnottomia. Siten voivat sitten päättää itse uskovatko vai eivätkö. Mutta jos eivät tiedä, niin ei voi päättääkkään. Uskontojen tunteminen on tärkeää, ettei lapsista kasvaisi kaltaisiasi ahtaan maailmankatsomuksen omaavia, toisten vakaumuksiin pilkallisesti ja syrjivästi suhtautuvia ihmisiä. Aina on hyvä, jos maailmaa voi katsoa vähän laveammin ja muut hyväksyen. Tähänhän Raamattukin kehottaa, vaikka umpinaisuudessasi toisin käsität.
VastaaPoista