maanantai 9. heinäkuuta 2018

Jumalusko vähenee Suomessa - vähemmistön diktatuuri voi silti hyvin


Verkkojulkaisu Seurakuntalainen viittasi Alma Median tutkimukseen, jonka mukaan usko kristinuskon jumalaan laski taas vuoden takaisista lukemista.

Jutun mukaan 37 prosenttia suomalaisista uskoo Jumalaan. Pudotusta viime vuoden lukemaan on pari prosenttiyksikköä. Jutusta selviää, että Vaasan vaalipiiri on kovin uskonnollista seutua, sillä 53 prosenttia uskoo Jumalaan. Helsingissä vastaava luku on 24 prosenttia.

Suunta on hyvä, mutta lukemat putoavat sietämättömän hitaasti. Suomalaisista taitaa kuulua ev.lut. kirkkoon vielä yli 70 prosenttia. Ero jumaluskon ja uskonnolliseen yhteisöön kuulumisen välillä on häikäisevä. Lieneekö missään muualla maailmassa samanlaista paradoksia?

Kirkon jäsenmäärän voimalla nämä jumaluskovat pääsevät harjoittamaan vähemmistön diktatuuria. Tästä on seurauksena, että he pääsevät ajamaan ihmisten kannalta haitallisia menettelytapoja. Tässä suhteessa vähemmistöön jääneillä jumaluskoisilla on tolkuttoman paljon valtaa.

Vähemmistön diktatuurin kuuluu moraalin sijasta moralismi milloin mitäkin elämänalueella.

Yksi irvokkaimmista esimerkeistä vähemmistön diktatuurista on koulujen uskonnonopetus. Kirkkoon kuuluvilla lapsilla ei ole oikeutta kieltäytyä vakaumuksensa vastaisesta uskonnon opetuksesta. Lapsillakin voi olla aivan oma vakaumuksensa, joka on jotain ihan muuta kuin vanhempien vakaumus tai se mitä papereissa lukee. Vähemmistö pitää tiukasti kiinni oikeudestaan indoktrinoida lapset moralistisiin haitallisiin dogmeihinsa.

Toinen yhteisö, jossa vähemmistön diktatorinen moralismi kukoistaa, on armeija. Asevelvollisilla on sentään oikeus kieltäytyä uskonnonharjoituksesta, vaikka vähemmistön diktatuurin kätyrit, sotilaspapit, tekevät kaikkensa pitääkseen yllä uskonnollista haitallista moralismia.

Jumaluskon väheneminen näkyy yhteiskunnassa valitettavan hitaasti. Nuorison suhde uskontoihin on kuitenkin toivoa herättävä. Ei mene kauan, kun nuoriso alkaa vaatia uskonnotonta julkista valtaa. Suunta on ollut tämä jo vuosikymmeniä. Kun nuoriso riittävässä mittakaavassa haistattaa pitkät uskonnoille julkisen vallan yhteydessä vähemmistön uskonnollinen diktatuuri ei löydä legimiteettiä.

1 kommentti:

  1. Kannatan uskonnon opetusta kaikille, jopa niille, joiden vanhemmat ovat uskonnottomia. Siten voivat sitten päättää itse uskovatko vai eivätkö. Mutta jos eivät tiedä, niin ei voi päättääkkään. Uskontojen tunteminen on tärkeää, ettei lapsista kasvaisi kaltaisiasi ahtaan maailmankatsomuksen omaavia, toisten vakaumuksiin pilkallisesti ja syrjivästi suhtautuvia ihmisiä. Aina on hyvä, jos maailmaa voi katsoa vähän laveammin ja muut hyväksyen. Tähänhän Raamattukin kehottaa, vaikka umpinaisuudessasi toisin käsität.

    VastaaPoista