Minua jaksaa
aina huvittaa konservatiivisten fundamentalistien typeryydet. Tällä kertaa
puhuvana aasina toimi Uuden Suomen Puheenvuorossa
joku Petri Muinonen.
Petri oli aika
kyrpiintynyt Pride-marssista. Tuskin on lainkaan yllättävää, että
profiilitiedoissaan Petri Muinonen ilmoittaa puoluekannakseen
kristillisdemokraatit. Näille änkyröille seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat
punainen vaate ja mikä on vielä pahempaa, nämä seksuaalivähemmistöt järjestävät
iloisia festivaaleja. ”Muinoset” osaavat pitää vain ikävää.
Sinänsä on
koomista, että Petri Muinosen edustaman puoleen jäsenmäärä on pienempi kuin
seksuaalivähemmistöjen yhteenlaskettu lukumäärä.
Muinonen väittää
vastustavansa totalitarismia ymmärtämättä, että hänen edustamansa uskonsuuntaus
suorastaan vaatii totalitarismia, jos tuo suuntaus joskus onnistuisi pääsemään
valtaan. Jos on ”tosiuskova” Muinosen tapaan, niin silloin ainoa sallittu
yhteiskuntajärjestelmä on totalitaristinen teokratia.
Puheenvuorossaan
Muinonen tekee ainakin yhden oikean havainnon: suomalainen kristillisyys ei
kiteydy Muinosen puoluetoveriin Päivi Räsäseen. Päkä on nyt vain ollut näkyvin
taantumuksellinen kristitty, vaikka Suomessa on vankka liberaali kristillinen
joukko. Päkä on ollut nopeuttamassa kristillisyyden ja sitä myötä
konservatiivisuuden alasajoa. Hyvä niin, sellaiset haittatekijät saavatkin
painua historian hämärään.
Kristillisdemokraatit
yhdistetään usein viidesläisyyteen. Tästä Päivi Räsänen on saa ottaa syyt
niskoilleen. Edes Muinonen ei pysty rationalisoimaan tätä pois puolueensa tahraisesta
imagosta.
Edelleen
Muinonen nillittää henkilöön menevistä argumenteista. Ad hominem –argumentit
puolustavat paikkaansa siten, että paskaa puhuvaa sanotaan paskanpuhujaksi ja
idioottimiasuuksia laukovaa idiootiksi. Muinosessa henkilöityy nämä molemmat
piirteet.
Kristillisdemokraattinen
kristillisyys on niin tunkkaista, että sen tuleekin kohdata merkittävää
vastarintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti