SuomiAreenan
paneelikeskustelussa oli aiheena välittäminen ja vapaus. Puoluejohtajista oli
paikalla mm. krisujen Sari Essayah ja RKP:n Anna-Maja Henriksson. Tulitukea
Sarille tarjosi arkkipiispa Tapio Luoma ja tulitukea Sari tarvitsikin kun
opponenttina oli Tuomas Enbuske.
Sari ja
arkkipiispa haikailivat jonkinlaisen yhtenäiskulttuurin perään. Tällainen
argumentointi onkin kovin tyypillistä näille konservatiiveille. Joskus
menneisyydessä oli jokin imaginaarinen kulta-aika, johon halutaan palata.
Oikeasti sellaista aikaa ei ole koskaan ollut. Uskovia vain kyrsii se, että
heidän hegemonia-asemansa on mennyttä, eivätkä he pääse ilman vastaväitteitä sanelemaan
menettelytapoja, vaikka kovasti haluaisivatkin.
Enbusken teesi
taas oli, että välittämistä on liikaa, sillä välittäminen Sarin ja arkkipiispan
tapauksessa tarkoittaa muiden asioihin liittyvää asiatonta puuttumista. Enbuske
oli täysin oikeassa.
Uskovien ollessa
kyseessä, heillä on perin vittumainen taipumus vaatia muita noudattamaan heidän
haitallista moraalikoodistoaan, joka on oikeasti silkkaa moralismia. Tätä
kristityt ovat harjoittaneet pari vuosituhatta ja tulokset ovat olleet
ihmiskunnan kannalta katastrofaalisia.
Näille uskoville
välittäminen tarkoittaa lähetyskäskyn noudattamista, mikä taas tarkoittaa
perusteettomien aavikkobarbaarien uskomusten siirtämistä eteenpäin. Uskovien
välittäminen tarkoittaa myös sitä, että heikoilla olevaa ihmistä autetaan,
mutta samalla autettavaa manipuloidaan siten, että hänen ajatusmaailmansa
muuttuisi yhtä tunkkaiseksi kuin noiden auttajienkin.
Välittäminen
tarkoittaa autettavan koukuttamista, jotta auttaja saisi toteuttaa kristillistä
alistamista ja hyväksikäyttöä. Uskovat välittävät vain sen verran, että heidän
valtapyrkimyksensä toteutuvat. Haikailtu yhtenäiskulttuuri tarkoittaa aina
teokratiaa. Demokratia taas annihiloi kaikki uskovien valtapyrkimykset ja sehän
ei näille ”tosiuskoville” sovi.
Kun uskovat väittävät
välittävänsä kanssaihmisistään, kaikkien hälytyskellojen tulisi soida. Tämä
välittäminen on suunnilleen samaa kuin heroiinin tarjoaminen lapsille.
Suomi tarvitsee
monta tuomasenbuskea, mutta ei ainuttakaan kristittyä silloin kun jutut ovat
samaa tasoa kuin Sari Essayahin tai arkkipiispan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti