Tunkkaisen kansallismielisyyden vaalitappio

Vaaleista ei ole kuin muutama päivä ja taas persut ovat alkaneet vyöryttää blogialustoja ja keskustelupalstoja.

Uuden Suomen Puheenvuorossa on julkaistu ties kuinka monta blogia, joiden kirjoittajan puoluekantana on perussuomalaiset. Tämä ”ilmatilan” hallinta on ollut persuille tyypillistä jo pitkään.

Kun vaalit eivät persujen ehdokkaalta Laura Huhtasaarelta menneet ihan toivotulla tavalla, niin persut ovat aktivoineet trollinsa kuin käskystä. Ehkä heitä ohjaillaankin ulkoapäin?

Vaalien jälkitunnelmissa Huhtasaari möläytti kansallismielisyyden olevan ”uusi normaali”. Vaalit ja vaalien tulos taas osoitti, että normaalia on Huhtasaaren propagoiman kansallismielisyyden aika alhainen kannatus. Tässä mielessä persujen ulostulot oikeastaan ymmärrettäviä. Ottaahan se koville, kun asiat eivät mene toivotulla tavalla, mutta toiveajattelu onkin aina ollut huono perusta politikoinnille. Toiveajattelua ja propagandaahan persujen politikointi on ja on aina ollut.

Oikeastaan kansallismielisyys-käsitteen käyttö voidaan riistää persuilta ja muilta oikean laidan hiippareilta. Heidän maailmankuvaansa voidaan kutsua ”tunkkaiseksi kansallismielisyydeksi”. Äänestystuloksen perusteella suomalaisten kansallismielisyys onkin jotain muuta. Sanotaan sitä nyt vaikka näkemykseksi, jossa Suomi on yksi kansakunta muiden joukossa. Asiaan ei liity sinänsä mitään muuta.

Sama pätee persujen kaappaamaan käsitteeseen ”isänmaallisuus”: Tuskinpa persuilla itselläkään on aavistusta siitä mitä he tarkoittavat isänmaallisuudella. Persuille se kaiketi tarkoittaa äärioikeiston mystistä etnonationalismia.

Vaalit jälleen kerran osoittivat suomalaisten olevan aika liberaaleja ja edistyksellisiä. Ääriliikkeet, jollainen perussuomalaisetkin on, eivät ole menestyneet viime vuosikymmeninä. Jatketaan samalla linjalla.

Amerikkalaiset duunarit hengenvaarassa

Donald Trump on nyt majaillut Valkoisessa talossa vähän yli vuoden ja tuona aikana Amerikan duunarit ovat joutuneet hengenvaaraan.

Työturvallisuuden kannalta oleellista säätelyä on purettu sellaisella vauhdilla, että duunarit eivät itsekään pysy vauhdissa mukana.

Nykyisen käytännön mukaan raskaiden koneiden käyttäjiä ei tarvitse perehdyttää turvallisuusmääräyksiin. Rekkakuskien ja veturimiesten pakolliset lepoajat on poistettu.

Trump lupasi kaivosmiehille uusia työpaikkoja. Hiilikaivoksissa on löytynyt 700 uutta työpaikkaa, mutta niitä on hävinnyt saman verran, joten nettovaikutus on nolla. Vuonna 2016 hiilikaivoksissa tapahtui 8 kuolemaan johtanutta onnettomuutta, vuonna 2017 kuolemaan johtaneita onnettomuuksia oli 15. Luvut eivät ole suuria, mutta kun kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat lisääntyneet muillakin aloilla lähes samassa suhteessa, on aivan perusteltua sanoa amerikkalaisten duunarien olevan hengenvaarassa.

Eikä siinä vielä kaikki. Enää kaivosmiehet eivät voi hakea korvauksia vaarallisten työolojen aiheuttamien ammattitautien takia. Tai voivat, mutta yritysten korvausvelvollisuus on nyt aika olematon.

Kemianteollisuuden vaarallisten kemikaalien sääntelykin on purettu. Trumpin hallinto on vapauttanut 80 000 syöpää ja muita sairauksia aiheuttavaa kemikaalia sääntelystä. Yritykset eivät joudu vastuuseen, jos he tärvelevät esimerkiksi pohjavesivarannot näillä kemikaaleilla. Siinä ei ole vaarassa pelkästään duunarit vaan kaikki vettä juovat ihmiset.

Kaikki em. on tehty yritysten voittojen maksimoimisen nimissä. Samaan aikaan kuitenkin palkansaajien tulot ovat laskeneet, koska tiettyihin työtehtäviin ei enää ole pätevyyskriteereitä. Koneita saa käyttää, jos osaa panna virran päälle.

On vain ajan kysymys milloin jokin tehdas pamahtaa taivaan tuuliin vieden mukanaan satoja duunareita. Ehkä olisi aika kansainväliselle amerikkalaisten tuotteiden boikotille ainakin siihen asti kunnes vaaralliset työolot korjataan edes Obaman kauden tasolle.

Vaalit ohi - jälkipelit alkoivat

Suomessa käytiin presidentinvaalit aika odotetuin tuloksin. Voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä.

Vaaleissa tosin oli vain yksi häviäjä – Paavo Väyrynen. Tässä suhteessa Pate on hämmästyttävän johdonmukainen. Väyrynen häviää aina presidentinvaalit, olipa vastaehdokkaina keitä tahansa.

Tälläkin kertaa syy Väyrysen vaalitappioon löytyi mediasta. Väyrysessä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa. Kokeneena kehäkettuna Väyrysen olettaisi tekevän asioista tarvittavat johtopäätökset, mutta kun ei, niin sitten ei. Väyrysen aika oli jo vuosikymmeniä sitten.

Voihan vaalituloksista tehdä sellaisenkin johtopäätöksen, että suomalaiset kannattivat Euroopan Unionia ja eurovaluuttaa. Ehdokkaista EU- ja eurovastaisia olivat Huhtasaari ja Väyrynen, joiden yhteenlaskettu kannatus oli vähän yli 13 prosenttia.

Tästä kun vielä vähän ekstrapoloidaan, niin samalla prosenttilukemalla löytyy etnonationalistien kannatus. Tämä tunkkainen ideologia kulminoituu juuri Huhtasaareen ja Väyryseen.

Suomi24:ssä joku irvileuka esitti, että Huhtasaaren prosentit edustavat myös sitä osaa suomalaisista, joka uskoo Nooan arkki-tarinaa. Voihan sen asian toki noinkin nähdä.  Samalla perusteella Huhtasaaren prosentit kertovat niiden lukumäärän äänestäjistä, jotka pitävät puhuvaa aasia faktuaalisena eläimenä.

Vaalituloksista voisi oikeastaan tehdä vaikka mitä johtopäätöksiä, mutta olkoon tällä kertaa. Jälkipelejä on mielenkiintoista seurata. Jälkipelithän jatkuvat aina seuraaviin vaaleihin asti, olivatpa nuo vaalit mitkä tahansa.

Jälkipelien yhteydessä voisi oikeastaan palkita jonkun omalla aasinlakilla; siis henkilön joka esittää kaikkein hassuimman analyysin vaalien tuloksesta.

Lakkoase toimii - kapitalismi tullut tiensä päähän

Vihdoinkin työttömiin kohdistuvan rangaistusluontoisen aktiivimallin tiimoilta alkaa tapahtua, kun ammattiliitot ovat ryhtyneet puuhaamaan mielenosoitusta ja lakkoja. Kyllä tätä on odotettukin.

Ammattiliitot taisivat tehdä strategisen virheen siinä, että eivät ryhtyneet vastatoimiin silloin kun aktiivimallia ajatettiin kuin käärmettä pyssyyn. Lainvoimaisen mallin kumoaminen on aina vaikeampaa kuin suunnitteluasteella olevan mallin muuttaminen tai jopa nollaaminen.

Lakkoasetta on Suomessa viime vuosikymmeninä käytetty aika maltillisesti; oikeastaan valitettavan harvoin. Pitkään jatkuneeseen olojen kurjistamiseen ei ole puututtu, vaikka aihetta olisi ollut.

Nyt kun tilanne on tämä, olisi jo korkea aika puhua siitä, että työttömyys on pysyvät tila. Työllisyysaste ei tule merkittävästi nousemaan, eikä sen tarvitsekaan. Ihmisistä iso joukko on ja pysyy työttöminä. Asiat hoituvat yhä pienemmän ihmisjoukon panoksella.

Olisi siis korkea aika tutkia ne toimet, joilla työttömien toimeentulo turvataan. Asiasta on olemassa jonkin verran tutkimusta.

Toivottavasti lakkoase toimii, sillä nykymuotoinen kapitalismi on tullut tiensä päähän.

Torniaiselle lisää lusittavaa - puskanikit aktivoituivat

Uusnatsi ja Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen Suomen osaston sekopää Jesse Eppu Torniainen sai eilen hovioikeuden päätöksellä lisää lusittavaa.

Tuomion julistamisen jälkeen keskustelupalstat täyttyivät uusnatsien, kansallissosialistien ja muiden oikean äärilaidan kulkijoiden kommenteista, joista kaikki olivat Torniaista ja hänen väkivaltaisuuttaan puolustavia kommentteja.

Puskanikkien aktivoituminen tapahtuu takuuvarmasti aina kun uusnatsi joutuu kiipeliin. Pelkästään keskustelupalstoja seuraamalla voisi saada sellaisen kuvan, että uusnatsit olisivat Suomen suurin poliittinen ryhmä, mutta näinhän ei tietenkään ole. Paljon melua he kyllä saavat aikaan. Silti on ikävää, että moni hyväksyy uusnatsien toiminnan, vaikka ei itse osallistuisikaan heidän toimintaansa.

Putinin trollien sekaantuminen Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan on hyvin dokumentoitu. Samoin Putinin trollit ovat hämmentäneet soppaa Saksassa ja Ranskassa, eikä monet muutkaan Euroopan maat ole säästyneet trollien invaasiolta.

Nettibotit ja trollit ilmaantuvat palstoille kuin käskystä. Tähän ei ole poikkeusta. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että trolleja ja botteja ohjataan ulkoa ja mahdollisesti juuri Venäjältä. En millään usko, että uusnatsit ja heidän poliittinen siipensä, perussuomalaiset, olisivat riittävän fiksuja koordinoimaan tällaisia propagandaiskuja verkossa.

Täsmälleen samanlainen puskanikkien aktivoituminen tapahtuu myös aina kun Laura Huhtasaari ja Paavo Väyrynen joutuvat ahtaalle. Ei mene kuin muutama minuutti, niin puskanikit ja joskus jopa ihan oikeat henkilöt aktivoituvat.

Ehkä joskus saamme selville, mitä tapahtuu ja kenen käskystä, kun puskanikit ja trollit alkavat vyöryttää palstoja.

Väyrysen ja Huhtasaaren nostalginen maaillmankuva

Kun on seurannut Suomen presidentinvaalikamppailua verkkolähteistä, niin muutamasta ehdokkaasta saa aivan tärähtäneen vaikutelman.

Luettuani kandidaattien kannanottoja eri lähteistä ja katsottuani aika monta videoklippiä, niin kaksi ehdokasta on asettanut riman niin alas, ettei sitä enää saa alemmaksi. Tai kyllä saa, siinä suhteessa kaksi ehdokasta on aivan omassa luokassaan.

Paavo Väyrynen on hirttänyt itsensä pakkomielteiseen presidenttikisaan. Kekkosen manttelinperijäksi vuosikymmeniä sitten kaavailtu Väyrynen on yhä vittuuntunut siitä, ettei maailma taipunutkaan hänen tahtoonsa vaan maailma meni menojaan Paavon jäädessä rannalle ruikuttamaan.

Kekkosen aika ei palaa ja hyvä niin. Kyllä siitä kärsittiinkin.

Toinen koominen ehdokas on tietenkin Laura Huhtasaari. Siinä sitä vasta todellisuudesta vieraantunut ihminen onkin. Kun ihmisen uskonto on peräisin hänen inhoamastaan Lähi-idästä, niin kognitiivinen dissonanssi on sitä luokkaa, että sille ei löydy kunnollisia perusteita. Ei tarvitsekaan löytyä, sillä paskapuheet ovat paskapuheita perusteluista huolimatta.

Lauran kampanjatunnus, Suomi Takaisin, ei sano mitään järkevää. Ei Suomi mihinkään ole karannut. Suomi on ollut samalla paikkaa jo yli sata vuotta.

Mikäli Huhtasaari kaipaa johonkin mystifioituun Suomen ”kulta-aikaan”, niin siinä tapauksessa Laura kuuluu samaan sarjaan Väyrysen kanssa.

Ilmeisesti Laura uskoo, että joskus muinoin asiat olivat jollakin tavalla paremmin. En vain löytänyt mitään lähdettä siitä, mitä Laura mahtaa tarkoittaa. Tuo aika oli mahdollisesti ennen Laura syntymää, mutta tuolloin maassa hääräili poliitikko nimeltään Paavo Väyrynen. En usko, että Väyryseltä saa rehellistä vastausta, jos Paavolta tiedustelee, oliko Suomi tuolloin parempi kuin nykyisin. Väyrysen meriitithän perustuvat kaikenlaiseen konnailun milloin kenenkin kanssa.

Hassuin juttu, jos totta, on se, että Laura Huhtasaari nimesi ulkopoliittisiksi meriiteikseen vaihto-oppilasvuoden Yhdysvalloissa ja osallistumisen rukousaamiaiselle Washington D.C:ssä. Siinähän sitä onkin meriittejä, jotka pätevöittävät kenet tahansa mihin tahansa – ainakin Lauran mielestä.

Jälkipolvien historioitsijat saavat hyvät naurut tutkiessaan Väyrysen ja Huhtasaaren sanomisia ja tekemisiä.

Republikaanijohtaja evankelikaalisille: Turpa kiinni!

Entinen republikaanien puolueneuvoston (RNC, Republican National Committee) puheenjohtaja Micheal Steele kehotti republikaanien taakse ryhmittynyttä evankelikaalista uskonnollista oikeistoa olemaan hiljaa.

Steele oli erityisen suivaantunut Family Reserach Councilin johtajaan Tony Perkinsiin. Family Research Council on yksi niistä ”perhejärjestöistä”, jotka on luokiteltu vihajärjestöiksi.

Steele oli vieraana tiistai-iltana vieraana Chris Matthewsin juontamassa ohjelmassa Hardball, eikä Steele säästellyt sanojaan.

Steele sanoi: ”Olkaa nyt vittu hiljaa älkäkä ikinä saaranatko minulle yhtään mistään!” Steele identifioi itsensä kristityksi, mutta pitää Trumpia kannattajia tekopyhinä paskiaisina.

Steele on sitä mieltä, että aina kun evankelikaalisten johtohahmot kuten Perkins katsovat Trumpin tekemisiä läpi sormien, niin heidän uskottavuutensa on olemassa. Steelen mukaan evankelikaaliset mielellään kertovat ketä kenenkin tulee rakastaa, ketä uskoa, mitä tehdä ja mitä olla tekemättä, mutta kun kyse on uskonnollisen oikeiston presidentiksi nostaman vanhuksen tekemisistä, niin kaikki käy.

Tämä repeämä republikaanien riveissä on ollut selvä jo jonkin aikaa. Nämä Steelen kaltaiset vanhan ajan republikaanit ovat jääneet vähemmistöön omassa puolueessaan sen jälkeen kun evankelikaalisten uskonnollisten oikeisto kaappasi vallan puolueessa.

Yhdysvaltain historiassa tämä vallankaappaus on ainutlaatuinen tapahtuma. Koskaan ennen pieni äänekäs vähemmistö ei ole saanut puoluetta ja sitä kautta koko liittovaltion hallintoa haltuunsa. Näin puolueen ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta nykyiset republikaanit ovat juuri se joukko, joka pyrkii yksipuoluejärjestelmään. Ihmekö tuo kun oppia on otettu Putinin Venäjästä ja monesta aiemmasta totalitaristisesta järjestelmästä.

Asiassa kummallista on vain se, kuinka helposti perinteisen linjan republikaanit antoivat puolueensa uskonnollisen oikeiston haltuun. Kunnon vastarintaa jäsenistöstä ei löytynyt.

Konservatiivit oppineisuutta vastaan

Republikaanien perusteema on viime vuosikymmeninä ollut se, että akateemiset opinnot ovat haitallisia. Tämä on kovin amerikkalainen ilmiö. En tiedä onko vastaava suuntaus ollut vallitseva länsimaissa, esimerkiksi Suomessa.

Republikaanien ja erityisesti sen uskonnollisen oikeiston kielteisyys oppineisuutta kohtaan on saanut sellaiset mittasuhteet, että ilmiö vaikeuttaa jo ihan perusopetustakin.  Ilmiö ei koske pelkästään liittovaltiota vaan myös osavaltioita, sillä osavaltioiden lainsäädäntöelimet ovat alkaneet suhtautua kielteisesti opetuksen julkiseen rahoitukseen. Tämä siis erityisesti niillä seuduilla, missä republikaanit ovat hegemonia-asemassa. Ilmiön johdosta republikaanit ovat kehittäneet strategian, jonka mukaan konservatiiveja jotenkin vainottaisiin yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa. Tällainen menettely onkin ollut varsin onnistunutta saaden kannattajia erityisesti uskonnollisen oikeiston parissa. Tässä yhteydessä voidaan jälleen toistaa, että tieto tappaa republikaanien hellimän fundamentalistisen uskon.

Republikaanien uskonnollisen oikeiston mieliväite on myös sellainen, että iso enemmistö amerikkalaisista professoreista oli jotenkin ”vasemmistolaisia” ja vielä siten, että he pyrkisivät aivopesemään opiskelijoita. Koskaan tuota vasemmistolaisuutta ei kuitenkaan määritellä. Lisäksi republikaanien uskonnollinen oikeisto olettaa virheellisesti, että opiskelijat olisivat ”pesusieniä”, jotka kritiikittömästi omaksuvat kaiken, mitä heille sanotaan.

Näinhän asia ei tietenkään ole ja asiasta on oikein tutkimusta.

American Association of Univeristy Professors (AAUP) julkaisi omassa lehdessään nimeltään Academe Matthew Woessnerin ja April Kelly-Woessnerin tutkimuksen, jonka mukaan jo ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on vakiintunut poliittinen kanta, joka ei juuri muutu opiskelun aikana. Lisäksi tutkimus paljasti professoreiden olevan enimmäkseen neutraaleja, jos asenteita ja mielipiteitä mitataan amerikkalaisella oikeisto-vasemmisto – määritelmällä sen suhteen mitä tulee opetukseen. Tällainen johtopäätös ei ole lainkaan yllättävä. Se vain vahvistaa näkemystä siitä, että mitkään keinot eivät jää käyttämättä silloin kun uskonnollinen oikeisto pyrkii toteuttamaan omia päämääriään.

Woessnerin pariskunnan tutkimuksen tulokset julkaistiin myös julkaisussa nimeltään PS: Political Science and Politics, jonka kustantajana toimii American Political Science Association.

Konservatiivinen tutkimuslaitos Pew Research on myös raportoinut omasta kyselytutkimuksestaan, jonka mukaan 58 republikaaneista pitää akateemisia opintoja haitallisina. En vain koskaan ole nähnyt yhtäkään luotettavaa tutkimusta siitä, miksi he pitävät akateemisia haitallisina.

New York Timesin kolumnisti Paul Krugman toteaa, että konservatiiveilla on aina ollut negatiivinen suhtautuminen oppineisuutta kohtaan, mutta nyt tuosta asenteesta on tullut dominantti varsinkin republikaaneja kannattavien konservatiivien keskuudessa.

Oppineisuuteen kielteisesti suhtautumalla konservatiiviset republikaanit jouduttavat puolueensa perikatoa, mitä voidaan pelkästään positiivisena, sillä siitä hyötyvät kaikki: myös oppineisuutta nyt vastustavat konservatiivit.

Demokraatit pettivät - taas!

USA:ssa saatiin sitten aikaan sopimus, jolla liittovaltion hallintoa rahoitetaan helmikuun 8. päivään asti.

Oli oikeastaan aikaan hauskaa, kun sekä edustajainhuone että senaatti ovat republikaanien hallussa, niin hallinto suljettiin kolmeksi päiväksi. Vielä kun Valkoisessa majailee republikaani, niin hallinnon alasajo oli historiallinen tapahtuma. Vastaavassa tilanteessa hallintoa ei ole suljettu koskaan aikaisemmin.

Republikaanien ja demokraattien lehmänkaupoissa demokraatit tulivat taas kerran kusetetuiksi. He eivät vain osaa. Tätä touhua on nyt jatkunut vuosikymmeniä, eikä muutosta demokraattien toimintatapaan ole näkyvissä.

Syyttävä sormi osoittaa demokraattien ”yrityssiipeä”, joka ei loppujen lopuksi eroa lainkaan republikaanien yleisestä linjasta. Demokraatit hävisivät moraalisen oikeutuksensa parikymmentä vuotta sitten, kun myös he alkoivat vastaanottaa rahaa yrityksiltä; ensin vaalikampanjoiden yhteydessä ja heti perään muun puoluerahoituksen muodossa.

Demokraattien kongressiedustajista on tullut täysin munattomia. Vaikka demokraatit ovat nyt vähemmistössä, heillä olisi ollut ainutlaatuinen mahdollisuus ajaa liittovaltion rahoituspakettiin progressiivisia asioita, eivätkä republikaanit olisi mahtaneet mitään, sillä paketin hyväksyminen senaatissa vaati 60 senaattorin äänet. Republikaaneilla on 52 senaattoria, joten tarvittiin 8 riveistä irtaantunutta demokraattia. Lopulta jakolinja ei mennytkään puoluekannan mukaan. Muutama republikaani lipesi rivistä ja niin teki riittävän monta demokraattiakin. Tarvittavat äänet raavittiin kasaan.

Demokraattien pääjehuista Chuck Schumer ja Nancy Pelosi tulisi panna vaihtoon heti eikä huomenna. Demokraatit pysyvät ”yritysmafian” kätyreinä, elleivät he ala välittömästi ajaa oikeasti edistyksellisiä lakeja ja menettelytapoja.

Muutosta odotellessa…

Sisällissota Kirkko ja kaupungissa

Harvoin saa uskonnollisesta julkaisusta lukea niin mielenkiintoista juttua kuin Kirkko ja kaupungin julkaisema artikkeli Pyhä sota, Saatana ja Harmageddon – näin uskonto koettiin Suomen sisällissodassa.

Artikkelin kirjoittaja Juhani Huttunen oli perehtynyt hyvin asiaan ja pystyi kirjoittamaan aiheesta ilman puuduttavaa paatoksellisuutta. Paatos tavallisesti tuhoaa muuten mielenkiintoiset artikkelit. Fundamentalistien mielestä Kirkko ja kaupunki tuskin on edes uskonnollinen julkaisu, sillä se ei ole kannanotoissaan riittävän jyrkkä.

Suomen sisällissodassa kuten monessa muussakin välienselvittelyssä uskontoa käytettiin oikeuttamaan sadistisen julma väkivalta. Ihan ensimmäisenä tuosta kahakasta tulee mieleen Ruandan tapahtumat, kun katoliset tappoivat toinen toisiaan. Suomessa luterilaiset harjoittivat väkivaltaa molemmin puolin.

Historia kirjoitetaan lähes aina voittajan ehdoilla. Suomessa meni lähes sata vuotta ennen kuin edes auttavasti riippumattomat tutkimukset ilmestyivät. Taisteluita on kuvattu hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta taustavaikuttajia ja heidän motiiveitaan on dokumentoitu varsin heikosti. Ilmeisesti asiat ovat olleet tiedossa, mutta Suomen ev.lut. kirkossa ollaan oltu kyvyttömiä tarkastelemaan oman instituution osuttaa tapahtumien kulussa.

Nostan hattua Juhani Huttuselle ja Kirkko ja kaupungille itsekriittisestä otteesta. Itsekritiikki ei ole tavallisesti näiden julkaisujen hyve. Huttusen jutusta tulee esille hyvin, että myös punaisten puolella oli monella kristillinen vakaumus, vaikka asiasta on esitetty toisenlaisiakin tulkintoja.

Tavallisesti sotien yhteydessä jätetään mainitsematta hegemonia-asemassa olevan uskontokunnan piirissä olevan rauhanopposition vaikutus; näin varsinkin kun uskonnollinen hegemonia-asema on voittajaksi selvinneen tahon puolella. Mitenkä julmaksi sodat voisivatkaan muodostua ilman rauhanoppositiota?

Viikonloppuna luin jostain verkkojulkaisusta (en muista mistä), että arkkipiispa Kari Mäkinen kehotti kirkkoa tutkimaan omaa julmaa suhtautumistaan erityisesti punaisiin. Ehkä nyt sadan vuoden jälkeen uskovat pystyvät arvioimaan uskonnon osuutta tapahtumiin.

Juhani Huttusen kirjoittaman artikkelin voi lukea tuolta:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pyha-sota-saatana-ja-harmageddon-nain-uskonto-koettiin-suomen-sisallissodassa

Franklin Graham tuhoaa isänsä perinnön

Franklin Graham tosiaan on tuhoamassa isänsä Billly Grahamin perinnön; niin Billyn maineen kuin uskontoon perustuvan business-imperiumin.

Tällä kertaa Franklin puhui läpiä päähänsä lauantaina, kun MSNBC:n Alex Witt kysyi Frankliniltä, kuinka hän voi puolustaa Donald Trumpin paneskelua Stormy Danielsin kanssa. Franklinin kiemurtelu oli hauskaan katsottavaa, tai no, oikeastaan se oli myötähäpeää tuottavaa, sillä Franklin ymmärsi itsekin kaivavansa omaa kuoppaansa. Tekopyhyys oli ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen katsoessa Franklinin jutustelua.

Witt kysyi: ”Jos Trump olisi demokraatti, olisitko niin anteeksiantava?” Pitkän empimisen jälkeen Franklin vastasi: ”Kyllä.” Sitten seurasi selittelyä, maalitolppien siirtelyä ja ihan mitä tahansa, mikä Franklinin mielestä puolusti Trumpin toimintaan.

Franklin Graham sanoi, että vaikka suhde Stormy Danielsiin olisikin totta, niin sillä ei ole merkitystä, koska viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana Donald Trump on kasvanut kristittynä.

Tämän enempää tuskin on tarpeen referoida Franklin Grahamin mielipuolista jaarittelua, sillä kaikki mitä hän sanoi, oli republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston propagandaa.

Seuraava MSNBC:n ohjelma oli Joy Reidin juontama AM Joy. Reidin vieraana oli ohjelmassa ennenkin esiintynyt pastori William Barber. Franklin Grahamin ja Barberin sanailu on jatkunut jo pitkään. Barberin argumentti on johdonmukaisesti ollut se, että Franklin on myynyt uskonsa poliittisen vaikutusvallan takia. Laajemmin Barber tarkoittaa sitä, että kaikki ne evankelikaaliset uskovat, jotka ovat asettuneet Trumpin puolelle, ovat yhtä syyllisiä kuin Franklin ja täsmälleen samasta syystä.

Barber on noussut värillisten etnisten vähemmistöjen ja maltillisten kristittyjen puolestapuhujaksi. Hän on hyvin perille evankelikaalisten konnankoukuista, koska hän on itsekin ollut aiemmin evankelikaalinen, mutta tullut myöhemmin toisiin aatoksiin.

William Barber sanoi loppukommenttina: ”Franklin Grahamin on lopettava valehtelu, kerrottava totuus ja lopettava kristinuskon esittäminen sellaisessa muodossa kuin hänen rahoittajansa kulloinkin vaativat.”

Evankelikaalinen liike on ollut jo pari vuotta jakaantunut ja se on ulottunut Billy Grahaminkin perikuntaan. Viime vuoden puolella kaksi Billy Grahamin lapsenlapsista nousi setänsä myrkyllistä evankelisuutta vastaan.

Republikaanisen uskonnollisen oikeiston tuhoa odotellessa voi tuota tuhoa vähän jouduttaa tukemalla maltillisia kristittyjä, vaikka kaikkein mieluiten näkisin uskontojen tulevan irrelevanteiksi myös Yhdysvalloissa.

Stormy Daniels läimäytteli Trumpia perseelle

Viikon huvittavimmasta Trump-uutisesta vastasi konservatiivinen mutta silti luotettavana lähteenä pidetty Wall Street Journal.

Asiaa on toki käsitelty monessa, oikeastaan kaikissa, tiedotusvälineissä, mutta viitataan nyt WSJ:in, sillä onhan se aika arvovaltainen lähde.

WSJ raportoi, että kymmenen vuotta sitten, että presidentti Donald Trumpilla oli suhde pornotähteen, joka käytti taiteilijanimeä Stormy Daniels. Siinä asiassa ei nyt ole mitään kummallista: jokainen voi paneskella omien mieltymystensä mukaan.

Siinä taas on kummallista, että muutama viikko ennen vuoden 2016 presidentinvaaleja Trumpin asianajaja perusti peiteyhtiön, joka maksoi Danielsille 130 000 USD, jotta tämä vaikenisi suhteestaan Donald Trumpiin. WSJ on spekuloinut sillä, mistä tuo summa tuli ja oliko se vaalirahoituslain vastainen. Tämä Trumpin asianajaja, Micheal Cohen, on muutenkin ollut myrskynsilmässä. Hän on yksi pääpukareista Venäjä-skandaalin yhteydessä. Käytettävissä oleva julkisen tiedon perusteella, Cohen on vehkeillyt venäläisten kanssa sekä omaan että Trumpin lukuun. Cohenin appiukko on ukrainalainen, joten samaan ilmansuuntaan konnailu viittaa kuin entisen kampanjapäällikkö Paul Manafortin konnailu.

Nämä Venäjä-tutkimukset ovat ihan oma lukunsa, mutta onhan tällä Trumpin sekstailulla sentään viihdearvoa. Trumpille kaikki huomio on hyvästä, olipa sitten kyseessä vaikka pornostaran tuoma huomio.

Perjantaina 19.1.2018 MSNBC:n Morning Joe –ohjelmassa Donny Deutch kertoi hassun anekdootin asian tiimoilta: Stormy Danielsin läimäytteli Donald Trumpia perseelle Forbes –numerolla, jonka kannessa oli Donald Trump itse.

Meni vähän ohi, mikä oli Deutchin lähde, mutta se saattoi olla juuri WSJ. Olipa lähde mikä tahansa, niin asia synnyttää villejä visioita. Kaiken sanotun perusteella ns. Steele Dossierin kuvaukset Trumpin pissaleikeistä venäläisten prostituoitujen kanssa saattavat jopa pitää paikkansa.

Kun on seurannut amerikkalaisia keskustelupalstoja ja vähän itsekin osallistunut keskusteluun, niin ”korkean moraalin” omaavat evankelikaaliset ovat rientäneet joukolla puolustamaan kaikkea presidenttinsä tekemisiä. On aivan perusteltua sanoa Trumpia evankelikaalisten omaksi presidentiksi, sillä heidän äänillään ja venäläisten avustuksella Trump valittiin presidentiksi.  Evankelikaaliset eivät voi peräytyä positiostaan, sillä he ovat asemoineet itsensä sitten, että Trumpin valinta oli Jumalan ansiota.

On oikeastaan aika surullista, että neljännes, mahdollisesti jopa kolmannes, amerikkalaisista on hirttäytynyt presidenttiinsä. Sellaista se evankelikaalisuus teettää. He ovat joutuneet harrastamaan rankkaa verbaaliakrobatiaa puolustaessaan Trumpin moraalitonta toimintaa; moraalitonta kaikkien muiden mielestä paitsi evankelikaalisten äänestäjien.

Homot degeneroivat Mika Niikon ajattelun

Aina vaalien aikaan kansanedustaja Mika Niikko kirjoittaa vaaliblogin, vaikka ei olisikaan itse ehdolla. Tällä kertaa Niikon blogi oli enemmän presidentti Niinistön kritiikkiä kuin puolueensa ehdokkaan Laura Huhtasaaren kannustamista.

Niikon jutut ovat vuosien mittaan olleet pelkkää puppua, eikä viimeisen Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaistu teksti tehnyt poikkeusta. Tässä asiassa Niikko on ainakin johdonmukainen.

Presidentinvaltaoikeudet ovat niin Niikolta kuin Huhtasaareltakin hukassa, mikä ei sinänsä yllättävää, koska kyseessä on uskonnollisen oikeiston suomalaisen version äänitorvet ja heillä ei ole ennenkään olleet faktat hallussa.

Kummallisen aasinsillan kautta Niikolle käynnissä olevien presidentinvaalien tärkein kysymys ovat homot, homojen avio- ja adoptio-oikeus ja viimeisimpänä listaan lisättynä eutanasia. Näistä ei presidentti päätä, mutta voi toki sanoa asiasta mielipiteensä ja niin presidentti Niinistö on tehnytkin.

Niikko kirjoitti: Ikäväkseni täytyy toisaalta todeta, että istuva presidentti on muuttanut omia arvovalintojaan. HS:n vaalikone kertoo, että presidentti on täysin samaa mieltä sen kanssa, että homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Niinistö myös kannattaa eutanasiaa.

Eiköhän Niinistö ole tullut nyt vallitsevaan kantaansa pohdinnan tuloksena ja tuo pohdinta perustuu faktoihin, eikä Niikon hellimään aavikkobarbaarien opaskirjaan. Sitä paitsi jokaisella on oikeus muuttaa mielipidettään. Tavallisesti tämän onkin oikein suotavaa, kun faktat osoittavat, että mielipide on väärä.

Niikko jatkaa: Itse en ymmärrä sitä, miten poliitikot ja jopa presidentti, muuttavat arvomaailmansa peruslähtökohdat avioliitosta ja lapsen oikeuksista isään ja äitiin, jos vain ajan henki sitä vaatii.

Se että Mika Niikko ei ymmärrä jotain, ei tarkoita sitä, että hän olisi oikeassa. Ehkä Mika Niikonkin olisi syytä tarkastella omaa ajatteluaan parhaan mahdollisen tiedon perusteella. Tosin siinä saattaisi usko mennä ainakin uskon fundamentalistisessa muodossa.

Muutama päivä sitten, taisi olla tiistaina, kirjoitin tässä blogissa Huhtasaaren ”arvojohtajuuden” mädänneisyydestä ja aivan sama pätee Niikkoonkin. Mikalle ei taida sopia sellainen, että jokainen on oma arvojohtajansa. Oikeastaan Niikon ajattelu on surullinen esimerkki siitä, mihin autoratiivinen Raamatun tulkintaan perustuva positio johtaa: Kaiken inhimillisen edistyksen kategoriseen kieltämiseen ja muiden elämän hankaloittamiseen.

Niikon tilityksen voi käydä lukemassa tuolta:

http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249345-toinen-kierros-konservatiivien-kasissa

Dosentti Arto Luukkasen pienimielistä kiukuttelua

Tekisi mieli väittää, että persujen päivystävä dosentti Arto Luukkanen lukee tätä blogia. Näin kuitenkaan tuskin tapahtuu, sillä ko. dosentilla on muutenkin täysi työ puolustaa edustamansa puolueensa epäeettisiä ja suorastaan moraalittomia kannanottoja ja menettelytapoja. Dosentti Luukkaselle voi sanoa, että fasismi alkaa sanoista ja siinä persut ja heidän presidenttiehdokkaansa Laura Huhtasaari ovat kunnostautuneet oikein hyvin.

Pari tuntia sen jälkeen kun olin julkaissut viimeisimmän kriittisen kannanottoni, niin Arto Luukkanen julkaisi Uuden Suomen Puheenvuorossa blogin otsikolla: Sivistyneen vaalirauhan julistus.

Aina kun persu puhuu sivistyksestä, niin kaikki hälytyskellot soivat. Onhan persuissa toki oppineita henkilöitä, mutta sivistyksestä tuskin heidän yhteydessään voidaan puhua. Luukkanen itse on oppinut, mutta ei sivistynyt. Täten hän on itse oman argumenttinsa anti-teesi.

Kun Laura Huhtasaari narahti gradussaan esiintyneestä plagioinnista, niin Arto Luukkanen riensi puolustamaan Huhtasaaren menettelyä. Jos persujen intelligentsia on kuin Luukkanen, niin se ryhmä ei ansaitse intelligentsian titteliä.

Nyt Jyväskylän yliopisto on ottanut kantaa Huhtasaaren kohuttuun plagiointiin käynnistämällä jonkinlaisen tutkimuksen asiasta. Jyväskylän yliopisto vetää puoleensa uskonnollisen oikeiston änkyröitä kuin magneetti. Kasvatustieteiden professori Tapio Puolimatka on joutunut muutamaan kertaa sisäisen tutkinnan kohteeksi ja nyt on vuorossa Huhtasaari. Yhteistä heille on fundamentalistinen kristillisyys. Ilmeisesti tällainen uskovaisuus ja moraalittomuus korreloivat vahvasti.

Luukkasta närästää Huhtasaaren kärähtäminen ja tämän johdosta hän sanoo: Skandaaleja kerrytetään ja luodaan. Ihan turhaan. Ketä ne hyödyttävät?

Paradoksaalisesti Luukkanen on persujen kanssa ollut luomassa aika montaa salaliittoteorioihin pohjautuvaa pienimuotoista skandaalia. Paradoksaalisesti hän nyt vaatii muilta sitä, että he pidättäytyvät Huhtasaaren arvostelusta. Kun on kyse Luukkasesta itsestään, niin jo pelkkä ”guilt by association” upottaa kaiken mitä Luukkanen sanoo. Hän itse kirjoittaa omaa ”likasankojournalismiaan” uskonnollisen oikeiston fasistisessa julkaisussa, joka tunnetaan nimellä Oikea Media.

Luukkanen: Vielä kerran: demonisoiti ei ole rehtiä peliä. Se on typerää. Me emme hyödy siitä kansakuntana.

Ei kukaan ole demonisoimassa Luukkasta eikä edes Huhtasaarta. Totta kai heidän moraalittomuuteensa puututaan. Sitä paitsi kukaan ei hyödy pesujen politiikasta; ei yksikään yksilö eikä varsinkaan Suomi kansakuntana. Kuten eilen sanoin: paskanpuhujaa tulee sanoa paskanpuhujaksi, idioottimaisuuksia laukovaa idiootiksi. Luukkanen ja Huhtasaari täyttävät molemmat kriteerit.

Ihmettelin itsekseni mielessäni sitä miksi joku taho haluaa leimata jonkun puolueen ”ihmisvihaajiksi”, ”natseiksi”, ”rasisteiksi”, ”junteiksi”, tai muuten vain ikäviksi henkilöiksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: koska sinä, Arto Luukkanen, sekä ehdokkaasi Laura Huhtasaari olette juuri sellaisia kuin tuossa kuvaat. Luukkanen voisi parantaa uskottavuuttaan tunnustamalla tosiasiat, mutta kuten olen moneen kertaan, viimeksi eilen, todennut, faktat eivät ole persujen puolella.

Kuka halusi ottaa likaiset keinot käyttöön vaalikampanjassa? Ketä se hyödyttää? Eikö se eripura auta ainoastaan ulkoisia tahoja? Miksi niitä vastustajia tarvitaan juuri nyt niin kovasti?

Mahtaa Luukkasta kyrsiä se, että persut ovat ampuneet pelkällä vittumaisuudellaan omaan jalkaansa? Jos tarpeeksi kauan toimii kuten Luukkanen ja Huhtasaari, niin vastarinta on varmaa. Luukkanen on kuin pieni lapsi: Miksi minun kanssani ei leikitä? Luukkanen voi ihan itse mennä nurkkaan häpeämään ja miettiä miksi.

Mitä tulee Luukkasen blogin otsikkoon, niin Suomessa on erinomainen vaalirauha. Väkivaltaisuutta ja vaalivilppiä ei Suomessa esiinny.

Intelligentsian jäätävä hiljaisuus

Oikeistolaistumisen nykyisen aallon huomattava ja häiritsevä piirre on ollut intelligentsian jäätävä hiljaisuus. Ainakin toisinaan lasken itseni intelligentsiaan, joten syyttävä sormi osoittaa myös itseäni.

Olipa kyseessä kristofasismi, fasismi sellaisena kuin se esiintyy esimerkiksi alt-rightin parissa tai rosvokapitalismin kaiken alleen murskaava totalitarismi, niin älymystö on vaiennut. Juuri heillä olisi resurssit analysoida tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä, ja kai he ovat ajoittain niin tehneetkin, mutta vastarinta elinolojen kurjistumista vastaan on jäänyt väliin. Intelligentsian perse on liimautunut penkkiin, valitettavasti.

Älymystön puheenvuoroja käyttää muutama rosvokapitalismiin suopeasti suhtautuva professori. Vastapuolta edustaa muutama jo lähtökohtaisesti fasistinen persujoukkue muutaman epä-älyllisen dosentin voimin. Heidän puoluekantanaan on lähes takuuvarmasti perussuomalaiset.

Kahdessakymmenessä vuodessa älymystöön kuulumisesta on tullut melkeinpä pahe. Mitä tietämättömämpi ihminen on, sitä parempi kansalainen hän on, mutta tässä tapauksessa kansalainen tarkoittaakin alamaista. Tietävä ja tiedostava kansalainen taas on huono alamainen. Tässä yhteydessä rohkenen käyttää vähän huonossa maineessa ollutta termiä ”tiedostava kansalainen”, koska parempaakaan ei ole keksitty.

Kriittistä intelligentsiaa ei ole, sillä heidät on kuohittu munattomiksi eunukeiksi, joiden tehtävä on vartioida korporaatioiden ja muutama totalitarismiin tähtäävän vaikuttajatahon kannibalisoitua yhteiskuntaa. Nykyiset ”systeeminvartijat” täysin riippumatta puoluekannasta ovat fasismia hipovan järjestelmän ”hyväuskoisia hölmöjä”. ”Kyllä kansa tietää” –slogan on iskostettu entisten kansalaisten ja nykyisten alamaisten mieliin niin hyvin, että Goebbels olisi ylpeä vastaavasta propagandan riemuvoitosta. Tämä kansa vain sattuu tarkoittamaan idiootteja sekä yksilöinä että kollektiivina. Eikä tuo kansa edes tarkoita väestön enemmistöä vaan niitä kaikkein kovaäänisimpiä mölyapinoita.

Flegmaattinen intelligentsia ei vaivautunut nostamaan persettään, vaikka kurjistuminen tapahtui silmien edessä. Ei se propaganda nyt sentään niin vahvaa ollut, että sen edessä oli syytä vaieta.

Intelligentsia ei ole noussut vastustamaan mitään, mitä viime vuosikymmeninä on tehty. Aikaansaannoksista voidaan puhua vain kurjistuminen yhteydessä, sillä onhan tuo kurjistuminenkin aikaansaannos, mutta ei sentään meriitti.

Ainuttakaan kriittistä uskottavaa ääntä ei ole noussut. Jörn Donner ja Erno Paasilinna olivat aikansa dinosauruksia ja noistakin dinosauruksista toinen on jo kuollut. Uusia kykyjä ei ole ilmaantunut.

Intelligentsia on jäänyt askartelemaan työhuoneisiinsa. Akateemisten papereiden kirjoittaminen on kliinisen steriili tapa uskotella itsellensä tekevänsä jotain, mutta edistys tapahtuu kaduilla, kapakoissa ja kodeissa, ei työhuoneissa. Intelligentsia on ajanut itsensä marginaaliin ja vielä vähän siitä uloskin.

Intelligentsialla on edelleen faktat hallussa. Tässä oikeistolaistumisen aallossa vain valitettavan moni idiootti väittää ”tietävänsä” kuinka asiat ovat, mutta näinhän ei todellisuudessa ole. Jokaisella idiootillakin on oikeus mielipiteeseensä, mutta ei omiin faktoihinsa. Faktat ovat nimittäin ehkä ainoa asia, joka ei ole riippuvainen esittäjästä.

Nämä konservatiivisuuden aallonharjalla surffaavat ovat enemmän post-modernisteja kuin post-modernistit itse. Kaikesta huolimatta he nillittävät post-modernismin kulttuurimarksismista ymmärtämättä, että juuri he itse ovat antaneet tavallisesti epätosille mielipiteilleen faktan statuksen. Tämä ilmiö on räikeimmillään kaikkialla missä (uus)oikeisto pääsee ääneen.

Noita paskanpuhujia tulee sanoa paskanpuhujiksi, idioottimaisuuksia laukovaa tulee sanoa idiootiksi. Tässä mielessä ad hominem –argumentti puolustaa paikkaansa, muutenhan se on jo itsessään sekin pelkkää idiotismia.

Vittuilu ja vihapuhekin ovat joskus paikallaan, koska sanoipa intelligentsia mitä tahansa, joku aina pitää sitä vittuiluna ja vihapuheena; varsinkin jos faktat eivät ole närkästyneen paskanpuhujan puolella.

Intelligentsian on otettava oma paikkansa yhteiskunnallisessa debatissa, eikä jättää debattia idioottien haltuun.

Laura Huhtasaari oli konna jo opiskelijana

Eilen Laura Huhtasaari sai kyytiä graduunsa plagioitujen kappaleiden johdosta. Persut olivat hätää kärsimässä joutuen värväämään kaikki kynnelle kykenevät puolustamaan Huhtasaaren ilmiselvää konnailua.

Kaikki alkoi siitä kun Tuomas Tiainen kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoroon blogin, jossa paljasti taas yhden konservatiivien harjoittaman konnailun. Huhtasaari kategorisesti kielsi Tiaisen havainnot, mutta jokainen joka on tehnyt akateemisen opinnäytetyön kyllä huomasi mistä on kyse. Pari persujen dosenttia ilmaantui palstalle rähisemään asiasta. Tämä on jo aika itsetuhoista: Puolustamalla Huhtasaaren menettelyä he nollaavat omatkin opinnäytetyönsä. Nämä dosentit ovat tehneet väitöskirjan, joten tästä seuraa kysymys: Mikä heidän väitöskirjoissaan on plagioitua?

Sen verran opinnäytetöiden kanssa puuhastelleena tiedän, että viittaus- ja lainauskäytännöt ovat hyvin tiukasti määriteltyjä, eikä Huhtasaaren liberaali tapa ole hyvän käytännön mukainen. Oliko tämä ensimmäinen kerta kun Huhtasaaren yhteyteen voi liittää sanan liberaali?

Konservatiivinen liike ilmeisesti hyväksyy mitkä tahansa epäeettiset menettelytavat. Tämä pätee kaikkiin maailman konservatiiveihin, eikä poikkeuksia taida olla. Miten yksikään konservatiivi voi olla uskottava, jos he hyväksyvät silkan paskanpuhumisen niinkin mitättömältä tuntuvassa asiassa kuin gradun lähteiden käytössä?

Huhtasaari oli konna jo opiskelijana. Presidenttinä hän olisi oikein iso konna.

Huhtaasaari plagioi graduunsa muiden tekstejä - konservatiivinen konna kovilla

Edellisestä Laura Huhtasaarta koskevasta postauksestani ei mennyt kuin tovi, niin Lauran ympärillä taas kiehui. Minä olin ottamassa pientä lepoa, joten missasin jupakan alun, mutta hauskaa on silti riittänyt.

Uuden Suomen Puheenvuorossa Tuomas Tiainen julkaisi blogin, jossa hän osoitti, että Laura Huhtasaari käytti parinkymmenen vuoden takaisessa gradussaan plagiointia muutamassa kohdin. Vuosi sitten samainen Tuomas Tiainen osoitti, että Laura oli plagioinut muiden tekstejä omaan blogiinsa.

Plagioidut blogit, plagioitu kampanjalogo, plagioitu gradu…Mitä ei ole plagioitu?

Taas kerran vahvistui käsitys siitä, että konservatiivit, erityisesti uskonnollisen oikeiston edustajat, ovat niitä kaikkein epärehellisimpiä yksilöitä politiikassa. Konservatiivit tuhoavat oman ideologiansa ketkuilemalla ja sille minä annan aplodit.

Puheenvuorossa Tiaisen blogi sai enemmän kommentteja kuin mikään muu blogi. Useimmat kommentit olivat kriittisiä Huhtasaarta ja persuja kohtaan. Muutama epätoivoinen Huhtasaarta puolustava fanaattinen persu kaivautui kolostaan rähisemään palstalle.

Sen verran Huhtasaari sai taas nokilleen, että persujen äänenkannattaja Suomen Uutiset riensi tukemaan Lauraa. On siinä toimituksella kiemurtelemista, kun joutuvat vääntämään selvän rikkeen joksikin muuksi.

Kun sitaatti on plagioitu, niin se on plagioitu. Asiaan ei ole mitään sanomista. Asia ei persujen harjoittamalla damage controllilla muutu miksikään. Konservatiivinen konna Huhtasaari sai pahasti pataansa.

Tiaisen blogin voi lukea tuolta:

http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249212-laura-huhtasaaren-gradu-on-plagioitu

Huhtasaaren mädäntynyt "arvojohtajuus"

On aina hauskaa kun USA:n presidentti ajaa konservatiivit ympäri maailmaa yhä ahtaammalle.

Suomessakin yksi presidenttiehdokkaista on Trumpin kannattajia, vaikka hän on viime viikkoina yrittänyt ottaa etäisyyttä ennen niin ihailemaansa USA:n presidenttiin. Molemmat ovat kuitenkin samanlaisia rasisteja ja muutkin jutut ovat jostain idealisoidusta menneisyydestä; menneisyydestä joka elää pelkästään mielikuvituksessa.

Niinpä niin, Suomessa tällä hetkellä näkyvin trumpisti on tietenkin Laura Huhtasaari. Tämä persujen uskonnollisen oikeiston äänitorvi haluaakin republikanisoida Suomen. Tästä aiheesta on ollut juttua tässä blogissa moneen kertaan.

Laura Huhtasaari mielellään profiloituu joksikin, jota hän kutsuu arvojohtajaksi. Aina kun joku mainitsee sanan arvojohtaja tai arvojohtajuus, aseesta on syytä poistaa varmistin. Historiassa ei taida löytyä montaakaan esimerkkiä siitä, että arvojohtajan ajamat arvot olisivat olleet edistyksellisiä eivätkä varsinkaan hyödyllisiä.

Arvojohtajuus tarkoittaa nykyretoriikassa pelkästään taantumuksellisuutta ja vielä sen kaikkein jyrkimmässä muodossa. ”Arvojohtajasta” riippuen arvoista johdetut poliittiset ohjelmat tarkoittavat aina fasismia ja Huhtasaaren tapauksessa kristofasismia, mikä on erittäin raskauttava tekijä. Käytännössä tuo edellinen tarkoittaa konservatismia, joka on vain vähän kiltimpi tapa nimetä heidän ajamansa asia.

Puolueensa äänenkannattajassa, Suomen Uutisissa, Huhtasaari havittelee kansan yhtenäisyyttä ymmärtämättä, että juuri hän itse ammentaa vastakkainasettelusta ja kärjistää eripuraa. Hän onkin arvojohtaja vain pienelle joukolle fanaattisimpia etnonationalisteja. Muille Huhtasaari on pelkkä häiriötekijä.

Näille Huhtasaaren kaltaisille persuille on oltu koko puolueen olemassaolon ajan oltu kilttejä. Liian monta kompromissia on tehty persujen kanssa. Ei olisi mikään vahinko, että persut ajettaisiin marginaalin marginaaliin. Palataan asiaan sitten kun perusilla ja Huhtasaarella on jotain tähdellistä sanottavaa. Sitä odotellessa konservatiivit tulee panna entistä tiukemmalle.

Uskonnollisen oikeiston yhtiöitetty demokratia

Kymmenen vuotta sitten pitkän elämänsä loppupäässä yhteiskuntakriitikko Sheldon Wolin julkaisi vielä teoksen Democracy Incorporated (2008). Kirja on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen.

Vaikka Wolin kirjoittaa amerikkalaisesta yhteiskunnasta, niin samanlainen yritysten ylivaltapyrkimys on nähtävissä myös Suomessa, oikeastaan missä tahansa länsimaissa.

Wolin tarkoittaa yhtiöitetyllä demokratialla suunnilleen seuraavaa: Ihmiset yhä äänestävät ja valitsevat näennäisesti demokraattisen instituutiot, kongressin edustajat, kaupunginvaltuustot yms. Yritykset ovat kuitenkin vallanneet nämä ennen demokraattisesti valitut instituutiot siten, että jokainen valittu edustaja edustaakin jotain yritystä tai sellaista lähellä olevaa tahoa. Valituksi tulevat täten erilaisten korporaatioiden intressien edustajat, eikä riippumattomilla ja itsenäisillä edustajilla ole juuri mahdollisuuksia. Yritykset eivät kilpaile tuotteiden laadulla ja hinnalla vaan sillä, kuka pystyy korruptoimaan järjestelmän omien etujensa mukaiseksi.

Kaikki päätökset tehdään yritysten etuja silmälläpitäen, vaikka tämä olisi äänestäjien etujen ja tahdon vastainen toimintapa. Jotta tähän tilanteeseen on päästy, retorisin suostuttelun, uhkailun ja painostuksen sanankääntein demokratia on määritelty tarkoittamaan pelkästään taloutta. Politiikka on pelkkää talouspolitiikkaa, sillä kaikelle voidaan yhtiöitetyssä demokratiassa antaa monetaarinen arvo; vaikka ei voitaisikaan, niin monetaarinen arvo annetaan silti ja vielä täysin perusteettomasti vailla mitään reaalimaailman relevanssia.

Yhtiöitetty demokratia on Wolinin mukaan käännettyä totalitarismia. Perinteisessä totalitarismissa ryhmitytään demagogin tai muulla tavoin karismaattisen johtajan taakse. Tällainen totalitarismi etenee demokraattisista rakenteista kohti yksilöä ja tämän jokapäiväisiä askareita. Seurakunnistakin on tullut yrityksiä ja vielä sellaisia yrityksiä, joilla on verovapaus.

Käännetyssä totalitarismissa järjestys on toinen. Yritykset ovat tehneet kustakin ihmisestä kulutusyksikön, jonka ihmisarvo riippuu tuon henkilön kulutustottumuksista. Kun riittävän suuri määrä ihmisiä on omaksunut tällaisen ”elämäntavan” niin seuraavana valtaamisvuorossa ovat vallan kolmijako-opin mukaiset instituutiot - parlamentti, oikeuslaitos ja toimeenpanovalta.

Nykyisin Yhdysvallat on paras ja täydellisin esimerkki yhtiöitetyn demokratian käännetystä totalitarismista. Ihmiset on ehdollistettu kulutusyksiköiksi jo vuosikymmeniä sitten. Kongressista tuli yritysten intressien mahdollistaja säätämällä lakeja yritysten ja näiden varakkaiden omistajien eduksi. Yksilön on entistä vaikeampi saada oikeutta, sillä oikeuslaitos tulkitsee yritysten eduksi säädettyä lakeja aina yritysten hyväksi mahdollistaen näiden mielivallan. Toimeenpanovalta on sekin miehitetty yritysten edustajilla. Trumpin kabinetti on koottu yritysmaailmasta ja he ovatkin toinen toistaan rikkaampia.

Paradoksaalisesti uskonnollisen oikeiston ja yhtiöitetyn demokratian intressit ovat yhtenevät, mutta tästä on ollut jo puhetta aiemmin, joten en toista asiaa enää.

Yhtiöitetty demokratia vaatii ekspansiota kun kotimarkkinat on käännetty totalitaristiseksi kulutusyhteiskunnaksi. Tätä asiaa on käsitellyt Stephen Kinzer viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan True Flag – Theodore Roosevelt, Mark Twain and the Birth of American Empire.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Theodore Roosevelt ajoi ekspansiivista ulkopolitiikkaa toisin kuin Mark Twain, oli joka täysin päinvastaista mieltä asiasta.

Kinzerin esittää, että kun amerikkalaisten maatalous- ja teollisuustuotteiden tarjonta ylitti kotimaisen kysynnän, niin uusia markkinoita hankittiin aika sotaisin metodein Filippiineiltä, Guamista, Kuubasta ja muista entisistä Espanjalle kuuluneista maista. Siinä sivussa samalla tuhottiin onnistuneesti Havaijin kuningaskunta. Markkinat avautuivat, ihmiset ehdollistettiin ”valloitetuilla” alueilla käyttämään amerikkalaisia tuotteita ja samalla riistettiin noiden alueiden luonnonvarat amerikkalaisten yritysten voittojen maksimoimisen nimissä.

Amerikkalaiset lähetystyöntekijät liittyvät asiaan siten, että he hoitivat tuolloin samaa tehtävää kuin esimerkiksi CIA nyt. Alueita kartoitettiin, väestöä manipuloitiin melko brutaalein metodein yms. Nämä lähetystyöntekijät ajoivat yhtiöitetyn demokratian eli korporaatioiden asiaa markkinoimalla käännettyä totalitarismia demokratiana. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet oikeasti demokraattiset maat ovat muuttuneet totalitaristisiksi amerikkalaisen mallin mukaan. Nykyäänkin kun Afrikassa tai Aasiassa törmää amerikkalaiseen lähetystyöntekijään, voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei hän ole tuon kohteen kannalta hyvällä asialla.

Tästä päästäänkin sujuvasti William Blumen kirjaan Rogue State. Kirja on suomennettu nimellä Roistovaltio ja se löytynee isoimpien kaupunkien kirjastoista.

Blume listaa kymmeniä tapauksia yksityiskohtaisin esimerkein, joissa amerikkalaiset ovat tuhonneet maan talouden yhtiöitetyn demokratian käännetyllä totalitarismilta.

Kun on seurannut vuosikymmeniä republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston argumentteja ja heidän ideologiastaan johdettuja menettelytapoja, niin kytkös on selvä: kristinuskon levittämisen ja kohdemaan riiston välillä on vahva korrelaatio.

Humanitaarinen työ kristinuskon varjolla, onkin lopulta korporaatioiden etujen ajamista. Politiikka ja uskonto ovat olleet roistovaltion tapauksessa yksi ja sama asia, eikä asia ole muuttunut miksikään sadassa vuodessa. Uskonnollisen oikeistonkin markkinoima käsitys demokratiasta paljastuu yhtiöitetyksi demokratiaksi markkinamiehinään Jeesus.

Konservatiiivsen ajattelun konkurssi tyyliin Donald Trump

Konservatiivinen ajattelua ja ideologia sekä niistä johdetut toimenpideohjelmat ja menettelytavat kokevat päivittäisiä takaiskuja Yhdysvalloissa ja tälle kehitykselle voi vain hurrata.

Konservatiivisuudesta on tullut synonyymi republikaanisen puolueen taakse ryhmittyneelle uskonnolliselle oikeistolle. Tämä jo lähtökohtaisesti sekalainen seurakunta on historiansa ajan ylpeillyt korkealla moraalillaan, joka onkin osoittanut  pelkästään muihin kohdistuvaksi moralismiksi.

Republikaanien uskonnollisen oikeiston näkyvin edustaja on tietenkin presidentti Donald Trump, joka on tunnettu kaikista konnuuksistaan, usein laittomista mutta tavallisesti pelkästään epäeettisistä teoistaan ja sanoistaan.

Republikaaninen uskonnollinen oikeisto ja erityisesti sen kaikkein konservatiivisin evankelikaalinen siipi on asettunut varauksettomasti kaikkien Trumpin sanomisten ja tekemisten taakse. Tällä viikolla presidentti on sanonut Haitia sekä Afrikan maita perseläviksi.  Kun tällaisen möläytyksen esittää presidentti, niin sen luulisi synnyttävän vastarintaa näissä ”korkean moraalin” konservatiiveissa, mutta ei: Konservatiivit eivät voi sanoutua irti presidenttinsä möläytyksistä, sillä Jumala olisi ollut väärässä valitsemalla Trumpin presidentiksi.

Pari päivää myöhemmin tuli ilmi presidentin paneskelu pornotähti Stormy Danielsin kanssa. (Danielsin oikea nimi on Stephanie Clifford). Minusta on ihan sama kuka paneskelee ja kenenkin kanssa, olivatpa paneskelijat naimisissa sitten kenen kanssa tahansa. Tällainen on jokaisen yksityisasia. Raskauttavaksi konservatiivisen edusmiehen tekemiset tulevat tekopyhän moralismin takia. Vielä kun presidentin asianajaja, Micheal Cohen, oli maksanut Danielsille 130 000 dollaria, jotta tämä pysyisi hiljaa, niin tämä osoittaa, että moraalinen selkäranka on kumia taipuen vähän joka suuntaan aina tarpeen mukaan. Cohen muutenkin on tutkinnan alla vehkeiltyään venäläisten kanssa laittomasti omaan ja Trumpin lukuun.

Republikaanien parista on noussut muutama kriittinen ääni koskien presidenttiään. Samaan aikaan taustalla konservatiivit tekevät kaikkensa republikanisoidakseen maan ja tämä tarkoittaa ihmisten elinehtojen kurjistamista. Tuloksena ei olekaan jyrkkä luokkayhteiskunta vaan kastijärjestelmä Intian malliin.

Donald Trump on ajanut konservatiivisen ajattelun konkurssiin, mikä onkin johdonmukaista Trumpin lukuisten konkurssien sarjassa. Ennen kuin konkurssipesä on selvitetty, niin sitä ennen on tapahtunut vaikka mitä ikävää, valitettavasti.