Totalitarismin ideologia

Tämä on toinen Vaclav Havelin kirjoituksen Power to the Powerless inspiroimasta kirjoitussarjasta.

Totalitarismissa ideologia on erityinen suhde maailmaan. Ideologia tarjoaa siinä muodossaan illuusion identiteetistä, arvokkuudesta ja jopa moraalista, mutta kaikki tämä johtuu ulkopuolisesta manipulaatiosta, eikä suinkaan yksilöstä itsestään. Edellä mainittuja ilmiöitä propagoidaan universaaleina intersubjektiivisina ilmiöinä. Tuloksena on yksilön kannalta harhainen itsepetos.

Ideologiaan on mahdollista piilottaa totalitaristiset päämäärät ja glorifioida julkisesti esitetyt päämäärät. Tämä on tietenkin toimiva pragmaattinen lähestymistapa totaaliseen valtapyrkimykseen, mutta samalla menetelmä legitimoi haitallisetkin toimintatavat. Täten ideologia vapauttaa kunkin ihmisen henkilökohtaisesta vastuustaan koskien itseään ja kanssaihmistensä vapauksia ja oikeuksia. Ideologiat tarjoavat vain huonoja ja parhaimmillaankin puutteellisia tekosyitä epäeettisen toiminnan oikeuttamiseksi.

Ideologian primääri funktio on oikeuttaa totalitarismin olemassaolo vetoamalla kuvitteellisiin uhkiin ja tavallisesti myös kansan hiljaiseen enemmistöön, jota asiaa tutkittaessa ei kuitenkaan ole edes olemassa.

Ideologian pohjalta voidaan ottaa käyttöön kaikki diktatuureihin kuuluvat toimintatavat aina toisinajattelijoiden surmaamista myöten. Tämä hyväksytään trivialiteettina kunnes vastarinta, joka perustuu faktuaaliseen tietoon saavuttaa kriittisen massan. Jokainen totalitaristinen järjestelmä on kaatunut faktoihin ja faktoista tehtyihin johtopäätöksiin. Tästä syystä faktat ovat totalitaristisissa järjestelmissä vallassa olijoiden kannalta vaarallisia. Valeuutiset taas ovat totalitarismin kannalta suotavia, koska ne luovat keinotekoisen todellisuuden, jossa todellisuus määräytyy ideologian pohjalta, eikä suinkaan siitä lähtökohdasta miten asiat ovat. Ideologia myös määrittelee miten asioiden tulisi olla, olipa määritelmä ja tavoite sitten vaikka kuinka utopistinen. Tässä skenaariossa kaikki tapahtuu jossain epämääräisessä tulevaisuudessa, joka ei ole edes mahdollinen maailma.

Ideologia on sekä suora että epäsuora manipulaation väline ja väline on viesti. Ideologiasta johdetaan moninaiset hierarkiat ja sellaisetkin seikat, jotka eivät totalitaristisen järjestelmän yhtenäisyyden kannalta ole edes välttämättömiä. Ideologia upottaa ihmiset yksilöinä ja järjestelmän osina sellaisiin syvyyksiin, jossa ihmisyys menettää merkityksensä.

Ideologian tarkoitus – ainoa tarkoitus - pitkälle viedyssä totalitarismissa on jättää yksilön kannat huomioimatta, jolloin jokainen yksilö on totalitaristisen järjestelmän ylläpitäjä halusipa yksilö sitä tai ei: yksilöt ovat vain ja ainoastaan järjestelmää varten vailla ihmiselle tyypillisiä karakterisointeja.