Lieneekö
Suomessa kirjoitettu vuosikymmeniin sellaista uskonnollisia yhteisöjä
kritisoivaa kirjaa, jossa ei olisi käsitelty Patmosta ja sen pääjehua Leo
Melleriä? Juuri ilmestynyt Terho Miettisen ja Raija Pellin Harhaanjohtaja ei tee poikkeusta. Meller saa oman osuutensa
tuossakin teoksessa.
Mellerin
ketkuilut ovat meille asioita seuranneille jo vanhaa juttua, mutta löytyy myös
niitä, joille Mellerin ketkuilut ovat uusinta uutta. Tässä mielessä teos
puolustaa paikkaansa. Samaa juttua voi näköään kierrättää vuosikymmenestä
toiseen, eikä kukaan ota kritiikistä opikseen.
Viime aikoina
Patmoksessa on tehty henkilöjärjestelyjä. Lieneekö tarkoituksena ryvettyneen
imagon kohottaminen? Patmoksen touhuista on löydettävissä kaksi selkeää linjaa:
päätön hihhulointi ja poliittinen suuntaus.
Tuota ensimmäistä
linjaa edustaa juuri Leo Meller ja toista Patmoksen tutkimusjohtajan
tittelilläkin esiintynyt Juha Ahvio. Yhteistä molemmille linjoille on
rahallisten voittojen maksimoiminen. Tämä sitten taitaakin olla ainoa asia,
jossa Patmoksen väki on ollut johdonmukainen.
Patmos on
business, joka toimii niin kauan kuin kysyntää. Nähtäväksi jää pystyykö
Patmoksen väki synnyttämään uutta kysyntää jatkamalla ihmisten suoranaista
kusetusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti