Älymystö totalitarismia vastaan

Sarjan neljäs osa:

Mitä tekevät matemaatikot, fyysikot, filosofit, historioitsijat ja muut älymystöön kuuluvat? Vaikenevat! Vaikenevat vaikka suomalainen versio totalitarismista tapahtuu jokaisen silmien alla. Vaikenemiseen riittää perusteluksi muuttumisen hitaus: Aina on aikaa ottaa kantaa, mutta se tapahtuu huomenna. Huomenna on jo liian myöhäistä! Nykyisessä tilanteessa ollaan totalitarististen voimien vuosikymmeniä jatkuneen hitaan hivutuksen ansiosta. Tämä tie on nyt nähty.

Älymystö on ollut häiritsevän hiljaa. Neofasistit, proto-fasistit, kristofasistit ja muut oikean laidan ääriliikkeet on arkipäiväistetty legitimoimalla niiden agenda relevanttina mielipiteenä ja jopa yhteiskuntapoliittisena ohjelmana. Kaikki tämä on tapahtunut ilman laajamittaista älymystön vastarintaa.

Nyt kun käytettävissä olisi ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa halvat ja helposti saatavilla olevat mediakanavat, älymystön flegmaattisuus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että älymystö on tehnyt itsestään irrelevantin. Tähän on osittain – mutta vain osittain – ollut vaikuttamassa tiedon relativisointi: moukankin mielipide on samanarvoinen kuin alansa ekspertin olipa tuon ekspertin ala mikä tahansa.

Johdonmukaisesti jokainen kuppikunta seurustelee verkossa vain oman kuppikuntansa jäsenten kanssa. Tästä olkoon esimerkkinä fasististen, rasististen ja monella muulla tavoin epäilyttävien verkkosivujen suosio. Liberaalit pääsääntöisesti sentään seuraavat muiden suuntausten mediakanavia, mutta uskottavaa ja varteenotettavaa debattia ei saada aikaiseksi, sillä tuon oikean laidan kulkijoiden kanssa on mahdotonta keskustella rationaalisesti. Silti pitäisi edes yrittää siitä huolimatta, että keskustelu oikean laidan moukkien kanssa menisi pelkäksi huuteluksi. Huuteluahan verkkokeskustelut yleensä ovat.

Muutos alkaa aina virallisen poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Nykyinen meno Suomessa alkoi yritysten vaikutusvallan lisääntymisellä ja se tapahtui aivan Amerikan malliin suhteessa yksi-yhteen. Tähän muutokseen hyppäsivät mukaan monet oikean laidan muodolliset ja epämuodolliset organisaatiot. Järjen äänellä – rationaalisella debatilla – ei ollut sijaa. Muutoksen narratiivi perustui sentimentaaliseen roskaan, jota pönkitettiin perusteettomilla peloilla ja höystettiin utopistisilla illuusioilla. Täten tarinasta saatiin emootioihin vetoava sekametelisoppa, jonka lieveilmiöistä maksamme nyt.

Älymystön on haastettava totalitarismi kaikilla foorumeilla, niin suurilla kuin pienilläkin. Intelligentsiallakin on kerrottavanaan tarina, mutta se tarina ei perustukaan emootioihin vaan järkeen. Järki on ainoa kestävä ase totalitarismia vastaan.