Viikonloppuna
järjestettiin jokavuotinen apologia forum. Tässäkin blogissa on jo useampaan
kertaa käsitelty niin apologioita kuin apologia forumiakin. Ei niistä vieläkään
mitään uutta sanottavaa ole.
Tuo apologia
forum 2017 oli taas viidesläisten tiededenialistien kokoontumisajo. Puhujaa oli
jos jonkinlaista ja olihan siellä apologia forumilla kiintiöidiootti Päivi
Räsänenkin, kuten on ollut monena vuonna aiemmin.
Ohjelma oli
oikeastaan aika nolo: perjantaina puheenvuoron käytti Vesa Ollilainen, joka on häärännyt
forumin järjestelyissä ennenkin. Apologia mielletään uskon järjelliseksi
puolustamiseksi. Se kuulostaa älykkyyttä vaativalta väittelyltä, joka
vieraantuu todellisesta elämästä. Eikö uskon tulee koskettaa tunteitamme ja
unelmiamme? Miten apologia voi puhutella myös sydäntämme?
Epäsuorasti
tuossa myönnetään uskon olevan sentimentaalista roskaa. Sydänkin on lihas, eikä
sitä puhuttele muut kuin karut luonnonlait. Pieleen meni apologia forum 2017
heti avauserässä.
Lauantaina Gene
Veith puhui puppua: Länsimaisessa yhteiskunnassa monet ovat julistaneet
Jumalan kuolleeksi. Järjen aikakausi osoitti kristinuskon epätodeksi. Uskosta
tuli tunnepitoinen yksityisasia. Samalla elämän tarkoitus katosi. Maailmasta
tuli harmaa. Mistä voi löytää elävän Jumalan, joka ei hallitse vain sydämessä,
vaan myös maailmassa?
Tuo elämän tarkoitus on
näiden ”tosiuskovien” niin hellimä todentamaton väite/uskomus. Tuossa Veithin
teemassa on jo itsessään jotakuinkin kaikki pielessä. Voihan sitä lämpimikseen
puhua kaikenlaista.
Sunnuntaina Veith vasta
puhuikin puppua: Evankeliumi ei ole vain totta. Se saattaa meidät
kosketuksiin Totuuden kanssa. Evankeliumi on kaunista. Anna evankeliumin
valloittaa sydämesi!
Olipa vakuuttavaa. Tämä
uskovien ”Totuus” on aika humoristinen käsite. He käyttävät ”totuutta ”aika
tarkoitushakuisesti ja erikoisella tavalla.
Tuo viikonlopun happening
oli niin nolo, ettei se ansaitse tämä enempää kommentointia. Kenelle se oikein
oli suunnattu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti