Kansallisen veteraanipäivän irvokkuus

Tänään vietettävästä Kansallisesta veteraanipäivästä on tullut militanttien oikeistolaisten fasistien irvokas bakkanaali.

Vuosi vuodelta aina veteraanipäivänä kaikkein militantein väestönosa aktivoituu. Olihan noilla maailmansodan veteraaneilla merkittävä osuus Suomen historiassa, mutta eivät he nyt sentään aivan sellaisia sotaisia paskiaisia olleet, kuten persujen liepeillä hengailevat hang aroundit mielellään esittävät.

Henkensä sotahommissa menettäneen ihmisen kannalta sodassa ei ollut mitään ylevää. Heidän kannaltaan se oli kaikkein ikävin tapahtuma sodassa. On aika irvokasta puhua noiden sotilaiden ”uhrista” yhtään mitään, kun he eivät kaikki osallistuneet sotaan vapaaehtoisesti. Moni oli siellä pakosta ja rangaistuksella uhattuna. Siviiliuhrit eivät kai sitten militanttien oikeistolaisten näkökulmasta olleet uhreja vaan sodan välttämättömiä kärsijöitä.

Veteraanipäivänä estradille marssitetaan ne sotaisimmat veteraanit; ei koskaan niitä joiden terveys järkkyi ja pilasi koko loppuelämän. Nämä sodasta vähimmillä vaurioilla selviytynee tekevät muiden panoksesta sodankäyntiin irvokkaan ja tätä epäsymmetristä tilannetta uusfasistit käyttävät häikäilemättä hyväkseen.

Kaksi lähiomaistani osallistui sotaan. Toinen ei selviytynyt hengissä. Se toinen oli ammattisotilas, joka palveli Talvisodassa upseerina rintamalla ja Jatkosodassa esikuntaupseerina.

Sota teki tuosta hengissä selvinneestä pasifistin. Hän vannotti meitä jälkipolvia siihen, ettemme koskaan tarttuisi missään olosuhteissa aseeseen. Moni toimikin niin, toiset taas ei.

Melko nuorelle upseereille oli kova paikka lähettää ikätovereitaan kuolemaan tilanteisiin, joiden onnistumisen arvioitiin olevan huono. Koko loppuelämänsä tuo omaiseni pohti, olisiko siinä ja siinä tilanteessa voinut toimia toisin.

Tuo sama omaiseni sanoi, että jos ei ollut ateisti sotaan lähtiessään, niin sotahommat tekivät kyllä kenestä tahansa ateistin. On nimittäin irvokasta sekin, että Jumala olisi suojellut jollain erityisellä tavalla suomalaisia sotilaita. Omaiseni piti lähinnä typeryytenä Jatkosodan hyökkäysvaiheessa sotilaspappien ja muiden kirkonmiesten paatoksellisuutta. Tappioiden kasvaessa pappien jorinat muuttuivat hyvin häiriintyneiksi: Tappiot kuulemma johtuivat kotirintaman synneistä. Yritä siinä sitten toimia ylimmän sodanjohdon lähimpänä esikuntaupseerini relevantilla tavalla, kun sotilaspapit puhuvat läpiä päähänsä.

Hieman nyppii, että fasistinen oikeisto on tehnyt Kansallisesta veteraanipäivästä vastenmielisen kuolemalla mässäilevän irvokkaan happeningin, jossa militantti fasistinen agenda on tehnyt veteraaneista tuon agendan kannattajia.