Perussuomalaisten Saarakkala lyö homorumpua

Viime vuonna Aasinlakki-palkinnon saanut persujen kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala on taas avannut sanaisen arkkunsa. Kuinka ollakaan aiheena olivat jälleen homot. Saarakkalalla ja muilla änkyröillä on pakkomielteenä juuri homot. Toinenkin pakkomielle tosin löytyy – maahanmuuttajat.

Saarakkala hourii persujen perinteellisellä tyylillä jostain kuvittelemastaan homorummutuksesta. Vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on näille änkyröille seikka, jota he eivät ymmärrä eivätkä tulee koskaan ymmärtämäänkään. Tosin Saarakkalan kaltaiselta idiootilta ei voi paljon odottaakaan.

Persuejn perusperseen mukaan homorummutus on haitallisempaa kuin rasismi. Mitään perustetta tuolle väitteelle ei tietenkään esitetä.

Lopulta Saarakkala on laatinut parin sadan yrityksen listaan niistä yrityksistä, jotka olivat tukemassa Tahdon2013 kansalaisaloitetta, jonka perusteella Suomeen saatiin tasa-arvoinen avioliittolaki.

Nyt Saarakkala kehittelee harhaisessa mielessään salaliittoa siitä, kuinka nuo yritykset syrjivät sellaisia henkilöitä, jotka kannattava miehen ja naisen välistä avioliittoa.  Saahan sitä kaikenlaista kuvitella.

Saarakkala on asettanut nuo yritykset jollekin tarkkailulistalla. Minä taas asetan Saarakkalan omalle tarkkailulistalle.

Ilmoitan nyt syrjiväni juuri Saarakkalaa aina ja joka paikassa. Mitä Veli-Matti aikoo tehdä asialle? Mistä voi hankkia oman homorummun?

Suomen Uutisten verkkosivuihin iski mörkö

Tänään 29.4.2017 noin klo 10 sai seuraavan ilmoituksen, kun yritti lukea persujen äänenkannattajan Suomen Uutisten verkkosivuja.

 

Repesin ihan totaalisesti. Tuosta voisi kehitellä vaikka mitä salaliittoteorioita, mutta katsotaan nyt ensin mitä persut itse sanovat asiasta. Ehkä tuo vaietaan kuoliaaksi? Hauskaa tästä vielä tulee.

 

Patmoksen Juha Ahvion asiantuntijalausunnon kritiikkiä

Luin Ahvion eduskunnalle äitiyslakia koskevan asiantuntijalausunnon kokonaisuudessaan. Tämäkin lausunto oli täysi linjassa Ahvion aiempien vastaavien lausuntojen kanssa.

Täsmälleen samoilla argumenteilla vastustettiin tasa-arvoista avioliittolakia ja sen liitelakeja. Ilmeisesti taantumuksellista asiaa ei voi ajaa kovin monella erilaisella argumentaatiolla. Ahvion käyttämät lähteetkin olivat paljolti vanhan toistoa.

Ahvion asiantuntijalausunto olisi voinut olla aivan hyvin Tapio Puolimatkan kirjoittama. Ehkä olikin? Lähteet olivat kuin Puolimatkan kirjoituksista. Mukaan oli taas päässyt moneen kertaan debunkattu Regnerus ja muutama muu vanha tuttu.

Aika huimaa, että dogmatiikan dosentin ja Patmoksen tutkimusjohtajan titteli pätevöittää Ahvion asiantuntijaksi äitiyslakia koskevissa asioissa. Ahvion käyttämästä lähdeluettelosta ei nimittäin löydy dogmatiikkaan viittaavaa aineistoa. Tämä siitä syystä, että dogmatiikka ei sano mitään aiheesta. Ääneen on kuitenkin päästävä, joten kai dogmatiikan dosentti voi sitten viitata sosiologiaan, sosiaalipsykologiaan ja psykologiaan. Myös YK:n ihmisoikeuksien julistus ja sen vähän vinksahtanut tulkinta oli pakko tunkea mukaan. Se että osaa käyttää lähteitä, ei tee Ahviosta asiantuntijaa.

En hetkeäkään usko Ahvion perehtyneen itse viittaamiinsa lähteisiin kuin pintapuolisesti, jos sitenkään. Puolimatka on varmasti antanut Ahviolle jollain tavoin edes etäisesti heidän agendaansa puolustavien julkaisujen nimet ja laatinut kustakin tutkimuksesta synopiksen. On paljon mahdollista, että Ahvion lausunto perustuu Puolimatkan avustuksella pelkkään lainauslouhintaan.

Tuota lainauslouhinta-argumenttia puolustaa se seikka, että nuo lausunnot kirjoitetaan aika tiukalla aikataululla. Aikaa on muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Siinä ajassa ei edes dogmatiikan dosentti ehdi perehtyä aiheeseen niin syvällisesti, että hänestä tullisi asiantuntija.

Tosin Ahvion ja Puolimatkan tapauksissa on jopa varsin todennäköistä, että he ovat käyttäneet vapaa-aikaansa erilaisten sitaattien keräämiseen. Näitä sitaatteja kun on kerätty muutama tuhat, niin pakasta voi repäistä kulloiseenkin tarkoitukseen sopivan sitaatin.

Tavallisesti näihin asiantuntijalausuntoihin luotetaan, mutta Ahvion ollessa kyseessä on aina pieni varauksellisuus paikallaan. Hän itse ei ole syypää varauksellisuuteen vaan syyttävä sormi osoittaa Tapio Puolimatkaa. Puolimatkahan on tunnettu siitä, että hänen siteeraamansa tutkimus ei sano sitä, mitä Puolimatka väittää niiden sanovan.

Asian tiimoilta on tehty muutama Puolimatkaa koskeva kantelukin. Tapio päästettiin pälkähästä siten, että asiantuntijalausunto ei ole tieteellinen kirjoitus, joten lausuntoihin eivät päde samat kriteerit kuin vertaisarviointeja käyttäviin tieteellisiin julkaisuihin. Tapiolle ollaan oltu kovin kilttejä tässäkin asiassa. Mitään ”puolimatkat” ja ”ahviot” eivät ole ottaneet opikseen. Puolimatkan taannoinen toiminta jättää epäilyksen myös Ahvion käyttämiin lähteisiin.

Ehkä Ahvio ja Puolimatka luottavat tälläkin kertaa siihen, ettei kukaan ryhdy oikomaan heitä ja heidän lähteitään. Onhan se iso työ. Nähtäväksi jää löytyykö tällä kertaa, joku joka paneutuisi Ahvion lähteiden käyttöön. Aikaa vain on kovin vähän, jotta kattava lähdekritiikki ehtisi lakivaliokunnalle ajoissa. Muodollisesti Ahvion lausunto oli ihan ok.

http://www.patmos.fi/filebank/6680-A%CC%88itiyslakiLakivaliokuntalausunto_27_4_2017.pdf

Perussuomalaisten poliisimafia totalitarismin asialla

Perussuomalaisten äänenkannattajassa, Suomen Uutisissa, persujen poliisimafian viiden kopla saa taas julkisuutta asioilla, jotka ovat yksi askel kohti totalitarismia, eikä tämä edes hämmästytä persuja. Persut ajavat aina sellaisia asioita, että niihin on ihan pakko suhtautua torjuvasti.

Konnakoplan muodostavat Mika Raatikainen, Veera Ruoho, Reijo Hongisto, Tom Packalen ja Kari Kulmala. Disinformaation esittämisessä konnakopla on onnistunut erinomaisesti.

Jonkin uskomattoman päättelyketjun mukaan Suomen turvallisuusympäristö on jollain tavoin huono. Se taas  tuon samaisen päättelyketjun mukaan oikeuttaisi poliisien määrän lisäämisen ja jopa poliisin militarisoimisen puhumattakaan poliisin entistä laajemmista vapausoikeuksia rikkovista urkintaoikeuksista.

Suomi elää historiansa turvallisinta ja vähiten väkivaltaisuutta sisältävää aikaa. Sama kehitys on nähtävissä kaikissa länsimaissa muutamista terrori-iskuista huolimatta. Ihan amerikkalaiseen malliin konnakopla maalailee mielikuvituksellisia uhkakuvia, joiden perusteella voidaan kiristää turvatoimia, jotka lievimmilläänkin ovat totalitarismia. Samalla amerikkalaisen mallin – kuten myös venäläisen mallin – mukaan poliisin näkyvyys lisäisi ihmisten turvallisuuden tunnetta. Tilannehan on tutkimusten mukaan juuri päinvastoin: poliisin näkyvyys lisää ihmisten turvattomuutta, sillä poliisin paikallaolo indikoi aina jonkin sortin uhkaa. Tosin tavallisesti juuri poliisi itse on uhka ihmisille, eikä suinkaan kuviteltu ulkoinen turvallisuusuhka.

Tästäkin persujen kannanotosta tulee mieleen Michel Foucaltin kirja vuodelta 1975 Tarkkailla ja rangaista. Nämä persut haluavat Suomesta tarkkailu- ja rankaisuyhteiskunnan, jollainen Suomi jo muutenkin on. Tässäkin asiassa on otettu mallia sekä Yhdysvalloista että Venäjältä.

Rangaistusten kiristäminen ei ole missään johtanut rikollisuuden selvään laskuun. Ainoa mitä rangaistuksia kiristämällä tapahtuu, on vankipopulaation kasvu. Mitään muuta asiaan ei liity.

Nyt suomalaisten olisi toimittava näitä persujen poliisimafian konnia vastaan. Aloitetaan tukkimalla heidän sähköpostinsa lähettämällä heille heidän toimintansa tuomitsevia sähköposteja.  Jos jokainen lähettää kymmenen postia, niin hyvä. Voimme myös tutkia heidän puhelinliikenteensä soittamalla toistuvasti heidän numeroihinsa vaatien selitystä poliisin militarisoinnille ja vapausoikeuksien loukkauksille.

Perussuomalaisten fasistiset pyrkimykset tulee torjua heti eikä huomenna.

Kansallisen veteraanipäivän irvokkuus

Tänään vietettävästä Kansallisesta veteraanipäivästä on tullut militanttien oikeistolaisten fasistien irvokas bakkanaali.

Vuosi vuodelta aina veteraanipäivänä kaikkein militantein väestönosa aktivoituu. Olihan noilla maailmansodan veteraaneilla merkittävä osuus Suomen historiassa, mutta eivät he nyt sentään aivan sellaisia sotaisia paskiaisia olleet, kuten persujen liepeillä hengailevat hang aroundit mielellään esittävät.

Henkensä sotahommissa menettäneen ihmisen kannalta sodassa ei ollut mitään ylevää. Heidän kannaltaan se oli kaikkein ikävin tapahtuma sodassa. On aika irvokasta puhua noiden sotilaiden ”uhrista” yhtään mitään, kun he eivät kaikki osallistuneet sotaan vapaaehtoisesti. Moni oli siellä pakosta ja rangaistuksella uhattuna. Siviiliuhrit eivät kai sitten militanttien oikeistolaisten näkökulmasta olleet uhreja vaan sodan välttämättömiä kärsijöitä.

Veteraanipäivänä estradille marssitetaan ne sotaisimmat veteraanit; ei koskaan niitä joiden terveys järkkyi ja pilasi koko loppuelämän. Nämä sodasta vähimmillä vaurioilla selviytynee tekevät muiden panoksesta sodankäyntiin irvokkaan ja tätä epäsymmetristä tilannetta uusfasistit käyttävät häikäilemättä hyväkseen.

Kaksi lähiomaistani osallistui sotaan. Toinen ei selviytynyt hengissä. Se toinen oli ammattisotilas, joka palveli Talvisodassa upseerina rintamalla ja Jatkosodassa esikuntaupseerina.

Sota teki tuosta hengissä selvinneestä pasifistin. Hän vannotti meitä jälkipolvia siihen, ettemme koskaan tarttuisi missään olosuhteissa aseeseen. Moni toimikin niin, toiset taas ei.

Melko nuorelle upseereille oli kova paikka lähettää ikätovereitaan kuolemaan tilanteisiin, joiden onnistumisen arvioitiin olevan huono. Koko loppuelämänsä tuo omaiseni pohti, olisiko siinä ja siinä tilanteessa voinut toimia toisin.

Tuo sama omaiseni sanoi, että jos ei ollut ateisti sotaan lähtiessään, niin sotahommat tekivät kyllä kenestä tahansa ateistin. On nimittäin irvokasta sekin, että Jumala olisi suojellut jollain erityisellä tavalla suomalaisia sotilaita. Omaiseni piti lähinnä typeryytenä Jatkosodan hyökkäysvaiheessa sotilaspappien ja muiden kirkonmiesten paatoksellisuutta. Tappioiden kasvaessa pappien jorinat muuttuivat hyvin häiriintyneiksi: Tappiot kuulemma johtuivat kotirintaman synneistä. Yritä siinä sitten toimia ylimmän sodanjohdon lähimpänä esikuntaupseerini relevantilla tavalla, kun sotilaspapit puhuvat läpiä päähänsä.

Hieman nyppii, että fasistinen oikeisto on tehnyt Kansallisesta veteraanipäivästä vastenmielisen kuolemalla mässäilevän irvokkaan happeningin, jossa militantti fasistinen agenda on tehnyt veteraaneista tuon agendan kannattajia.

Ei yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa

Emme voi koskaan tietää mikä strategia toimiin poliittisena vaikuttajana siihen mitä tulee uusfasistien vastaiseen toimintaan. Poliittisessa kentässä uusfasismi tarkoittaa Suomessa Perussuomalaisia. Täten meidän anti-fasistien on oltava valmiita vaikuttamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla persujen vastaisessa poliittisessa toiminnassa. Ulkoparlamentaarinen uusfasismin vastustaminen pitäisi olla muutenkin itsestään selvää.

Fasistien politikointia ei tule suvaita millään tasolla. Vain vastarinnalla on merkitystä persujen edustaman fasismin torjumisessa. Yhteistyöstä kieltäytyminen persujen kanssa myös yksilötasolla, on vastarinnan vähimmäisvaatimus. Persujen fasismia ei tule normalisoida ja legitimoida millään tavoin. Kaikki mitä persut ikinä sanovatkaan, olipa tuo sanoma miten vetoavaa tahansa, on aina totalitarismiin johtavaa politikointia.

Toki persut yrittävät aika ajoin olla vähemmän autoratiivisia, vähemmän ääriajattelua kannattavia ja vähemmän vihamielisiä, mutta sekin on vain persujen politikointia päämääränään mahdollisimman ankea yhteiskunta mahdollisimman monelle.

Tärkeintä tänään on ilmaista persujen vastainen mielipide kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Sitten onkin jo muun vastarinnan vuoro.

Älä ryhdy yrittäjäksi

Älä ryhdy yrittäjäksi: älä varsinkaan, jos sosiaalisilla turvaverkoilla on sinulle mitään merkitystä.

Viime vuosikymmeninä on Suomessa voimistunut retorinen yrittäjämyönteisyys, mutta tuo retoriikka on vain propagandaa, jolla pyritään oikeuttamaan sosiaalisten turvaverkkojen alasajo. Yrittäjyydestä on tehty jollain tavoin moraalisesti tavoiteltavaa, mutta se on vain taantumuksellista moralismia. Kommunismin mörkö kuoli jo ajat sitten.

Yrittäjä – varsinkin yksinyrittäjä – kantaa oman yritysriskinsä lisäksi myös systemaattisen riskin. Yksinyrittäjä on taloustaantumassa aina se heikko-osaisin. Hänelle voidaan aina sanoa: ”Olit huono yrittäjä, koska yrityksesi ei menestynyt.” Toisaalta yhteiskunnan kannalta on helppo väittää, ettei yrittäjä ole oikeutettu samaan toimeentuloturvaan kuin palkansaaja. Näinhän se on, mutta valitettavan monelle asia on selvinnyt vasta kovien aikojen koittaessa. Yksinyrittäjä ja pienyrittäjä ovat tuolloin kaikista heikoimmassa asemassa.

Yksinyrittäjän ja pienyrittäjän ansiotasokin jää usein jälkeen toimeentulotuella elävistä. Kyseessä ei ole kannustinloukku: yrittäjistä on tehty uusia huono-osaisia. joiden huono-osaisuus oikeutetaan yritystoiminnan karuudella.

Edelleen harvalla ihmisellä on kompetenssia ja resursseja menestyä yrittäjänä. Tilannetta ei paranna yrittäjyyteen liittyvän byrokratian purkaminenkaan. Tilanne on aivan päinvastoin: kaiken ihmistä suojaavan säätelyn purkaminen yrittäjyyden nimissä oikeuttaa olojen heikentämisen ja suurimpana häviäjänä ovat tuotantoketjussa alimpana olevat yksinyrittäjät ja pienyrittäjät. Kaikki tämä tapahtuu rosvokapitalismin etujen ajamiseksi ja nykyisen valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Yrittäjät ovat nykyajan uusia maaorjia. Heitä voi riistää, vaikka juhlapuheissa propagoidaan yrittämisen autuuden puolesta. Maaorjathan eivät edes oikein olleet ihmisiä.

Mitkään lainsäädännöllä aikaansaadut verokikkailut eivät nekään paranna yksinyrittäjän asemaa. Kikkailu tapahtuu sekin suurpääoman ehdoilla ja tavoitteena on tehdä yrittäjistä tavalla tai toisella tuotantoketjun halpatyövoimaa, jotka ovat orjan asemassa ollessaan riippuvaisia toimeksiantajista ja toimeksiantajien mielivallasta.

Hyvin on onnistuttu ihmisten kurjuuden lisäämisessä suurpääoman ehdoilla yrittäjyyden nimissä.

Apologia forum2017 - denialistien kokoontumisajot

Viikonloppuna järjestettiin jokavuotinen apologia forum. Tässäkin blogissa on jo useampaan kertaa käsitelty niin apologioita kuin apologia forumiakin. Ei niistä vieläkään mitään uutta sanottavaa ole.

Tuo apologia forum 2017 oli taas viidesläisten tiededenialistien kokoontumisajo. Puhujaa oli jos jonkinlaista ja olihan siellä apologia forumilla kiintiöidiootti Päivi Räsänenkin, kuten on ollut monena vuonna aiemmin.

Ohjelma oli oikeastaan aika nolo: perjantaina puheenvuoron käytti Vesa Ollilainen, joka on häärännyt forumin järjestelyissä ennenkin. Apologia mielletään uskon järjelliseksi puolustamiseksi. Se kuulostaa älykkyyttä vaativalta väittelyltä, joka vieraantuu todellisesta elämästä. Eikö uskon tulee koskettaa tunteitamme ja unelmiamme? Miten apologia voi puhutella myös sydäntämme?

Epäsuorasti tuossa myönnetään uskon olevan sentimentaalista roskaa. Sydänkin on lihas, eikä sitä puhuttele muut kuin karut luonnonlait. Pieleen meni apologia forum 2017 heti avauserässä.

Lauantaina Gene Veith puhui puppua: Länsimaisessa yhteiskunnassa monet ovat julistaneet Jumalan kuolleeksi. Järjen aikakausi osoitti kristinuskon epätodeksi. Uskosta tuli tunnepitoinen yksityisasia. Samalla elämän tarkoitus katosi. Maailmasta tuli harmaa. Mistä voi löytää elävän Jumalan, joka ei hallitse vain sydämessä, vaan myös maailmassa?

Tuo elämän tarkoitus on näiden ”tosiuskovien” niin hellimä todentamaton väite/uskomus. Tuossa Veithin teemassa on jo itsessään jotakuinkin kaikki pielessä. Voihan sitä lämpimikseen puhua kaikenlaista.

Sunnuntaina Veith vasta puhuikin puppua: Evankeliumi ei ole vain totta. Se saattaa meidät kosketuksiin Totuuden kanssa. Evankeliumi on kaunista. Anna evankeliumin valloittaa sydämesi!

Olipa vakuuttavaa. Tämä uskovien ”Totuus” on aika humoristinen käsite. He käyttävät ”totuutta ”aika tarkoitushakuisesti ja erikoisella tavalla.

Tuo viikonlopun happening oli niin nolo, ettei se ansaitse tämä enempää kommentointia. Kenelle se oikein oli suunnattu?

http://kansanlahetysopisto.fi/apologiaforum/

Puoluekokousmellakat - Chicago 1968, Jyväskylä 2017(?)

Tämän vuoden seuraava mielenkiintoinen tapahtuma on ilman muuta Perussuomalaisten puoluekokous Jyväskylässä kesäkuussa. Siitä taitaa tulla varsinainen fasistien bakkanaali.

Jo hyvissä ajoin persut ovat ilmoittaneet kiristetyistä turvatoimista, mutta ilman pientä mellakointia tuskin selvitään. Arvelen Jyväskylään kerääntyvän Suomen uusfasistisen kerman puoluekokousedustajista ulkoparlamentaarisiin mellakoitsijoihin. Kaikki kulminoituu tuossa kokouksessa puheenjohtajavaaliin: tuleeko valituksi fasisti Terho vai äärifasisti Halla-aho. Valittiinpa kumpi tahansa, niin hävinnyt osapuoli ja sen kannattajat ottavat yhteen Jyväskylän kaduilla ja kapakoissa.

Omana elinaikani mielenkiintoisin puoluekokous käytiin Demokraattien toimesta Chicagossa kesällä 1968. Tuo oli myrskyisää aikaa Yhdysvalloissa ja Demokraattinen puolue oli jakaantunut ties kuinka moneen keskenään riitelevään kuppikuntaan, ihan kuin persut nykyään. Chicagon puoluekokouksen mellakat ovat hyvin dokumentoituja. Aiheesta on monen monta videota netissä.

Meidän anti-fasistien kannalta tulevan kesän Jyväskylän bakkanaalit ovat oiva mahdollisuus ja tilaisuus havainnoida suomalaisia fasisteja ihan kansanedustajista alkaen. Vaikka persut kategorisesti kieltävät olevansa fasisteja, niin jokainen persujen edustaja on lopulta fasisti. Ehkä yhden poikkeuksen pystyn nimeämään.

Jyväskylässä nähdään kuka kansanedustaja tai muu puolueen silmää tekevä flirttailee minkin fasistisen ryhmän kanssa. Lyön vaikka vetoa, että Jyväskylässä ovat esille niin Pohjoismainen Vastarintaliike kuin Suomi Ensin sakkikin ja sitten ne monet muuta fasistiset puulaakit.

Kerätään näistä kaikista nimet ylös kuvien kanssa. Kuka veljeilee kenenkin kanssa, kuka tapaa ketäkin, kuka sanoo mitä ja missä yhteydessä. Informaation keräämisen kannalta hyvää tilaisuutta ei kannata jättää hyödyntämättä.

Sitten myöhemmin voidaan analysoida kaikki kerätty informaatio ja tuon analyysin perusteella voidaan laatia anti-fasistinen toimintastrategia, joka politiikan tasolla tarkoittaa persujen vastaista strategiaa. Mutta kaikki aikanaan: nyt suunnitellaan tätä informaation hankkimista.

Meidän anti-fasistien on turha hankkiutua kahnauksiin fasistien kanssa Jyväskylässä. Nämä fasistit saavat ihan itse aikaan mikromellakoita poliisin kanssa ja keskenään. Nautitaan tilanteesta, koska jokainen fasistien mellakka on pieni voitto meille.

Chicagon mellakoihin voi tutustua tuolta:

https://en.wikipedia.org/wiki/1968_Democratic_National_Convention

Fasistit ovat jo täällä

Uuninpankkopojan (a.k.a Saku Timosen) blogin kommenteissa nimimerkki Niilo Nimetön sanoi seuraavaa:

Tätä maata ollaan viemässä vahvasti kohti fasismia. Ja helppoahan se on kun kolmannes kansasta tuntuu pitävän sitä hyvänä juttuna ja suurin osa lopuista kieltäytyy tunnustamasta tosiasioita mitä oikeasti tapahtuu. 

Kun vielä lähes 90% poliisista on valtaapitävien oikeistopuolueiden äänestäjiä ja oikeuslaitoksessa ainakin vaikuttaisi vallitsevan samanlainen ilmapiiri vaikkei siitä kyselytutkimuksia olekaan julkaistu, maan tila on jo ohittamassa huolestuttavaa ja lähestymässä toivotonta. 

Hallitus on tehnyt sellaisen propagandatempun kurjuuttaessaan kotimaista työväestöä ja samalla kääntäessään työväestön vihan kohti sitä ainoaa ihmisjoukkoa joka on suomalaista työväestöäkin heikommassa asemassa, että siitä olisi itse Göbbelskin kateellinen.

Asiaan ei ole mitään lisättävää. Timosen blogin ja kommentit voi käydä lukemassa tuolta:

http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/04/22/helppoahan-se-on/?_ga=1.223888795.1069013230.1492320608

Kiintiöidiootti Päivi Räsänen Helsingin Sanomissa

Viime päivien, oikeastaan parin viime viikon, puheenaihe on ollut pappina toimivan Marjaana Toiviaisen tekemiset maahanmuuttajien ja pakolaisten pakkopalautusten yhteydessä. Tässäkin blogissa aihetta on jo ehditty käsitellä. Päivi Räsänen on ollut vähän hidas tässä asiassa. Tavallisesti Päivillä on heti patologisen paatoksellista sanottavaa asiasta kuin asiasta.

Eilen 21.4.2017 Helsingin Sanomien verkkojulkaisu otsikoi juttunsa: Saavatko papit ja piispat tukea julkisesti turvapaikanhakijoita? Päivi Räsäsen mielestä kirkon pitäisi keskittyä valistamaan pakolaisia Jeesuksesta.

Päiville on aivan mahdoton asia, että pakolaiset ovat kyllästyneet kaikkiin taivasheppuihin koettuaan konkreettisesti miten haitallisiin menettelytapoihin taivasheppuihin uskominen voi johtaa. Täten jo lähtökohtaisesti Päivin jorinat menevät metsään rytisten. Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä edustaahan Päivi miehensä Niilon kanssa sitä kaikkein taantumuksellisinta ja realiteeteista vieraantunut kristinuskoa; siis Kansanlähetystä. Päivin näkemykset on vuosikymmenten kuluessa moneen kertaan punnittu ja jokainen näkemys on tavalla tai toiselle haitallinen. Jos Päivi olisi mies, sanoisin häntä mulkuksi, mutta mikä on naiseen sopiva ilmaus? Olkoon nyt vaikka kusipää.

Spoiler alert: Hesarin jutussa Päivi vain siirtelee maalitolppia vastaamatta otsikossa esitettyyn kysymykseen. Niin tyypillistä hihhulointia Päiviltä.

Heasrin jutusta: Räsänen itse kehotti lääkäriä kieltäytymään abortista, jos se on hänen omatuntoaan vastaan, ja kansalaisaloitetta omantunnonvapauden puolesta on käsitelty eduskunnassa tällä vaalikaudella./…/ Hän sanoo pettyneensä kirkon olemattomaan tukeen./…/ ”Olisin toivonut, että kirkko olisi silloin lähettänyt viestejä eduskunnan suuntaan. Tuloksena oli kuitenkin aika syvä hiljaisuus.”

Tällaisiin kategoriavirheisiin ja vääriin dikotomioihin on pakko turvautua, jos repii auktoriteettinsa Raamatusta. Päiville tekisi hyvää osallistua logiikan ja tieteenfilosofian peruskursseille. Jos Päivi edes ajattelisi mitä sanoo, niin hän olisi välttynyt suurimmilta typeryyksiltä. Omapa on asiansa. Oman elinaikani politiikoista Päivi Räsänen kuuluu pahimpiin idiootteihin.

Hesarin jutussa haastateltiin muutamaa muutakin uskonnollista toimijaa, mutta typeryydet kuultiin Päivi Räsäseltä. Päivi Räsäsestä on tullut lehtijuttujen kiintiöidiootti. Se ei ole meriitti. Kun on kyse Päivi Räsäsestä niin ad hominen –argumentit puolustavat paikkaansa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005180578.html

Anti-fasistisen toiminnan alkeiskurssi

Tee muistiinpanoja! Aina kun fasistit, uusfasistit, uusnatsit muut sellaiset päätyvät uutisiin, tarkista nimet ja mahdollisuuksien mukaan osoitteet ja puhelinnumerot. Käytä erilaisia julkisia luetteloita ja hakukoneita. Jos em. ryhmistä joku tuomitaan oikeudessa, hanki oikeuden pöytäkirjat. Ne ovat pääsääntöisesti julkisia ja kaikkien ulottuvilla varsin pienin kustannuksin.

Tarkkaile myös fasistien verkkosivuja. Avaa feikkejä sähköpostitilejä, joiden kautta voi kommunikoida fasistien kanssa esiintymällä tukijana. Jos he julkaisevat painotuotteita, hanki ne ja perehdy niihin. Kiinnitä huomiota paikkoihin, missä he hengailevat ja käy tarkistamassa ne huomaamattomasti.

Silloin kun uusfasistit järjestävät tapahtumia, pyri saamaan sisäpiiristä jokin skuuppi ja sitten tarkkaile tapahtumaa. Kerää heidän käyttämiensä ajoneuvojen rekisterinumerot käyttäen hyödyksi ajoneuvorekisteriä ja muita julkisia lähteitä.

Kun törmää tunnistettavaan uusfasistiin kadulla seuraa ja tarkkaile häntä. Tarkkailu on aina tulevaisuutta ajatellen toimivampaa kuin välitön suora toiminta.

Jaa keräämäsi informaatio vain luotettujen anti-fasistien kanssa.

Selvitä fasistien työ- ja opiskelupaikat. Kerää tietoja fasistien tuttavapiiristä. Laadi profiili niistä, jotka ovat potentiaalisia liikkeestä irtautujia. Jos fasistien joukossa on myyrä, pidä yhteyttä myyrään.

Varaudu siihen, että fasistit toimivat sinua kohtaa samalla tavoin!

Suomalaisen uusfasismin paranoia

Jotkut ja ilmeisesti aika monet näkevät fasistit ja uusfasistit niin merkityksettöminä marginaaliryhminä, ettei niihin tarvitse edes kiinnittää huomiota. Kuitenkin esimerkiksi viimeisen 10 -15 vuoden aikana uusfasistit ovat saaneet niin paljon kannatusta, että he ovat nousseet Suomen eduskuntaankin. Vedän tässä yhtäläisyysmerkin Perussuomalaisten kannatuksen ja fasismin/uusfasismin kannatuksen välille.

Oikealla laidalla – ihan riippumatta siitä miten tuo oikea laita määritellään – on ollut sen suuntaista liikehdintää, jossa jopa uusnatsitkin ovat saaneet jalansijaa. Oikeastaan koko oikea laita on aika sekalainen seurakunta, jonka ainoana yhdistävänä piirteenä on vihantunne milloin ketäkin kohtaan.

Monet oikean laidan jengeistä vain hengailevat yhdessä, mutta sieltä löytyy myös hyvin organisoituja puulaakeja, joilla –kumma kyllä – on myös rahoitus kunnossa. Nämä organisoidut ryhmät ovat tosissaan päämääränsä kanssa: He haluavat Suomeen autoritaarisen ja totalitaristisen yhteiskunnan. Tämän päämäärän varjolla he ovat vallanneet legitiimin poliittisen puolueen – Perussuomalaiset.

Jotkut (useimmat?) oikean laidan ryhmittymät ovat avoimen rasistisia ja ovat vielä ylpeitä siitä. Jotkut uskonnollisen oikeiston poppoot (sellaiset kuin esim. Patmos Lähetyssäätiö) käyttävät kristillistä retoriikkaa oikeuttaakseen vihamielisen agendansa. Olipa jonkin väitteen takana uskonnollinen tai ei-uskonnollinen fasistinen organisaatio, niin retorisena tehokeinona molemmilla on jokin kuviteltu fiktiivinen ”perinne” tyyliin ”koti, uskonto ja isänmaa”. Mikään enoista em. ei ole jokin monoliitti; ei edes dogma.

Suomen kokoisessa pienessä maassa jopa pienen pienet fasistiset marginaaliryhmät saavat äänensä hyvin kuuluviin, mutta ne jutut kumpuavatkin paranoiasta ja silkasta tyhmyydestä. Tästä syystä minä sanon heitä typeryksiksi ja idiooteiksi, koska he ovat sellaisia.

Nämä typerykset ja idiootit ovat vittuuntuneita ja joskus heillä on jopa syy olla vittuuntuneita. Kenelläpä ei olisi? Koskaan he eivät kuitenkaan pysty selvittämään ja perustelemaan vittuuntumiseensa vaikuttaneita kompleksisia elementtejä. Ehkä he eivät osaa, joten pelkkää vittuuntumista pidetään relevanttina syynä ja seurauksena.

Fasismi edellyttää ja siitä myös seuraa nykymaailmassa rosvokapitalismi, patriarkaalisuus ja jyrkät hierarkiat. Fasismi voidaan tuhota vain ihmisten välisellä solidaarisuudella ja käymisellä fasismia vastaan missä ikinä fasistiseen agendaan törmää.

Uuden Suomen ehkä tärkein blogi ikinä

Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaistiin eilen 20.4.2017 Sini Lappalaisen blogi Isäni tyttärenä Puheenvuoron lukijoille ja kanssabloggaajille. Se oli Puheenvuoron tärkein blogi pitkään aikaan. Kannattaa käydä lukemassa Lappalaisen kirjoitus ja sen kommentit.

http://suburbian.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235897-isani-tyttarena-puheenvuoron-lukijoille-ja-kanssabloggaajille

Tiedustelulaki motivoi kansalaistottelemattomuuteen

Eilen hallituksen ministereille luovutettiin mietintö koskien tiedustelulainsäädäntöä. Aika kyseenalaiselta vaikuttaa tuo mietintö, vaikka en ole vielä ehtinyt kahlata monta sataa sivua käsittävää dokumenttia läpi.

Tiedustelutoimintaan oikeuttavien valtuuksien lisääminen on aina häiritsevää, mutta eilen aika vähälle huomiolle jäi armeijan oikeuksien laajentaminen.

Uusi Suomi kirjoitti aiheesta: Uusi tiedustelulaki antaisi Puolustusvoimille ja Suojelupoliisille (Supo) laajat tiedusteluvaltuudet muun muassa tietoverkkotiedusteluun ja henkilötiedusteluun.

Kun juttua lukee vähän eteenpäin, niin sotilaille kuuluisi samanlaiset aseenkäyttöoikeudet kuin poliiseille myös varuskuntien ulkopuolella.

Olisiko uusi tiedustelulaki sellainen kimmoke, joka motivoisi ihmisiä kansalaisaktivismiin, mahdollisesti jopa kansalaistottelemattomuuteen?

Lakia voi vastustaa (jos se nyt tulee voimaan) esimerkiksi avaamalla feikkejä tilejä kommunikointiin. Noilta tileiltä sitten lähetetään viestejä, jotka eivät viittaa mihinkään reaaliseen, mutta jäävät tiedustelun haaviin. Ehkä näppärät nörtit väsäävät myös botteja, jotka floodaavat tiettyjä viestejä eteenpäin ja lamaannuttavat tiedustelun.

Armeijakin voidaan haastaa ihan konkreettisesti. Järjestetään sellaisia suuria mielenosoituksia, joiden kontrollointiin poliisi resurssit eivät riitä. Täten poliisi joutuu pyytämään virka-apua armeijalta. Nähtäväksi jää, miten korkea kynnys armeijalla on käyttää aseellista voimaa kansalaisia vastaan?

Jos tiedustelulaki saatetaan esitetyn kaltaisena voimaan, niin ryhdytään kansaksi, jota ei voi hallita. Keinot ovat monet ja niitä tulee uskaltaa myös käyttää epäeettisen lain torjumiseksi.

Kansalaisaktivismia vaalien välissä

Sanotaan, että vain äänestämällä voit vaikuttaa. Tämä ei tietenkään sellaisenaan pidä paikkaansa. Neljä vuotta vaalien välillä on tolkuttoman pitkä aika nopeasti muuttuvassa maailmassa, joten kansalaisten on saatava äänensä kuuluville. Nykyisessä Suomessa tarvitaan kansalaisaktivismia ehkä enemmän kuin koskaan. Totalitarismin uhka on Suomessa suurempi kuin kertaakaan sitten 1930-luvun.

Suora toiminta vaalien välillä on tehokkain tapa saada äänensä kuuluville. Vaaleilla valittujen edustajien on pakko kuunnella kansalaisaktivisteja tai heitä uhkaa valitsematta jättäminen seuraavissa vaaleissa. Ideaalitapauksessa suora toiminta pakottaa kansanedustajat toimimaan aktivistien toivomalla tavalla vaalien välilläkin.

Ollakseen tehokasta kansalaisaktivismin ei tarvitse olla suosittua. Yleisen mielipiteen kalastelu ja sympatiapisteiden hankkiminen ei ole kansalaistoiminnan tarkoitus vaan muutoksen hakeminen menetelmiltään vaihtelevilla toimintatavoilla.

Poliittisissa monokulttuureissa kasvaneille on iskostettua ajatus äänestämisen autuudesta. Kansalaisaktivismia harvemmin nähdään relevanttina poliittisena vaikuttamisena. Äänestämiseen panostaminen tarkoittaa hidasta työtä riittävän kannattajakunnan hankkimiseksi. Päämääränä on tuon ehdokkaan saaminen käsillä olevaan tehtävään. Tavallisesti tämä myös tarkoittaa sitä, että tuolla ehdokkaalla on laaja kirjo asioita joita hän ajaa tehtävässään. Kansalaisaktivismi ja sillä vaikuttaminen taas tähtää yleensä jonkin spesifin asian ajamiseen.

Esimerkkinä olkoon Soldiers of Odinin toiminta talvella 2015- 2106. Pakolaisten määrän lisääntymiseen jälkeen eri puolilla Suomea perustettiin katupartioita ehkäisemään näiden pakolaisten oletettuja ja kuviteltuja rikoksia. SoDien jäseniksi hakeutui tyypillisesti väkivaltaisia rasisteja ja muuta sellaista ainesta. Tampereella vastareaktiona toimi spontaani Soldiers of Lolliers, joka oli ryhmä pellepukuihin pukeutuneita miehiä ja naisia, jotka seurasivat SoDeja pitkin Tampereen öisiä katuja. SoDien naurunalaiseksi asettaminen toimi hyvin. SoDien kaikinpuolinen epäeettisyys tuli hyvin selväksi ja pelleryhmä pystyi eliminoimaan SoDien mahdollisen väkivallan. Poliittiset päättäjät havahtuivat pohtimaan sitä, olisiko Soldiers of Odin kiellettävä rasistisen fasistisena järjestönä. Odinien toiminta kuihtui kuitenkin varsin pian.

Syksyllä 2016 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen jengin masinoiman mikromellakan yhteydessä kuoli yksi oppositioon kuulunut nuori mies. Tästä ikävästä tapahtumasta kumpusi suuri rasismin vastainen mielenosoitus, joka pakotti poliittiset päättäjät reagoimaan Vastarintaliikkeen rasistiseen ja fasistiseen agendaan. Nyt se ja muutama vastaava järjestö on jatkuvan tarkkailun alaisina.

Noissa kahdessa yllä kuvatussa tapauksessa asian akuutin luonteen vuoksi ei voitu odottaa seuraavin vaaleihin vaan oli toimittava heti.

Mitä sinä olet tehnyt tänään vastustaaksesi rasistista fasismia?

Persun kirkollinen performanssi

Kun Persu eroaa kirkosta niin siitäkin pitää tehdä performanssi.

Ateistin kannalta kirkosta eroaminen on oikein suotavaa, mutta kun eilen seuraili verkkojulkaisuja, niin persujen kansanedustajan Mika Raatikaisen perseily oli koomisen huvittavaa. Raatikainen oli suivaantunut Marjaana Toiviaisen toiminnasta pakolaisten pakkopalautusten yhteydessä.

Raatikainen: Eroakirkosta.fi sai juuri uuden merkinnän. Minulle riitti kirkon anarkia.

Tilanteen koomisuutta lisää se, että tuolta oikealta laidalta on esitetty näkemyksiä, että eroakirkosta-sivusto on laiton ja nyt Raatikainen, joka on ammatiltaan poliisi, hehkuttaa sivustoa. Melkoista tekopyhyyttä.

Raatikaisen puolueen äänenkannattaja, Suomen Uutiset, jatkaa kompurointia viittaamalla siihen, että persujen vilttiketjun änkyrä, Mari Rantanen, erosi kirkosta vuosi sitten ja syynä oli kuulemma Kari Mäkisen ja Irja Askolan sekoilu.

Toiviainen, Mäkinen ja Askola ovat toimineen maahanmuuttaja- ja pakolaisasiassa esimerkillisesti. Raatikaista ja Rantasta kyrpii ilmeisesti se, että Suomen ev.lut. kirkko ei ajakaan varauksettomasti heidän kristofasistista agendaansa. Kyllä se vituttaa kun taantumuksellisuus on vähenemässä jopa konservatiivisesta patavanhoillisesta instituutiosta.

Hassuinta asiassa on se, että kaltaiseni ateisti puolustaa kirkon toimintaa taantumuksellisia voimia vastaan.

Janitskinin uusinkin kampanja kusee nilkoille

Viime talvena (olisiko ollut helmikuussa?) paskalehden, joka tunnetaan myös nimellä MV-lehti, pääjehu Janitskin kuulutti kovaan ääneen paskalehdessään, että nyt alkaa vihapuhe - ja vittuilukampanja. Tarkoituksena kai oli kerätä Janitskinia ja hänen paskalehteään kritisoivat kirjoitukset yhteen paikkaan. Vituiksi meni sekin kampanja. Kirjoitin monta postausta eri palstoille disclaimerilla: Tämä kirjoitus sisältää vittuilua ja vihapuhetta! Tästä huolimatta en päässyt Janitskinin vittuilu- ja vihapuhepalstalle. Yritin oikein etsiä tuota palstaa, mutta en löytänyt. Kai se on vaiettu kuoliaaksi tai sitten koko palsta on hautautunut arkistojen kätköihin. Olisi ollut todella mielenkiintoista lukea, minkälaisia juttuja sinne kerättiin.

Nyt sitten paskalehti on polkaissut jalkeille uuden kampanjan: Nyt on kova – kuuntele. Heikki Levonen ja Marco de Wit perustivat Valhemedian vahtikoirat. Alaotsikkona komeili: Kaikki valhemedian valheet esiin tehokaksikon voimin!

Tuollaiseen murrosikäisten poikien uhoon voi suhtautua vain kyynisen huvittuneesti. Tehokaksikko? Ainahan sitä voi haluta vaikka Tehotytöksi. Piirroshahmoiltahan tuo paskalehden porukka vaikuttaa.

Tämä Valhemedian vahtikoirat-poppoo on saanut aikaiseksi yhden videon, joka oli suorastaan häkellyttävän primitiivinen. Faktantarkistustahan video ei tietenkään sisältänyt vaan ihan sitä samaa vanhaa Janitskinin ja putintrollien propagandaa.

Meni ilmeisesti tahattoman komiikan piikkiin, kun paskalehti kirjoitti: Heikki Levosen aisapariksi lukuisista mielenosoituksista tuttu isänmaallinen kansalaisaktivisti Marco de Wit, joka MV-lippiksellään –varustettuna numerolla yksi leimatulla Ilja Janitskinin presidentinvaalipinssillä – tuo valoa Suomen pimeään suvakki- ja matumaailmaan.

On tuo sakki aivan seinähulluja ja täysin sekaisinkin vielä.

Vielä kerran Harhaanjohtajat

Viime viikon puheenaihe oli Raija Pellin ja Terho Miettisen kirja Harhaanjohtajat. Teos synnytti polemiikkia keskustelupalstoilla. Suomi24:n aktiivikirjoittaja, qwertyilija:n pika-analyysi oli aika osuva. Minulla ei tälle hetkellä ole aiheeseen paljon lisättävää, koska monet kirjan teemat on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin.

Jos Pelli ja Miettinen olisivat olleet ateisteja, niin piispa Jari Jolkkonenkin olisi pitänyt sitä törkeänä ja militanttina hyökkäyksenä kristinuskoa vastaan, mutta kun ainakin toinen noista kirjoittajista on kovasti uskovainen, niin sama kirja onkin asiallinen analyysi kristinuskon ääri-ilmiöistä.

Älymystö totalitarismia vastaan

Sarjan neljäs osa:

Mitä tekevät matemaatikot, fyysikot, filosofit, historioitsijat ja muut älymystöön kuuluvat? Vaikenevat! Vaikenevat vaikka suomalainen versio totalitarismista tapahtuu jokaisen silmien alla. Vaikenemiseen riittää perusteluksi muuttumisen hitaus: Aina on aikaa ottaa kantaa, mutta se tapahtuu huomenna. Huomenna on jo liian myöhäistä! Nykyisessä tilanteessa ollaan totalitarististen voimien vuosikymmeniä jatkuneen hitaan hivutuksen ansiosta. Tämä tie on nyt nähty.

Älymystö on ollut häiritsevän hiljaa. Neofasistit, proto-fasistit, kristofasistit ja muut oikean laidan ääriliikkeet on arkipäiväistetty legitimoimalla niiden agenda relevanttina mielipiteenä ja jopa yhteiskuntapoliittisena ohjelmana. Kaikki tämä on tapahtunut ilman laajamittaista älymystön vastarintaa.

Nyt kun käytettävissä olisi ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa halvat ja helposti saatavilla olevat mediakanavat, älymystön flegmaattisuus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että älymystö on tehnyt itsestään irrelevantin. Tähän on osittain – mutta vain osittain – ollut vaikuttamassa tiedon relativisointi: moukankin mielipide on samanarvoinen kuin alansa ekspertin olipa tuon ekspertin ala mikä tahansa.

Johdonmukaisesti jokainen kuppikunta seurustelee verkossa vain oman kuppikuntansa jäsenten kanssa. Tästä olkoon esimerkkinä fasististen, rasististen ja monella muulla tavoin epäilyttävien verkkosivujen suosio. Liberaalit pääsääntöisesti sentään seuraavat muiden suuntausten mediakanavia, mutta uskottavaa ja varteenotettavaa debattia ei saada aikaiseksi, sillä tuon oikean laidan kulkijoiden kanssa on mahdotonta keskustella rationaalisesti. Silti pitäisi edes yrittää siitä huolimatta, että keskustelu oikean laidan moukkien kanssa menisi pelkäksi huuteluksi. Huuteluahan verkkokeskustelut yleensä ovat.

Muutos alkaa aina virallisen poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Nykyinen meno Suomessa alkoi yritysten vaikutusvallan lisääntymisellä ja se tapahtui aivan Amerikan malliin suhteessa yksi-yhteen. Tähän muutokseen hyppäsivät mukaan monet oikean laidan muodolliset ja epämuodolliset organisaatiot. Järjen äänellä – rationaalisella debatilla – ei ollut sijaa. Muutoksen narratiivi perustui sentimentaaliseen roskaan, jota pönkitettiin perusteettomilla peloilla ja höystettiin utopistisilla illuusioilla. Täten tarinasta saatiin emootioihin vetoava sekametelisoppa, jonka lieveilmiöistä maksamme nyt.

Älymystön on haastettava totalitarismi kaikilla foorumeilla, niin suurilla kuin pienilläkin. Intelligentsiallakin on kerrottavanaan tarina, mutta se tarina ei perustukaan emootioihin vaan järkeen. Järki on ainoa kestävä ase totalitarismia vastaan.