Päivi Räsäsen kesäiset houreet synnistä

Joka kesä Päivi Räsänen sanoo jotain varsin typerää, eikä vuosi 2018 tehnyt siinä suhteessa poikkeusta. Räsänen oli oikein pitänyt puheen Hämeenlinnan evankeliumijuhlilla ja puhetta referoi KD-lehti.

KD-lehden mukaan Räsänen sanoi: Olemme kyllä arvokkaita Jumalan kuvaksi luotuina, mutta myös syntiin langenneita.

Juttua Räsänen pohjusti sanomalla, että toisinaan vakavasti sairailta puuttuu sairaudentunto. Sitten Räsänen menee olettamaan, että toisinaan aivan samalla tavalla ihmisiltä puuttuu synnintunto. Tässä Räsänen tekee alkeellisen argumentaatiovirheen, joka on laatua virheellinen ekvivalenssi. Lopulta synti ei ole reaalimaailman ilmiö, joten luulisi Päivi Räsäsen itsensäkin kannalta olevan lohduttavaa, että myös hän on synnitön.

Joku fyysikko (Weinberg? Hawking? Joku muu?) sanoi, että kaikki koostuu atomeista. Täten on todennettu, että taudinaiheuttajat koostuvat atomeista, taudin runtelema olio koostuu sekin atomeista. Tuntemuksetkin ovat vain ja ainoastaan materian liikettä ja keskinäistä vuorovaikutusta.

Jumalat ja synnit eivät koostu atomeista, joten ne eivät ole reaalimaailman olioita ja ilmiöitä Sellaiset ovat olemassa vain aavikkobarbaarien mytologiassa. Syntiä on käytetty vallankäytön välineenä ja sen suuntaisia pyrkimyksiä löytyy Päivi Räsäsenkin jutuista. Ihmiset ovat nykyisin vain sen verran fiksuja, että Päivi Räsäsen houreet synnistä voi siirtää jeesuspörinällä päänsä sekoittaneen ihmisen juttujen kansioon. Syntihoureiden ei tule vaikuttaa lainsäädäntöön millään tavoin, vaikka Päivi paluun sellaiseen aikaan mielellään näkisi.

Päiville, kuten monelle äärilaidan uskovalla, synnit kiteytyvät sukupuolielimiin ja siihen mitä kukin tekee elimillään ja kenen kanssa. Juuri tässä asiassa monen uskovan näkemykset ovat niin tunkkaisen taantumuksellisia ja epäeettisiä, että sellaiset kuuluvat aivan perustellusti marginaali-ilmiöiden kategoriaan.

Päivin mukaan kristittyjen ja heistä erityisesti juuri hänen ja hänen kaltaisten sanan- ja uskonnonvapaus on kaventunut koskien sitä, että heidän homofobinen agendansa esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan ei saa juuri kannatusta. Pari tuhatta vuotta päiviräsäset ovatkin syntihömpällään olleet hegemonisessa asemassa, mutta heidän parhaat päivänsä jäävät kellastumaan historiankirjojen lehdille.

Suomessa päiviräsäsesten sanan- ja uskonnonvapaus ovat oikein hyvällä mallilla. Kukaan ei estänyt tälläkään kertaa Päiviä sanomasta sanottavaansa. Lisäksi Päivi saa pitää mielipuolisia uskomuksiaan tosina. Päiviräsäsillä on oikein omat mediakanavansakin, joten hyvinhän heidän vapautensa toteutuvat.

Päiviä kismittää kaiketi se, että paatoksellinen ja taantumuksellinen uskonnäkemys ei kelpaa enää yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Sellaisten puolesta propagoiminen asetetaan jopa naurunalaiseksi. Kyllä on kovaa olla Päivi Räsänen.

Rippikoululeirit kultin värväämistailaisuuksia

Kotimaa24:n yksi aktiivisimmista bloggareista on Pekka Pesonen. Viimeisimmässä blogissaan 28.7.2018 hän kirjoitti taas kerran rippikouluista otsikolla: Kädetkö ylös, riparilaiset jyrää yli?

Jutun tarkoitus oli kaiketi kiinnittää huomiota rippikoululeireillä ilmeneviin järjestyshäiriöihin. Ongelmia voi odottaa, kun nuorille puhutaan pelkkää bullshittiä jostain täysin todentamattomasta jumalasta, Jeesuksesta joka tuskin oli edes olemassa ollut henkilö, taivaasta, helvetistä, pelastuksesta, niin siitä seuraa pelkkiä ongelmia.

Oireellinen kommentti löytyy blogin kommenteista juuri Pekka Pesosen itsensä sanomana: Siihen, että nuoret ottaisivat seurakunnan toiminnan omakseen, niin siihen ei edes pyritä.

Tässä blogissa oli vuosia sitten juttua Josh McDovwellista, joka vastaavasti sanoi: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina!

Nykyään nuoret ovat niin fiksuja, etteivät he nielaise bullshittiä edellisten sukupolvien tapaan. Mobiililaitteiden ansiosta he voivat tarkistaa noiden kulttijohtajien väitteiden totuusarvon heti. Heille puhutaan paskaa ja valehdellaan päin näköä. Kyllä sellaisesta nouseekin vastarinta ja tämä kai sitten vähän korpeaa niin Pesosta kuin McDowelliakin.

Kultin säilymisen takia uusien jäsenten värvääminen on tärkeää. Rippikoulut ovat yksi esimerkki epäeettisestä värväämisestä yhteen kulttiin. Aivan sama tarjotaanko nuorille rippileirillä jeesuspörinää tai heroiinia, tulos on aivan sama – ihmisraunio.

Rippikoulun pitäjillä on tuskin tosia vastauksia nuorten kysymyksiin, kun jo ensimmäinen premissi – Jumalan olemassaolo – on selvästi epätosi.

Rippikouluikäiset nuoret tulisi tavoittaa ja selvittää heille, että heillä on oikeus olla osallistumatta rippikoulun kaltaiseen uskonnonharjoitukseen vanhempiensa mahdollisista vaatimuksista huolimatta.

 Negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina positiivisen uskonnonvapauden.

Konservatiivisuuden sitkeät haitat

Konservatiiviset ajattelumallit ja niistä johdetut yhteiskunnalliset toiminta- ja menettelytavat ovat olleet hegemonisessa asemassa vuosituhansia. Tästä johtuen kaikki liberaalit uudistukset ovat vaatineet suuria ponnistuksia ja systemaattisia toimintoja, jotta konservatiivisuuden aiheuttamat haitat on saatu korjattua.

Konservatiiviseen ideologiaan, ihan mihin tahansa suuntaukseen, kuuluu hierarkkisen ja aristokraattisen yhteiskuntajärjestelmän esittäminen jonkinlaisena ”luonnollisena” yhteiskuntajärjestelmänä. Näinhän ei tietenkään todellisuudessa ole vaan kyse on konservatiivisesta kielen manipuloinnista. Tämän kielen manipulaation avulla pyritään legitimoimaan enemmistön kannalta haitallinen yhteiskuntajärjestys.

Vapautuminen konservatismista ei tapahdu ilman konservatiivisen ideologian historiallista analyysia. Analyysi onkin vapautumisen ensimmäinen tekijä. Muuten konservatiivisesta ideologiasta poimitaan pelkästään yksittäisiä väitteitä, mutta vastarinta konservatiivista ideologiaan kohtaan jää alkutekijöihin. Tämän varaan konservatiivit laskevatkin. Asia ilmenee aivan erityisesti internetin keskustelupalstoilla ja blogialustoilla, kun konservatiivit vyöryttävät palstat täyteen perusteettomia ja selvästi epätosia väitelauseita.

Hieman karrikoidusti voisi sanoa, että konservatismi on keskiaikainen ideologia ainakin sen suhteen mitä pidetään ideaalisena yhteiskuntamuotona. Tuon ideologian perustana on herra-orja-moraalia, jossa aristokratia hallitsee alamaisia tehden alamaisten elämästä sietämätöntä. Alamaisilla ei ole oikeuksia vaan pelkkiä velvollisuuksia.

Konservatiiveille nykyaika on ilmentymä yhteiskuntajärjestyksen eroosiosta. Koskaan konservatiivit eivät pysty esittämään mitä tämä eroosio olisi todennettavissa. Tästä saa seuraa se, että konservatiivit joutuvat turvautumaan propagandaan ja suoranaiseen valehteluun. Tässä asiassa konservatiivit ovatkin varsinaisia mestareita.

Konservatiivit ovat viime vuosina aktivoituneet asiansa ja haitallisen agendansa ajamisessa, joten liberaalien on myös aktivoiduttava, jotta elinolosuhteet pysyvät siedettävinä tai jopa paranevat.

Konservatiivinen maailma on tunkkaisen ikävä

Konservatismi on helkkarin iso ongelma, tarkkailipa asiaa missä maailmankolkassa tahansa.

Konservatiivit ovat kehittäneet orwellilaisen uuskielen, jonka ainoa tarkoitus on kiertää liberaalien validit argumentit tavalla, jossa ei tarvitse ottaa kantaa mihinkään käsillä olevaan teemaan.

Konservatiiviset strategit ovat kehittäneet menetelmän, jossa teemoja käsitellään mahdollisimman pieninä paloina, jolloin teeman konteksti saadaan hämärrettyä. Strategia on toimiva, sillä näitä pieniä paloja on niin monta, että liberaalien on mahdotonta vastata järjellisissä puitteissa niihin kaikkiin. Tällöin konservatiivit voivat kiljua kurkku suorana: Et osannut vastata siihen! Konservatiivinen kieli on aina negaatioiden kyllästämä.

Konservatismi on aina ääriajattelua, koska se perustuu äärimmilleen vietyyn kontrolliin, jolloin väkivaltakin on konservatiivisen strategian mukaista. Konservatiivisen ajattelun mukaisesti mahdollisimman monen on alistuttava konservatiivisiin dogmeihin. Keinoja ei kaihdeta. Täten konservatismi on aina totalitaristista aste-erojen vaihdellessa.

Tuossa aikaisemmin oli juttua siitä, että liberaalien on otettava kieli jälleen omaan käyttöönsä. Konservatiivithan ovat omineet kielen ja liberaalit ovat lopettaneet niiden sanojen käytön, joita konservatiivit käyttävät. Tämä on ollut liberaaleilta strateginen virhe. Konservatiivit tuleekin haastaa heidän omilla sanoillaan.

Elämä konservatiivisen aristokratian alaisena on vaarallisen tunkkaista. Tästä löytyy esimerkkejä ympäri maailmaa. Konservatismi ei ole millään tavoin sovitettavissa modernin maailman kanssa. Maailma on mukava paikka, vaikka konservatiivit tekevät siitä ikävän.

Heroiinia tai evankeliumia lapsille - sama lopputulos

Kesällä on taas järjestetty kaikenlaisia uskonnollisia kokoontumisajoja. Samoin näin kesällä monet nuoret käyvät rippikoulun. Kysymys kuuluu: Kuinka moni lapsi ja nuori joutuu osallistumaan tällaiseen uskonnonharjoitukseen vasten tahtoaan? Eikö negatiivinen uskonnonvapaus koskekaan lapsia ja nuoria?

Tarjottiinpa lapsille ja nuorille heroiinia tai evankeliumia, niin lopputulos on aivan sama – iso joukko ihmisraunioita. Moni nuori on sekoittanut päänsä heroiinilla evankeliumista puhumattakaan.

Heroiinin tarjoamine ja myyminen on kriminalisoitu, mutta evankeliumia saa työntää nuorten kurkusta alas, vaikka evankeliumi on aivan yhtä vaarallinen huume. Ne vanhemmat, jotka pakottavat tai suostuttelevat lapset ja nuoret mukaan koukuttavaan uskonnonharjoitukseen ovat yhtä syyllisiä kuin heroiinia lapsilleen tarjoavat vanhemmat.

Heroiini on sentään reaalimaailman reaalinen kemikaali. Evankeliumi taas perusteettomista väitteistä koostuva tarinakokoelma, jolla ei ole vastinetta reaalimaailman vastinetta.

On täysin moraalitonta väittää lapsille heidän olevan jollain tavalla syntisiä ja tästä syystä tarvitsevan jotain pelastusta. Tähän tarkoitukseen onkin kehitetty jeesushuume. Pönttö menee Jeesuksesta ihan yhtä sekaisin kuin heroiinista.

Huumeita käyttäville nuorille on saatavilla validia lääketieteellistä apua. Uskontojen uhrien asema on tässä suhteessa paljon huonompi. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun jeesushuumetta tarjottiin lapsille ja nuorille joka tuutista. Tätä pidettiin jopa oikein sopivana kasvatusmetodina. Uskontojen uhrit ry ei mitenkään pysty tavoittamaan kaikkia uskontojen haitoista kärsiviä lapsia ja nuoria. Valistuneiden ja sivistyneiden vanhempien tulisi ymmärtää evankeliumin olevan koukuttava huume.

Olisi jo korkea aika kriminalisoida uskontokasvatus, tai ainakin sen tunnustukselliset muodot. Tämä koskee tietenkin kaikkia uskontoja. Evankeliumilla tulisi olla yhtä vähän sijaa lasten ja nuorten elämässä kuin heroiinilla.

Liberaalit voittavat aina kaikki debatit

Liberaalit voittavat jokaisen rationaalisin perustein käydyn väittelyn konservatiiveja vastaan. Valitettavasti meillä liberaaleilla on tapana em. voiton jälkeen jättää asia sikseen ja siirtyä seuraavaan asiaan.

Tästä syystä Suomeenkin on muodostunut monen sukupolven mittainen ketju, jossa vallitsevana piirteenä on historiattomuus. Esimerkkinä olkoon debatti sosiaaliturvasta ja niistä liberaalien käyttämistä argumenteista, joilla debatti lopulta voitettiin.

Keskustelupalstat, sanotaan nyt vaikka Suomi24:n kaltaiset foorumit, ovat täynnä konservatiivien propagandaa, eikä meistä liberaaleista, minä siellä mukana, vaivaudu oikaisemaan konservatiivien esittämiä paskapuheita faktoilla. Me liberaalit olemme virheellisesti olettaneet, kun jokin asia on saatu tiettyyn tulokseen, kaikki oleellinen on jo sanottu. Näin ei tietenkään ole. Konservatiivit palaavat aina vanhoihin epätosiin argumentteihinsa, emmekä me liberaalit ole vaivautuneet vastaamaan niihin omilla tosilla argumenteillamme. Tästä syystä konservatiiveilla on aina etulyöntiasema internetin foorumeilla.

Konservatiivien argumentit ovat olleet jo vuosituhansia pääpiirteissään samoja. Pientä varianssia löytyy, mutta mitään uutta ei koskaan sanota. Konservatiivisuus on jo määritelmänsä mukaan idealisoidussa ja glorifioidussa menneisyydessä pitäytymistä.

Onhan se toki turhauttavaa palata kerta toisensa jälkeen kumoamaan konservatiivien epätosia väitteitä. Näin on kuitenkin toimittava, jotta konservatiivien aiheuttamien haittojen vaikutukset saadaan minimoitua.

Konservatiivien väitteet ja vastaväitteet on helppo ennakoida. Siitä samasta paskamyllystä kaikki tulee, esittäjät vain vaihtuvat. Meille liberaaleille he tekevät debatin helpoksi. Kyse on enää siitä, että riittävän moni liberaali vaivautuu osallistumaan debattiin, sillä edistys alkaa aina sanoista.

Konservatiivit rationaalista ajattelua vastaan

Konservatiivisuus, ihan mikä tahansa sen suuntauksista, pyrkii aina tuhoamaan rationaalisuuden. Tämä on jatkunut vuosituhansia.

Kaikki se mitä yleisö tällä hetkellä tietää konservatiivisuudesta, on pr-kampanjan tulosta. Tuo kampanja pyrkii myös suostuttelemaan yleisöä luopumaan rationaalisesta ajattelusta.

Konservatiivit ovat aikojen saatossa hyökänneet rationaalista ajattelua vastaan demonisoimalla monen monta populaarikirjallisuuteen kuuluvaa teosta. Samanaikaisesti kun yleisön koulutustaso on noussut, konservatiivit ovat tarvinneet yhä sofistikoidumpia menetelmiä rationaalista ajattelua vastaan. Tässä onkin turvauduttu moderniin teknologiaan.

Konservatiivit ovat myös onnistuneet institutionalisoimaan pr-kampanjansa. Konservatiiveilla on vahvat omat mediakanavansa, joiden ainoa tarkoituksena toistaa loputtomiin konservatiivien irrationaalista agendaan millä tahansa tavalla, jolla rationaalinen ajattelu tiedonkeräämisen metodina joutuu kyseenalaiseksi.

Tuolla alempana oli jo puhetta siitä, kuinka konservatiivit ovat omineet kielen omien haitallisten menettelytapojensa ajamiseen. Esimerkiksi sana ”epätäsmällinen” tarkoittaa konservatiiveille samaa kuin ”eroaa meidän mielipiteestämme”.  Mielipiteestähän juuri on kysymys. Mielipiteet ovat helpommin manipuloitavissa kuin karut faktat. Hämärtämällä kielen konservatiivit asettavat mielipiteet ja faktat samanarvoisiksi. Tästä on tehtävä mm. sellainen johtopäätös, että konservatiivit puhuvat pelkkää sentimentaalista paskaa valtapyrkimyksiensä tukemiseksi.

Tässä blogissa on ollut puhetta moneen kertaan projektioista. Konservatiivit pyrkivät irrationalismin perinteen mukaisesti projisoimaan omat heikkoutensa vastapuolen heikkouksiksi.

Rationalismi ja faktat eivät koskaan ole konservatiivien puolella, joten konservatiivien väitteet ovat jo lähtökohtaisesti irrationaalisia. Konservatiivi on helppo haastaan pelkillä faktoilla. Konservatiiveja tukevan yleisön suhteen tässä asiassa meillä liberaaleilla on vielä paljon tehtävää.

Konservatiivien kieroutunut omatunto

Konservatiivien omatunto on perverssillä tavalla kieroutunut. Konservatiivit ovat omineet omantunnon diskurssin tavalla, joka on jo itsessään epärehellinen, eikä konservatiiveilla ole lainkaan moraalisia ongelmia kielen ja kielenkäytön moraalittomaan vinouttamiseen. Kun konservatiivit puhuvat omastatunnosta, he tarkoittavat aina jotain muuta kuin väitelauseen semanttinen analyysi edellyttäisi.

Konservatiivit väittävät, että universumi toimii absoluuttien pohjalta, mutta ainoat absoluutit ovat lopulta vain ja ainoastaan muutama verifioitu luonnonlaki.

Konservatiivien ongelmana on se, että aina kun he puhuvat absoluuteista, absoluutit ovat keskenään ristiriitaisia ja toisensa poissulkevia tyhjiä väitelauseita. Tämä ristiriita harmonisoidaan perverssillä kielen raiskaamisella. Tässä asiassa konservatiivit ovat kehittyneet oikein hyviksi.

Demokratiassa päätöksenteko perustuu rationaaliseen debattiin. Konservatiivit taas löytävät asiasta kuin asiasta kaksi täysin mielivaltaista absoluuttia, joiden välillä ihmisten odotetaan valitsevan, vaikka kumpikin absoluutti olisi selvästi epätosi ja usein myös haitallinen. Valinta ei vaadi rationalismi vaan sentimentalismia ja siinäkin konservatiivit ovat hyviä.

Tässä konservatiivisessa skenaariossa auktoriteetti korvaa rationaalisuuden ja omaehtoisen ajattelun.  Auktoriteetti taa kuuluu konservatiiviselle aristokratialle. Tämä onkin osoittautunut konservatiivisen aristokratian hegemonian säilyttämisen kannalta toimivaksi strategiaksi.

Konservatiivien on turvauduttava orwellilaiseen uuskieleen, sillä muuten heidän kielenkäyttönsä vaikuttaisi jopa vääristyneemmältä kuin se onkaan. Kielenkäytön raiskaamisessa siten, että kielestä tulee ilkeää, ovat konservatiivit olleet myös aika mestareita.

Analysoitaessa konservatiivien käyttämää kieltä varsinkin omantunnon kysymyksissä, kielestä löytyy täsmälleen samat sekä semanttiset että syntaktiset konventiot kuin minkä tahansa autoratiivisen kultin kielenkäytöstä. Tämäkö epärehellinen kielenkäyttö on vapaan ihmisen omantunnon mukaista? Tuskinpa vain.

Meidän liberaalien on otettava kieli ja merkitykset jälleen faktuaaliseen käyttöön ja jätettävä konservatiivit jauhamaan paskapuheen kriteerit täyttävää jargonia.

Konservatiivisuus vapauden vastaista

Konservatismi on jo lähtökodiltaan vapauden vastaista. Toki konservatiivit joskus jopa mielellään puhuvat vapaudesta, mutta heillä onkin aika kieroutuneet näkemykset vapaudesta.

Konservatiivien on pakko puhua vapaudesta, luvata vapautta. Tämä on välttämätöntä, jotta alamaiset eivät ryhdy kapinoimaan konservatiivista aristokratiaa vastaan. Konservatiivisissa yhteiskunnissa ei ole kansalaisia vaan alamaisia, koska konservatiiviset yhteiskunnat ovat jäykän hierarkkisia luokkayhteiskuntia, jossa on valtaapitävä aristokratia ja kaikki muut ovatkin sitten alamaisia, vaikka heistä käytetään nimitystä kansalainen. Tässäkin asiassa konservatiivit ovat perverssillä tavalla omineet kielen omiin tarkoituksiinsa. Kielipelien pelaaminen onkin yksi konservatiivien strategian kulmakivistä.

Konservatiivit joutuvat hyväksymään minimimäärän vapautta, jotta aristokratian dominoivat koalitiot pysyisivät vallassa. Tässä mielessä sosiaalisesti konservatiivit ja uusi bisneseliitti ovat löytäneet toisensa. Kaikissa teollistuneissa länsimaissa löytyy tällainen vinoutunut koalitio. Muutamassa maassa yhtälöön on vielä lisätty uskonnolliset yhteisöt.

Konservatiiviset koalitiot ovat erinomaisia terrorisoimaan ympäristöään. Kansalaisten vaatimukset liberaalista vapaudesta pyritään tukahduttamaan keinolla millä hyvänsä. Näin toimitaan varsinkin siinä tapauksessa, että vaatimuksia vapaudesta ei pystytä torjumaan konservatiivisten instituutioiden toimesta. Historiallisesti tällaisia vapauden vastaisia instituutioita ovat olleet uskonnolliset yhteisöt ja aivan erityisesti armeija.

Konservatiivit ovat vieneet perverssin ideologiansa instituutioiden uudistamiseen. Joskus, oikeastaan aika usein, muuttuvat tilanteet vaativat yhteiskunnan instituutioiden uudistamista. Konservatiivit terrorisoivat instituutioita ja täten kansalaisyhteiskuntaa siten, että uudistukset käsitetään ikuisen yhteiskuntajärjestyksen palauttamiseksi. Samalla torjutaan kaikki aristokratian mieli- ja ylivaltaa uhkaavat vapauden vaatimukset.

Konservatiivinen yhteiskunta ei voi koskaan olla vapaiden kansalaisten vapaaehtoinen yhteenliittymä. Konservatiivinen aktivismi ajaa aina aristokratiana etuja, liberaali aktivismi taas vapautta kaipaavan enemmistön.

Valitettavasti monesti on käynyt niin, että konservatiivit ovat onnistuneet monopolisoimaan yhteiskunnan resurssit oman agendansa ajajiksi. Vielä on epäselvää voidaanko nuo resurssit saattaa palvelemaan vapautta. Konservatiivit ovat aina valmiita käyttämään väkivaltaa omien erityisoikeuksiensa puolustamiseen. Silloin eletään jo militaristisessa poliisivaltiossa, mikä oikeastaan onkin konservatiivien ideaali yhteiskuntamuoto.

Konservatiivinen tappava yhteiskuntajärjestys

Demokratia haastaa konservatismin. Demokratia on myös suurin uhka konservatismille.

Konservatiivinen yhteiskunta perustuu hierarkkiselle järjestelmälle, jossa valta on keskitetty aristokratialle. Tästä onkin ollut jo puhetta tuolla alempana.

Konservatiiviset argumentit eivät ole uusia. Nämä moneen kertaan debunkatut argumentit löytyvät muutamalta antiikin filosofilta puhumattakaan kolmesta abrahamilaisesta uskonnosta.

Myös meritokratia on uhka konservatiiviselle aristokratialle. Harvemmin tuolla valtaapitävällä konservatiivisella aristokratialla on sellaisia meriittejä, jotka oikeuttaisivat heidän valtansa. Konservatiivinen yhteiskuntajärjestys on täten jäykkä rakenne, jonka näkyvimpänä piirteenä on muutosvastarinta.

Kaikki edistys on historiallisesti tapahtunut muutoksen tarpeesta. Tähän tarpeeseen konservatiivinen agenda ei pysty milloinkaan vastaamaan, sillä agenda on taantuma menneeseen aikaan.

Konservatiivien viimeaikaiset hyökkäykset yhteiskunnan instituutioita vastaan perustuu salaliittoteorialle siitä, että nuo instituutiot olisivat jo lähtökohtaisesti konservatismia vastaan. Tällaisesta ei kuitenkaan ole näyttöä, mutta olisi oikein suotavaa, että instituutiot pystyisivät jo pelkällä olemassa torjumaan konservatismin selvät haitat. Konservatismin peruspiirteenä on taantumuksellisen vähemmistön diktatuuri ja demokraattiset instituutiot ovat konservatiiveille myrkkyä.

Konservatiivinen yhteiskuntajärjestys perustuu harhalle ja harhautukselle. Harhan levittämisessä konservatiivit ovatkin onnistuneet valitettavan hyvin. Tällainen harhautus on vaatinut revisionistista historiankirjoitusta, joka on yksi ensimmäisistä konservatiivien propagoimista harhoista ja harhautusta. Kun narratiivi on saatu muokattua konservatiiveille sopivaksi, faktat joutuvat kaatopaikalle.

Konservatiivien päämäärä on paaluttaa valtansa käyttämällä pakkovaltaa siten, että konservatiivisesta aristokratiasta tule narratiivissa ikuista ja pysyvää. Vallanvaihto ei juuri koskaan ole tapahtunut ilman väkivaltaa. Konservatiivit käyttävät väkivaltaa häikäilemättömästi puolustaessaan ikuiseksi kaavailemaansa valta-asemaa.

Konservatismi on sellaisenaan yksi ikävimmistä ja haitallisimmista yhteiskuntajärjestyksistä. Mitä sinä olet tehnyt tänään konservatismin torjumiseksi?

Washington D.C:n rukousaamiaisella kokoontui joukko maanpettureita

Viime sunnuntaina pidätettiin Maria Butina niminen nainen Yhdysvalloissa. Hän on syytteen mukaan osoittautunut Vladimir Putinin kätyriksi, joka oli päässyt ns. republikaanisiin piireihin.

Butina oli National Rifle Associationin venäläinen yhteistyökumppani. Tuo NRA on nyt tutkinnan alla. Epäilykset kohdistuvat NRA:n mahdollisiin laittomiin kampanja-avustuksiin. NRA tuki Donald Trumpin vaalikampanjaa tuollaisella 30 miljoonan dollarin summalla. On viitteitä siitä, että ainakin osa tuosta summasta tuli Venäjältä.

Maria Butina yritti myös päästä väleihin CPAC:n (Conservative Political Action Committee) kanssa. Vielä ei ole ollut julkisia tietoja siitä, kuinka pahasti CPAC oli venäläisten korruptoima.

Maria Butinalla oli kaiketi seksisuhde erinäisiin republikaanisiin vaikuttajatahoihin. Kunnon konnana Butinan esimies oli entinen Venäjän keskuspankin varajohtaja Aleksander Torshin. Torshin oli hänkin ollut NRA:n vieraana ollen samaan aikaan NRA:N ainaisjäsen. Torshin on tällä hetkellä epäiltynä rahanpesusta Espanjassa. Tämä heppu kuuluu myös Vladimri Putinin lähipiiriin.

Suomalaisesta perspektiivistä katsottuna mielenkiintoinen sattuma Maria Butinan ja hänen rikoskumppaneidensa konnailussa on vuosittainen National Prayer Breakfast, joka järjestetään Washington D.C:ssä.

Jeff Sharletin uutuuskirja, The Family: The Secret Fundamentalism at the Heart of American Power, on valaiseva. Kirjassa dokmentoidaan ansiokkaasti mm. venäläisten vaikutusta Amerikan uskonnolliseen oikeistoon.

Tuolla rukousaamisaisella ovat käyneet suomalaisista kansaedustajista mm. Laura Huhtasaari, Antero Laukkanen ja ulkoministerinäkin toimiva Timo Soini. Näistä erityisesti Huhtasaari on kovin myönteinen sekä Trumpin että Putinin autoratiivisille hallinnoille. Oikeastaan koko kolmikko on esittänyt samansuuntaisia näkemyksiä kuin Amerikan uskonnollinen oikeisto ja putinistit.

Tässä onkin suomalaisella uskonnollisella oikeistolla selittämistä. Nämä isänmaallisiksi julistautuneet suomalaiset kansanedustajat ovatkin maanpettureita.

Sari Essayahin alhaista moralismia SuomiAreenassa

SuomiAreenan paneelikeskustelussa oli aiheena välittäminen ja vapaus. Puoluejohtajista oli paikalla mm. krisujen Sari Essayah ja RKP:n Anna-Maja Henriksson. Tulitukea Sarille tarjosi arkkipiispa Tapio Luoma ja tulitukea Sari tarvitsikin kun opponenttina oli Tuomas Enbuske.

Sari ja arkkipiispa haikailivat jonkinlaisen yhtenäiskulttuurin perään. Tällainen argumentointi onkin kovin tyypillistä näille konservatiiveille. Joskus menneisyydessä oli jokin imaginaarinen kulta-aika, johon halutaan palata. Oikeasti sellaista aikaa ei ole koskaan ollut. Uskovia vain kyrsii se, että heidän hegemonia-asemansa on mennyttä, eivätkä he pääse ilman vastaväitteitä sanelemaan menettelytapoja, vaikka kovasti haluaisivatkin.

Enbusken teesi taas oli, että välittämistä on liikaa, sillä välittäminen Sarin ja arkkipiispan tapauksessa tarkoittaa muiden asioihin liittyvää asiatonta puuttumista. Enbuske oli täysin oikeassa.

Uskovien ollessa kyseessä, heillä on perin vittumainen taipumus vaatia muita noudattamaan heidän haitallista moraalikoodistoaan, joka on oikeasti silkkaa moralismia. Tätä kristityt ovat harjoittaneet pari vuosituhatta ja tulokset ovat olleet ihmiskunnan kannalta katastrofaalisia.

Näille uskoville välittäminen tarkoittaa lähetyskäskyn noudattamista, mikä taas tarkoittaa perusteettomien aavikkobarbaarien uskomusten siirtämistä eteenpäin. Uskovien välittäminen tarkoittaa myös sitä, että heikoilla olevaa ihmistä autetaan, mutta samalla autettavaa manipuloidaan siten, että hänen ajatusmaailmansa muuttuisi yhtä tunkkaiseksi kuin noiden auttajienkin.

Välittäminen tarkoittaa autettavan koukuttamista, jotta auttaja saisi toteuttaa kristillistä alistamista ja hyväksikäyttöä. Uskovat välittävät vain sen verran, että heidän valtapyrkimyksensä toteutuvat. Haikailtu yhtenäiskulttuuri tarkoittaa aina teokratiaa. Demokratia taas annihiloi kaikki uskovien valtapyrkimykset ja sehän ei näille ”tosiuskoville” sovi.

Kun uskovat väittävät välittävänsä kanssaihmisistään, kaikkien hälytyskellojen tulisi soida. Tämä välittäminen on suunnilleen samaa kuin heroiinin tarjoaminen lapsille.

Suomi tarvitsee monta tuomasenbuskea, mutta ei ainuttakaan kristittyä silloin kun jutut ovat samaa tasoa kuin Sari Essayahin tai arkkipiispan.

Kristittyjen alhainen moralismi eutanasia-asiassa

Patavanhoillinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, on tyypilliseen tapaansa anatnut näkyvyyttä taantumukselle. Tällä kertaa kyse oli eutanasiasta.

Seurakuntalainen: Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on alkanut selvittää elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita. Työryhmä työskentelee kesän 2021 puoliväliin saakka.

Eutanasiaa koskeva kansalaisaloite onnistuttiin valitettavasti kaatamaan eduskunnassa. Sillä kertaa fundamentalistikristityt saivat tahtonsa läpi: moni ennen eutanasiaa kannattanut kansanedustaja kääntyi äänestämään aloitetta vastaan.

Ny asetetussa työryhmässä vaikuttavat myös uskontotieteen professori Terhi Utriainen ja Virpi Sipola Kirkkohallituksesta.

Yhdelläkään uskovalla ei tulisi olla mitään sijaa eutanasiaa koskevassa päätöksenteossa. Eutanasiaa ei voi vastustaa pätevästi uskonnollisen argumentein, sillä kun jo minkä tahansa uskonnon ensimmäinen premissi, jumalhahmon olemassa, on epätosi, niin kaikki mitä Utriainen ja Sipola sanovat, ei ole validia ja relevanttia argumentointia. Tosin on olemassa pienen pieni mahdollisuus, että kyseisen henkilöt esittävät argumentteja eutanasian puolesta uskonnollisten dogmien ulkopuolelta. Sellaista kyllä taitaa joutua odottamaan pitkään.

Kansalaisaloite eutanasian puolesta näyttää pakottaneen lainsäätäjät pohtimaan saattohoidon menetelmiä. Uskovat peräytyivät saattohoitoon vastustaessaan eutanasiaa.

Suomessa kristinusko on hegemonisessa asemassa uskontojen joukossa ja tästä syystä kaiketi nuo kaksi uskonnollista henkilöä kuuluvat työryhmään. Kun tarkastelee kristinuskosta repäistyjä väitteitä, niin kärsimyksen maksimoiminen on uskovien määritelmä hyvälle elämälle ja varsinkin hyvälle kuolemalle.

Kristittyjen moralismi on eettisesti niin ala-arvoista, että se tekee kristityistä ala-arvoisia ihmisiä. Jumaluskon ja aavikkobarbaarien opaskirjasta, Raamatusta, revityt väitteet ovat haitanneet ihmiskunnan kehitystä jo lähes pari tuhatta vuotta.

Oikein toivon näille uskoville vittumaisen kivuliasta ja tuskallista kuolemaa ja samalla näiden uskovien lähiomaisetkin sitten näkisivät aivan lähietäisyydeltä uskonnon haitat. Taivaspisteitäkään ei kivulias kuolema tuo, sillä taivas-oletus on pelkkää maagista ajattelua, eikä sellaisella tulisi olla sijaa nykymaailmassa.

Konservatiivien aristokraattinen eliitti

Konservatismi ei voi lähtökohtaisesti olla demokraattista. Konservatismin ideaali yhteiskuntamalli on aristokratian diktatuuri. Aristokratiaan voi kuulua papisto, aateliset tai joku muu ryhmä ihmisiä, joilla on konservatiivisen ajattelun mukaan jokin piirre, joka tekee heistä jollakin tavalla erityisen yhteiskuntakelpoisia.

Konservatismin päämäärä on aristokratian valtaanpääsy niin sosiaalisissa kuin taloudellisissakin kysymyksissä. Konservatiivista propagandaa tarvitaan aristokratian ylivallan legimitointiin. Jos muu väestönosa nousisi kapinaa konservatiivista aristokratiaa, välien selvittelystä ei selvittäisi ilman väkivaltaa ja kuolonuhreja.

Konservatiivi kannattaa demokratiaa vain näennäisesti, sillä konservatiivi ei voi hyväksyä ajatusta siitä, että äänestystuloksen perusteella mikä tahansa ryhmä voi päästä valtaan, ja äänestämällä vallanpitäjät voidaan vaihtaa. Konservatiivinen aristokratia pitää valta-asemaansa itseoikeutettuna.

Konservatiivisen aristokratian tarvitsee suostutella väestön pitämään konservatiivista yhteiskuntajärjestetystä jollakin tavoin ”luonnollisena”. Tässä syyllistytään tietenkin negativismiin ja traditionalismiin, joka taas merkitsee pysähtyä yhteiskuntaa. Kaikki pysähtyneet yhteiskunnat kulkevat kohti nopeaa nääntymistä ja kuolemaa.

Aristokratian (katsottiinpa aristokratiaan kuuluviksi kenet tahansa) tärkeimpänä vallassa pysymisen metodina on siirtää etuoikeutettu asemansa seuraavalle aristokraattien sukupolvelle.

Konservatismia löytyy kaikkialta yhteiskunnassa ja konservatismi perustuu harhalle. Harhan on oltava erittäin sofistikoitua, jotta se vetoaisi varsin hyvin koulutettuun nykyväestöön.

Konservatismi on syöpäkasvain, joka tappaa koko organismin ja tässä yhteydessä organismi tarkoittaa mitä tahansa toimivaa yhteiskuntaa.

Konservatiivisuuden pysähtyneisyys

Konservatiivit pyrkivät pitäytymään perinteissä, joko kuvitelluissa tai todellisissa perinteissä. Konservatiivit listaavat perinteiden nimissä asioita EI SAA tehdä. Tästä seuraa pysähtyneisyys ja pysähtyneisyyden aika. Olipa sitten kyseessä teokratiapyrkimys tai ortodoksiakommunismi, niin pysähtyneisyys johtaa produktiivisuuden taantumiseen. Kaikki pysähtyneet yhteiskunnat kulkevat kohti kuolemaansa.

Konservatiivit ovat selektiivisiä sen suhteen, mitä asioita he vastustavat. Viime vuosina vastustus on kohdistunut paljolti eri vähemmistöjen oikeuksiin. Ihmiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta vähemmistöilläkin tulee olla samat oikeudet kuin muilla ihmisillä. Tämä ei tietenkään sovi konservatiiveille, sillä heidän selektiivinen vastustuksensa kieltää oikeudet muilta kuin konservatiiveilta itseltään. Konservatiivien preferenssit ovat järjestäen haitallisia.

Konservatiivisuus propagoi negatiivisuuden puolesta aina äärimmäisyyksiin asti. Konservatiivinen negatiivisuus ilmenee siten, että usein heidän mielestään mikä tahansa muutos on liberaalia. Tästä ajattelusta kumpuavat myös konservatiivien hellimät salaliittoteoriat. Negatiivisuus ei koskaan tuota edistystä.

Traditionalismi liittyy läheisesti negatiivisuuteen. Konservatiivi painottaa, että jokin aina tehty tietyllä tavalla ja siksi sitä ei tule muuttaa, vaikka tuo teko olisikin haitallinen. Tradition nimissä voidaan ylläpitää haitallisia menettelytapoja. Kun traditio ja dogma ovat yhtenevät, tiedossa on pelkkiä ongelmia.

Lopulta konservatismi aiheuttaa jakautuneisuutta jopa konservatiivisen ajattelun kannattajien omissa riveissä. Aina löytyy harhaoppinen konservatiivi. X:n oma konservatiivinen ajattelu on tässä  tapauksessa ainoaa oikeaa konservatiivisuutta.

Häpeällistä Suomi, häpeällistä Sauli Niinistö

Tämä päivä, 16.7.2018, muistetaan synkkänä päivänä Suomen historiassa, kun Suomen valtio antoi mahdollisuuden kahden diktaattorin tapaamiselle Helsingissä.

Suomen valtion kannalta on häpeällistä, että kaksi diktaattoria tapaa valtion omistamissa tiloissa. Suomen viesti kahdelle diktaattorille on se, että Suomen valtio hyväksyy heidän tapaamisensa hyväksyen samalla näiden kahden diktaattorin ylivaltapyrkimykset.

Sauli Niinistön kannalta on erittäin häpeällistä, että hän ehti tänään jo kertaalleen tapaamaan Amerikan oligarkin, Donald Trumpin. Hävettää suomalaisten puolesta, että Suomen tasavallan presidentti käyttäytymisellään implikoi, että Trump olisi tervetullut vieras Suomeen.

Kaikki mitä on sanottu Trumpista, pätee myös Putiniin.

Viime kuussa tämä iso oranssi konna tapasi Pohjois-Korean diktaattorin Singaporessa. Singapore onkin poliisivaltio ja helkkarin iso keskitysleiri. Se oli oikein sopiva paikka diktaattorien tapaamiselle. Olisi ollut myös kahden kaikenlaisiin konnuuksiin syyllistyneiden Putinin ja Trumpin tapaamiselle.

Suomen valtio ja aivan erityisesti presidentti Sauli Niinistö saavat ottaa piikkiinsä Suomelle aiheutuneen imagotappion. Suomi sai jo eilen näkyvyyttä Amerikassa Fox Newsillä. Sellaista huomiota Suomi ja suomalaiset eivät tarvitse, sillä Fox on korruptoituneen konnakoplan, republikaanisen puolueen, äänitorvi.

Niinistö antoi sisäpoliittista puhtia suomalaisille epädemokraattisille voimille. Noiden piirien esikuvat ovatkin juuri Putin ja Trump.

Suomi on kompuroinut ennenkin kansainvälisessä politiikassa, mutta Sauli Niinistön jotakuinkin tahraton meriittien lista sai synkän merkinnän.

Konservatismin korruptio

Konservatismin pateettista uhriutumiseen perustuvaa narratiivia ei tule legitimisoida. Uhriutuminen onkin ehkä ainoa konservatiiveja yhdistävä globaali tekijä. Konservatiivien narratiivissa erilaiset vähemmistöt ovat vieneet konservatiivien elintilan, joten vähemmistöjä tulee vastustaa.

Konservatiivinen narratiivi pyrkii oikeuttamaan vihan ja väkivallan. Konservatiivisen narratiivin yksi tyypillisimmistä ilmiöistä on ns. valeuutiset; kaikki se mikä mediavirrassa ei miellytä konservatiiveja, on valeuutisointia. Faktat eivät kuitenkaan ole tässäkään asiassa konservatiivien puolella. Kyseessä onkin vain ja ainoastaan konservatiivien projektio: omat heikot argumentit pyritään projisoimaan vastapuolen heikkouksiksi.

Konservatiivisen liikkeen ideologia on aivan maailmanlaajuisestikin korruptoitunutta. Silloin kun agendaa ei pystytä ajamaan faktoihin perustuvalla argumentaatiolla, on välttämätöntä korruptoida oma ajattelu. Tällainen älyllinen epärehellisyys on historiallisesti ollut kaiken konservatiivisen ajattelun ominaispiirre.

Konservatiiviseen ajatteluun kuuluu myös debatin sulkeminen liberaaleilta katsannoilta. Kun faktat ovat pääsääntöisesti liberaalien puolella, konservatiivien on pakko sulkea debatti. Tähän kelpaa mikä tahansa syy; vaikka sitten nuo em. konservatiiviset valeuutiset.

Rationaalisuuskaan ei ole konservatiivinen hyve. Väitteet ovat jo lähtökohtaisesti sentimentaalista roskaa ja mikä vielä pahempaa, konservatiivi mielellään omaksuu väitteet joltakin ulkopuoliselta auktoriteetilta pohtimatta lainkaan väitteen totuusarvoa. Täten moni konservatiivinen ryhmä voidaankin luokitella kultiksi. Kultteja on paljon muitakin kuin uskonnollisia kultteja, vaikka monessa konservatiivisessa kultissa on myös uskonto mukana.

Amerikkalainen konservatismi nykymuodossaan ajaa koko konservatiivisen liikkeen konkurssiin. Kun tuo konservatiivisuuden muoto on saanut jalansijaa maailmanlaajuisesti, niin myös vastarinnasta tulee maailmanlaajuista. Tässä asiassa liberaalit massat ovat ylivoimaisia: konservatiivit pyrkivät hankaloittamaan elinoloja, joten pelkän lukumäärän perusteella vastarinta on murskaavan ylivoimaista.

Konservatiiviseen uhriutumismentaliteettiin kuuluu väkivaltaisella loppuratkaisulla hekumointi. Tällaiseen väkivaltaan konservatiivit pyrkivätkin johdonmukaisesti, joten konservatiivisen liikkeen tavoite on väkivalta, jolla oikeutetaan oman aatteen tappio.

Maanpetoksellisten konnien kokous Helsingissä - konservatismin alamäki jyrkkenee

Yhdysvaltain liittovaltion erikoissyyttäjä Robert Mueller asetti eilen syytteeseen tusinan nimeltä mainittuja Venäjän sotilastiedustelun upseeria heidän sekaantumisestaan USA:n vuoden 2016 vaaleihin. Tuskin näitä konnia koskaan saadaan oikeuden eteen, mutta heidät voidaan tuomita poissaolevina.

Kaksi oikein isoa konnaa kohtaa maanantaina Helsingissä. Nyt julkistetut syytteet asettavat näiden kahden konnan ajaman ”konservatismin” todella tukalaan rakoon. Putin on koko vallassaoloaikansa syyllistynyt kaikkeen mahdolliseen rikolliseen toimintaan aina sotarikoksista alkaen. Amerikan iso oranssi konna ei taas ole laillinen presidentti, sillä hänen vaalivoittonsa perustui todistetuksi maanpetokseen, johon oli osallisena nyt syytettyjen venäläisten konnien lisäksi valtavan suuri joukko amerikkalaisia konnia.

Mielenkiintoista nähdä kuinka maanpetoksellisten konnien puolueelle, republikaaneille, käy kunhan kaikki tutkinnat on saatu päätökseen.

Kahden konnan edustama konservatiivinen liike on onnistuneesti valjastanut uskonnon omien konnuuksiensa mahdollistajaksi. Venäjällä ortodoksit ovat varauksetta Putinin konnuuksien puolesta. Amerikassa evankelikaalisten riveissä on pientä rakoilua, vaikka ainakin vielä enemmistä noista harhaisista on laittoman presidenttinsä puolella.

Samalla kun konservatiivinen liike kärsii arvovaltatappioita kahden ison konnan takia, niin myös uskonto konservatiiviseen agendaan kuuluvana kärsii yhtäläisiä tappioita.

Olisi aivan mahtavaa, jos suomalainen konnien vastustus pääsisi niin pitkälle vastarinnassaan, että koko maanantaiksi suunniteltu konnien kohtaaminen peruuntuisi. Olisi aivan mahtavaa, jos kaksi konnaa pidätettäisiin Helsingissä kansainvälisen pidätysmääräyksen perusteella. Valitettavasti sellaista määräystä ei vain ole, mutta ehkä tulevaisuudessa on.

Suomen presidentti syventää Suomelle aiheutuvaa imagotappiota antamalla Suomen valtion omistaman presidentin linnan kahden konnan kokouskäyttöön. Tämä on Sauli Niinistöltä paha virhearvio. Helsingistä tulee taas kerran Suomen historian häpeäpilkku. Massiiviset mielenosoitukset konnien kokouspäivänä korjaavat edes hieman imagotappiota.

Sari Essayahin pyhä tekopyhyys

Patavanhoillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen antaa aina ja varmasti tilaa kaikenlaiselle tekopyhällä pyhyyden nimissä. Tällä kertaa asialla oli krisujen puheenjohtaja Sari Essayah.

Seurakuntalaisen jutun otsikko oli: On hyvä muistaa, ettei tarkoituksella loukkaa toiselle ihmiselle pyhiä asioita. Näppärästi Sari pyrkii torjumaan kaiken hänen uskonnolliseen vakaumukseensa kohdistuvan kritiikin ja irvailun, mutta aiemmin kommenttien perusteella Sarilla olisi mahdollisuus loukata muiden ”pyhinä” pitämiä asioita.

Jo pelkkä sanan ”pyhä” käyttö diskvalifioi kaiken Essayahin sanomisen. Maailmassa ei ole mitään pyhää, sillä ”pyhä” on vain nimilappu, jonka jotkut liimaavat tärkeänä pitämäänsä asiaan. Kun jokin asia, esimerkiksi Sarin uskonnollinen vakaumus, nimetään pyhäksi, silloin kuvitellaan, että tuo asia olisi maagisella tavalla kritiikin ja naurunalaiseksi asettamisen ulkopuolella.

Sarin avautumisen taustalla oli tietenkin Pori Jazzin toimitusjohtajaksi nimetyn Aki Ruotsalan pikaiset potkut. Ruotsala on sen sortin hihhuli, että potkut olivat aivan paikallaan, sillä Ruotsala aiheutti työnantajalleen ison imagotappion. Sari Essayahin ja Aki Ruotsalan uskonnollisen vakaumus diskvalifioi heidät ihan mistä tahansa tehtävästä. Jos pitää Raamatun satuja ja tarinoita reaalimaailman kuvauksia, pyhinä tai epäpyhinä. ei ole mahdollista, että kyseinen henkilö suoriutuisi mistään tehtävästä reaalimaailman kriteerein.

Sarin tekopyhä uhriutuminen on sen sortin denialismia, että sitä ei tule kunnioittaa millään tavalla. Sarin on myös turha nillittää tahallisesta väärinymmärtämisestä, sillä hänet ja Aki Ruotsala on ymmärretty aivan oikein: he ovat uskonharhaisia änkyröitä, joiden päämääränä on tehdä muidenkin elämästä yhtä ikävää kuin heidän oma elämänsä, sillä muussa tapauksessa he jättäisivät noudattamatta lähetyskäskyä.

Sari ei selviydy puolueensa puheenjohtajana yhtään paremmin kuin edeltäjänsä Päivi Räsänen. Heidän molempien ulostulonsa ovat yksi osoitus siitä, mikä on uskonnoissa vikana. Heidän ulostulonsa ovat myös parasta mainosta, mitä me sekulaarit humanistit saamme asiallemme. Heidän uskonsa ja uskonsa on niin vastenmielistä, että yhä harvempi haksahtaa sellaiseen.

Putinin korstot Suomessa

Ensi viikolla saamme sitten hämmästellä kahden roistovaltion diktaattorin kokousta Helsingissä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan molemmat diktaattorit tuovat mukanaan ison joukon ns. turvamiehiä. En tiedä mitkä heidän valtuutensa toimia Suomessa ovat, mutta näitä korstoja on hyödyllistä provosoida mahdollisimman näkyvästi.

Helsingin diktaattoritapaaminen voisi olla aivan erityinen näytön paikka Venäjän oppositiolle. Suomi on aivan erinomainen maa järjestää Putinin vastainen mielenosoitus. Venäjän valtiollinen media tuskin raportoisi sellaisesta mielenosoituksesta, mutta venäläisillä on onneksi vielä pääsy aika monelle sosiaalisen media sivustolle. Suomalaiset voisivat osoittaa solidaarisuutta Venäjän oppositiolle osallistumalla Venäjän opposition rinnalla Putinin vastaisiin toimiin.

Korstot ovat varsinainen riesa. Tästä saatiin hyvä näyttö viime vuonna Washington D.C:ssä, kun Turkin diktaattori Erdogan vieraili Yhdysvalloissa. Kurdit järjestivät rauhanomaisen mielenosoituksen ja Erdoganin korstot ryntäsivät ilman mitään syytä kurdien kimppuun. Siinä olikin paikallisille poliisilla kova työ saada korstot pois kurdien kimpusta.

Diktaattorien kokous Helsingissä on valtava imagotappio Suomelle. Riittävä kokouksen häirintä ja jopa sabotointi olisi oiva osoitus kansainväliselle yhteiselle, ettei suomalaiset tue millään tavoin diktaattorien toimia.

Kyynelkaasua ja kumiluoteja vesitykeillä höystettynä on viesti koko maailmalle, että suomalaiset seisovat Venäjän vaiennetun opposition rinnalla. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että pyrkiessään profiloitumaan kovaksi kundiksi Putin tarkoituksellisesti kohdistaa itseensä jopa väkivaltaiseksi yltyviä mielenilmauksia. Siinä ei sata korstoa riitä hillitsemään vihaista väkijoukkoa.

Olen vähän pettynyt, jos Suomessa ei saada aikaan kunnon rähinää kahden roistovaltion diktaattorin vastustamisen merkeissä.

Vieläkin yksi kristillisdemokraatti jaksaa nillittää Pridestä

Minua jaksaa aina huvittaa konservatiivisten fundamentalistien typeryydet. Tällä kertaa puhuvana aasina toimi Uuden Suomen Puheenvuorossa joku Petri Muinonen.

Petri oli aika kyrpiintynyt Pride-marssista. Tuskin on lainkaan yllättävää, että profiilitiedoissaan Petri Muinonen ilmoittaa puoluekannakseen kristillisdemokraatit. Näille änkyröille seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat punainen vaate ja mikä on vielä pahempaa, nämä seksuaalivähemmistöt järjestävät iloisia festivaaleja. ”Muinoset” osaavat pitää vain ikävää.

Sinänsä on koomista, että Petri Muinosen edustaman puoleen jäsenmäärä on pienempi kuin seksuaalivähemmistöjen yhteenlaskettu lukumäärä.

Muinonen väittää vastustavansa totalitarismia ymmärtämättä, että hänen edustamansa uskonsuuntaus suorastaan vaatii totalitarismia, jos tuo suuntaus joskus onnistuisi pääsemään valtaan. Jos on ”tosiuskova” Muinosen tapaan, niin silloin ainoa sallittu yhteiskuntajärjestelmä on totalitaristinen teokratia.

Puheenvuorossaan Muinonen tekee ainakin yhden oikean havainnon: suomalainen kristillisyys ei kiteydy Muinosen puoluetoveriin Päivi Räsäseen. Päkä on nyt vain ollut näkyvin taantumuksellinen kristitty, vaikka Suomessa on vankka liberaali kristillinen joukko. Päkä on ollut nopeuttamassa kristillisyyden ja sitä myötä konservatiivisuuden alasajoa. Hyvä niin, sellaiset haittatekijät saavatkin painua historian hämärään.

Kristillisdemokraatit yhdistetään usein viidesläisyyteen. Tästä Päivi Räsänen on saa ottaa syyt niskoilleen. Edes Muinonen ei pysty rationalisoimaan tätä pois puolueensa tahraisesta imagosta.

Edelleen Muinonen nillittää henkilöön menevistä argumenteista. Ad hominem –argumentit puolustavat paikkaansa siten, että paskaa puhuvaa sanotaan paskanpuhujaksi ja idioottimiasuuksia laukovaa idiootiksi. Muinosessa henkilöityy nämä molemmat piirteet.

Kristillisdemokraattinen kristillisyys on niin tunkkaista, että sen tuleekin kohdata merkittävää vastarintaa.

Jumalusko vähenee Suomessa - vähemmistön diktatuuri voi silti hyvin

Verkkojulkaisu Seurakuntalainen viittasi Alma Median tutkimukseen, jonka mukaan usko kristinuskon jumalaan laski taas vuoden takaisista lukemista.

Jutun mukaan 37 prosenttia suomalaisista uskoo Jumalaan. Pudotusta viime vuoden lukemaan on pari prosenttiyksikköä. Jutusta selviää, että Vaasan vaalipiiri on kovin uskonnollista seutua, sillä 53 prosenttia uskoo Jumalaan. Helsingissä vastaava luku on 24 prosenttia.

Suunta on hyvä, mutta lukemat putoavat sietämättömän hitaasti. Suomalaisista taitaa kuulua ev.lut. kirkkoon vielä yli 70 prosenttia. Ero jumaluskon ja uskonnolliseen yhteisöön kuulumisen välillä on häikäisevä. Lieneekö missään muualla maailmassa samanlaista paradoksia?

Kirkon jäsenmäärän voimalla nämä jumaluskovat pääsevät harjoittamaan vähemmistön diktatuuria. Tästä on seurauksena, että he pääsevät ajamaan ihmisten kannalta haitallisia menettelytapoja. Tässä suhteessa vähemmistöön jääneillä jumaluskoisilla on tolkuttoman paljon valtaa.

Vähemmistön diktatuurin kuuluu moraalin sijasta moralismi milloin mitäkin elämänalueella.

Yksi irvokkaimmista esimerkeistä vähemmistön diktatuurista on koulujen uskonnonopetus. Kirkkoon kuuluvilla lapsilla ei ole oikeutta kieltäytyä vakaumuksensa vastaisesta uskonnon opetuksesta. Lapsillakin voi olla aivan oma vakaumuksensa, joka on jotain ihan muuta kuin vanhempien vakaumus tai se mitä papereissa lukee. Vähemmistö pitää tiukasti kiinni oikeudestaan indoktrinoida lapset moralistisiin haitallisiin dogmeihinsa.

Toinen yhteisö, jossa vähemmistön diktatorinen moralismi kukoistaa, on armeija. Asevelvollisilla on sentään oikeus kieltäytyä uskonnonharjoituksesta, vaikka vähemmistön diktatuurin kätyrit, sotilaspapit, tekevät kaikkensa pitääkseen yllä uskonnollista haitallista moralismia.

Jumaluskon väheneminen näkyy yhteiskunnassa valitettavan hitaasti. Nuorison suhde uskontoihin on kuitenkin toivoa herättävä. Ei mene kauan, kun nuoriso alkaa vaatia uskonnotonta julkista valtaa. Suunta on ollut tämä jo vuosikymmeniä. Kun nuoriso riittävässä mittakaavassa haistattaa pitkät uskonnoille julkisen vallan yhteydessä vähemmistön uskonnollinen diktatuuri ei löydä legimiteettiä.