Intelligentsia vetäytyi jo
vuosikymmeniä sitten parlamentaarisesta päätöksenteosta. Heistä tuli
erikoisasiantuntijoita.
Toki eduskunnasta löytyy edelleen
pitkälle oppineita ja sivistyneitä ihmisiä, ihan sitä perinteistä
intelligentsiaa. Heidän painoarvonsa päätöksenteossa on vain painunut
sellaiselle tasolla, että se on lähenemässä nollaa.
En millään tavoin kaipaa
esimerkiksi sadan vuoden takaista intelligentsiaa, joka oli ns.
taantumuksellisen arvojen ja menettelytapojen säilyttäjiä. Siitä suuntauksesta
tuli harvoin mitään edistyksellistä kokonaishyvinvointia edistävää. Tosin he
olivat epäkiitollisessa asemassa siinä suhteessa, että he joutuivat asemassaan
edustamaan patavanhoillisuutta, mutta samaan aikaan edistämään rationaalista
moderni modernismin projektia, koska tuo projekti edisti kaikkea sitä, minkä
konservatiivisuus pyrki torjumaan.
En kaipaa vallankumouksellista
vasemmistointelligentsiaakaan kaiken sosialisoimisen pyrkimyksissään. Toki
heilläkin oli hyviä ja tavoiteltavia ideoita. Monet niistä myös toteutettiin.
Sittemmin intelligentsia ryhtyi
erikoisasiantuntijoiksi. Heilläkin on paikkansa poliittisten
päätöksentekijöiden informoimisessa. Eduskunnan valiokuntatyöskentelyssä
kuullaan asiantuntijoita. Hyvä niin, sillä kukaan ei voi olla kaikkien alojen
asiantuntija.
Sen lisäksi että kaipaa
intellektuellien aktiivipolitikointia, kaipaan intellektuellien osallistumista
ulkoparlamentaariseen poliittiseen debattiin. Sitä ei enää tunnu löytyvän. Toki
tiedotusvälineillä on omat ”päivystävät dosenttinsa”, mutta laaja
yhteiskunnallinen debatti on luovutettu harrastelijoiden haltuun. Tietenkin
harrastalijoilla on sanansa sanottavana. Heidän argumenttinsa tavallisesti vain
sattuvat olemaan noloja kömmähdyksiä.
Intelligentsialla olisi kaikki
edellytykset esittää päteviä ja pitäviä argumentteja. Näitä kyllä
päätöksentekijätkin kuuntelevat, samoin ihan kuka tahansa kansalainen.
Olisi jo korkea aika, että
intellektuellit ottavat oman tilansa keskustelussa. Dialogiksi sitä tuskin voi
kutsua, pikemmin häijyksi debatiksi. Vallitsevassa anti-intellektuaalisessa ilmapiirissä
tarvitaan rohkeita ja sanavalmiita intellektuelleja. Hyvä validi ja relevantti
argumentti löytää kyllä yleisönsä. Sanoilla on edelleen merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti