Kulttuurimarxismi on nimilappu,
joka lyödään jonkin ilmiön kylkeen, vaikka kukaan ei tiedä, mitä
kulttuurimarxismi on. Tällainen nimilappu on yhtä uskottava kuin jos
ydinvoimalan kylkeen lyödään nimilappu ”helppokäyttöinen”.
Yksi sanakirja määritelmä
kulttuurimarxismista on seuraava: näkemys
siitä että vasemmistolaiset ja liberaalit pitävät yllä valtaa yliopistoissa,
lehdistössä ja kulttuurielämässä ja pyrkivät muuttamaan käsityksiä
ydinperheestä, sukupuolirooleista, nationalismista ja ihmisroduista
kontrolloimalla valtamediaa ja pitämällä yllä kulttuurihegemoniaa
Hmmm…mielenkiintoista.
Nyt on kuitenkin huomautettava,
että kannatan varallisuuserien yksityisomistusta, joten se heittää minut ulos
marxilaisten kategoriasta. Katsotaan selviänkö edes kulttuurimarxistien kategoriaan?
Liberaali toki olen, joten yksi
piste minulle. Olen opiskellut yliopistossa ja muutenkin akateeminen toiminta
on minulle tuttua, joten ehkä saan tästä pisteen. Lehdistöön en ole koskaan
kuulunut, sillä kirjoittelen vain verkkoon tätä blogia. Ei pistettä minulle.
Jos tämä verkkokirjoittelu on kulttuuria, niin siitä saan pisteen, muussa
tapauksessa en ole koskaan ollut minkäänlainen kulttuurivaikuttajia tai
kulttuuripersoona.
Kulttuurimarxistiksi minut aivan
varmasti se, että pyrin vaikuttamaan luutuneisiin taantumuksellisiin
käsityksiin ydinperheestä, sukupuoliroolijaosta, nationalismista ja
ihmisroduista. Niitä asioitahan tämäkin blogi paljolti käsittelee. Tästä saan
monta pistettä. Valtamediaan minulla ei ole mitään vaikutusta, eikä kulttuurihegemoniaankaan.
Sitä paitsi länsimaissa millään instanssilla ei ole nykyään
kulttuurihegemoniaa.
Monesti kulttuurimarxismin ja
vihervasemmistolaisuuden välille lyödään yhtäläisyysmerkit. Tämäkin tehdään
perusteettomasti, sillä kenellekään ei ole oikein selvää mitä tuo
vihervasemmistolaisuus on. Vihervasemmistolaisuus on vain yksi tuossa alussa
mainituissa nimilapuista. On ”helppokäyttöistä” sanoa vihervasemmistolaisuutta
joksikin, kun kukaan ei tiedä mitä tuo ”jokin” on.
Kulttuurimarxismia vastustavat
heittävät kaikki järjelliset argumentit romukoppaan. Jonkin kuvitteellisen ja
parhaimmillaan hypoteettisen kulttuurimarxismin vastustamien on
periaatteellista, vaikka joku kulttuurimarxistin nimilapun kylkeensä saanut
esittäisi järjellisiä ja faktuaalisia argumentteja positionsa tueksi.
Periaatteessa on pakko vastustaa tasa-arvoa tai jotain muuta vastaava, jos hyvin
perustellun argumentin esittää joku kulttuurimarxistin nimilapun kylkeensä
saanut. Mitään faktuaalista substanssia näiden kulttuurimarxismin vastustajien
omista argumenteista ei juuri löydy. tai löytyy hyvin harvoin.
Minusta on hulvattoman hauskaa
kun kulttuurimarxismin kriitikot virittelevät salaliitoteorioita milloin mistäkin.
Keskustelupalstalta löytyy mm. seuraavan kaltaisia kannanottoja: Kulttuurimarxistit usein tietävät
itsekin, etteivät heidän näkemyksensä kestä kriittistä arviointia joten he
vastustavat ajatusten vapaita markkinoita. Eri mieltä olevia ei voida voittaa
väittelyssä, niinpä heidät pyritään hiljentämään.
Totta kai näiden kulttuurimarxistien
ajatukset ovat kriittisen tarkastelun kohteena. Usein ne kestävät hyvinkin
kritiikkiä. Tuon em. kommentinkin heittäjä saa ihan vapaasti sanoa
sanottavansa, joten hiljentämisestä ei tapahdu. Sitä paitsi aika monella
blogialustalla kirjoittaja voi itse moderoida blogiaan mielensä mukaan, eikä
tämä ole sensuuria tai sananvapauden rajoittamista. Mikään ei estä kriitikkoa
panemasta pystyyn oma saittiaan, jossa hän voi tuoda julki omia näkemyksiään.
Kulttuurimarxismi on nykyään
vahvin ja merkittävin yksilönvapauden puolusta. Vapausoikeudet ovat
kulttuurimarxisteille ensisijaisen tärkeitä. Tästä seuraa, että
kulttuurimarxistina minä olen liberaali. Liberaali taas tarkoittaa
ummehtuneessa debatissa melkein aina kulttuurimarxistia. Näin niitä nimilappuja
lyödään milloin minkin ilmiön tai asian kylkeen ja tavallisesti aivan
perusteettomasti tai huonoin perustein.
Onpa sellaistakin tuo
ekvivalenssin tiimoilta esitetty, että liberalismi (ja täten kulttuurimarxismi)
olisi korruptoiva ideologia. Jollain absurdilla
tavalla kulttuurimarxistinen liberalismi on korruptoivaa silloinkin kun se
todennettavasti hyödyttää aivan kaikkia ihmisiä.
Suomalaiselle ja
amerikkalaiselle (ääri)oikeistolle kulttuurimarxismista ja liberalismista on
tullut pahuuden synonyymi. Näiden kriitikoiden ajattelusta voi johtaa
sellaisenkin absurdin väitteen, että kapitalismikin on kulttuurimarxismia. Aika
monta muutakin paradoksia löytyy, mutta niistä ehkä toisella kertaa.
Minä olen ylpeä ja iloinen kulttuurimarxisti,
joka oikein mielelläni jutustelen kriitikoideni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti