torstai 28. syyskuuta 2017

Kulttuurimarxismin ylivoimaa



Tässä tuskin tarvitsee käydä läpi kulttuurimarxismin historiaa ja sitä kuinka äärioikeisto, konservatiivit ja muut taantumukselliset ryhmät kaappasivat sanan kulttuurimarxismi omaan käyttöönsä siten että sanan merkitys ja viittaussuhteet hämärtyivät.

Minä voin esittää ja esitänkin väitteen, että kulttuurimarxismi on ajatussuuntana (ideologiahan se ei ole) aivan ylivoimainen verrattuna kaikkiin tähän asti ajatussuuntaisiin.

Minusta on aivan helkkarin hupaisaa, kun oikealta laidalta esitetään kritiikkiä kulttuurimarxismia kohtaan, niin lähes jokainen väite on silkkaa salaliittoteoriaa ja salaliittoteoriaahan riittää vähän joka lähtöön.

Eilen postasin jutun kulttuurisodista. Nämä pääsääntöisesti kuvitteelliset kulttuurisodat ovat aina olleet amerikkalaisen oikeiston perusteettomia salaliittoteorioita faktavapaalta vyöhykkeeltä. Toisaalta kulttuurisota on oikein hyvä sana kriittiselle debatille, jota käydään edistyksellisten ja taantumuksellisten välillä.
Amerikkalaisen oikeiston hellimään kulttuurisotaan liittyy läheisesti ajatus kulttuurihegemonista. Taantumukselliset levittävät perusteetonta pelkoa siitä, että kulttuurimarxistit pyrkisivät kulttuurisodalla kulttuurihegemoniaan. Tämä on tietenkin taas kerran yksi taantumuksellisista projektioista. Heidän patavanhoillinen ideologiansa on kärsinyt tappion toisensa jälkeen alkaen aina valistuksen ajoista tai jopa aiemmin. Kismittäähän se, että omat hegemonia-asema on tullut irrelevantiksi positioksi nykymaailmassa. Mikään ajatussuunta ei ole enää hegemonisessa asemassa, ei ainakaan Länsi-Euroopassa.

Siellä poliittisen kentän oikealla laidalla kulttuurisotaa käyvät kaikenlaiset pseudo-asiantuntijat. Paleokonservatiivisuus ei tee kenestäkään asiantuntijaa muussa kuin paleokonservatiivisuudessa, jos edes siinä. Fasistikin pysyy fasistina, vaikka oikeasti olisikin asiantuntija.

Yksi hassuimmista salaliittoteorioista, joka yhdistetään kulttuurimarxismiin, on hölmö ajatus marxistisesta maailmanhallinnosta. New World Order –visioista on monta variaatiota. Lieneekö kukaan pitänyt niistä kirjaa? Tämä on jälleen kerran yksi projektoista. Tai ehkä kyseessä onkin surutyö menetetyn oman hegemonia-asemansa menetyksen johdosta?

Monet kulttuurimarxistien ajamat asiat ovat toteutuneet ja kaikki tämä maailmassa, jossa vallitsee ajatusten diversiteetti. Muutkin elämänalueet olisi jo korkea aika vapauttaa maagisesta hölynpölystä. Yhtenäiskulttuurin ajatus on menettänyt kaiken merkityksensä, sillä historiasta olemme oppineet, että yhtenäiskulttuuria voi ylläpitää vain väkivalloin tai sitten väkivallan uhalla.

Kulttuurimarxismin ylivoimainen voittokulku perustuu siihen, että ajatussuunnan puitteissa on toteutettu niin paljon inhimillistä hyvinvointia edistäviä projekteja, että oikeiston pysähtyneisyyden asiaa ajavalla agendalla on työ ja tuska saada muuta kuin marginaalista kannatusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti