Konservatiivisen moralistin ahdistus

Konservatiivisia moralisteja löytyy kaikkialta – valitettavasti myös Suomesta.

Konservatiiviset moralistit huolestuvat milloin mistäkin ja niin usein, että perusteeton huoli muuttuu suoranaiseksi kauhuksi. Konservatiivi sietää huonosti epävarmuutta, olipa tuo epävarmuus kuvitteellista tai todellista. Kaikkialla missä kompleksisuus kasvaa ja nyanssit muuttuvat kattavaksi, siellä konservatiivinen moralisti näkee kasvavia vaaroja.  Juuri tästä konservatiivien perusteettomasta pelosta kumpuavat konservatiivisen moralistin propagoimat uhkakuvat vihollisesta, joka nielaisee kaiken tai ainakin nielaisee konservatiivisen moralistin.

Kun seuraa keskustelupalstoja ja blogeja, konservatiivisten moralistien kirjoittamia, niin ei voi välttyä johtopäätökseltä, että nuo moralistit dramatisoivat debatin ja dialogin määrittelemättömäksi ”kulttuurisodaksi”.

Konservatiivinen moralisti yksinkertaistaan maailman kompleksisuuden ja palauttaa ahdistuksensa moraalipaniikkiin siitä, että kuvitteelliset moraaliset ”perinteiset” arvot olisivat jollakin tavoin rapautumassa. Nämä perinteiset arvot, jos sellaisia on koskaan ollut olemassakaan, ovat aikanaan olleet radikaaleja vastavetoja tuolloin vallinneille arvoilla, jotka eivät lopulta olleet mitään muuttumattomia monoliitteja. Muutos onkin ainoa vakio.

Konservatiiviselle moralistille on mahdoton ajatus elää maailmassa, jossa ei ole selviä toimintaohjeita kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin. Lopulta todellisuus kuitenkin osoittautuu moralistin toiveiden vastaiseksi.

Konservatiivinen moralisti ei pysty huomioimaan sellaista tekijää, että hänen rimpuilunsa maailman monimutkaisuutta vastaan on moralistin itsensä kannalta tuhoavaa. Todellisuus täytyy kieltää tai muokata sellaiseksi, että eksistentiaalinen uhka ei muodostu tappavaksi.

Konservatiivisen moralistin on jälleen huomenna tapeltava kuvittelemaansa vihollista vastaan, vaikka vihollista vastaan käytävää taistelua ei voikaan voittaa.