Seuraava lainaus on Zugmunt
Baumanin kirjasta Postmodernin lumo (1996)
sivulta 199:
Riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimijoita rajoitetaan vain
osittain (jos ollenkaan) kun he pyrkivät kohti institutionalisoimaansa
päämäärää. Mitä tulee voimavaroihin ja järjestelytaitoon, he voivat varsin
vapaasti pyrkiä päämääräänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Toimijoilla on
vapaus (ja usein myös tapa) pitää toisten kanssa jakamaansa habitaattia
mahdollisuuksien ja ratkaistavien tai syrjään työnnettävien ”ongelmien”
kenttänä. Kun tavoitellaan päämäärää, mahdollisuudet lisäävät tuotoksia ja
ongelmat uhkaavat vähentää tuotantoa tai pysäyttää sen. Ihanteellisissa
olosuhteissa, kun mahdollisuudet on maksimoitu ja ongelmat minimoitu, jokainen
toimija pyrkii päämääräänsä niin järkkymättä kuin voimavarat vain sallivat.
Voimavarojen saatavuus on ainoa syy, jonka hän tarvitsee toiminnalleen, ja
saman tien riittävä tae toiminnan järkevyydestä. Vaikutus, joka toiminnalla
mahdollisesti on toisten toimijoiden mahdollisuuksiin, ei automaattisesti mahdu
toimijan oman tuotoksen rajoihin.
Mielenkiintoinen kirja tuo Postmodernin
lumo. Yhteiskuntafilosofiasta kiinnostuneille antoisaa luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti