Seurakuntalaisessa ruikutetaan ohenevasta uskontokasvatuksesta

Eila Murphy nillittää Seurakuntalaisessa uskontokasvatuksesta. Kirjoituksen otsikko, Koulu päihittää kodin ja kummit uskontokasvatuksessa, ei vielä kerro kirjoituksen sisällöstä paljon. Myrphyn väite taitaa kuitenkin olla totuusarvoltaan tosi.

On suorastaan ilahduttavaa, että nykyiset suomalaiset vanhemmat ovat niin sivistyneitä ja valveutuneita, että jättävät uskontokasvatuksen väliin. Kasvatusideaalina ei voida pitää mitään, mikä on jo premisseiltään epätosi. Jumalien olemassaolosta ei ole mitään todennettavaa näyttöä. Lisäksi uskonnoista johdetut moraalia koskevat väitteet (lue: pakotteet) ovat osoittautuneet ihmiskunnan kannalta haitallisiksi.

Murphy: …mistä nuoret ovat saaneet tietoa kristinuskosta. Oletin vastaukseksi ”kummit”, ”kerho”, tai ”koti”. Mutta ei, useimmiten nuoret vastasivat ”koulu”.

On perin valitettavaa, että koulu propagoi jonkin asian puolesta, josta vanhemmat ovat luopuneet jo sukupolvia sitten. Tämä vain osoittaa, että änkyröillä näyttäisi vielä olevan valtaa sanella jopa koulujen opetussuunnitelmia. Minkään julkisen vallan instituution ei tulisi ottaa mitään kantaa uskontoihin. Tässä mielessä negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa kaiken uskontokasvatuksen. Jokainen voi omissa oloissaan sitten uskoa vaikka kuinka typeriin asioihin, mutta heti kun asia koskee julkista valtaa, niin sellainen on vain ja ainoastaan haitallista.

Kummitkin ovat jokin arkaainen jäänne, joka jostain syystä elää vielä sitkeästi. Tässäkin asiassa on tapahtunut muutos: kirkkoon kuuluvia kummeja on yhä vaikeampi löytää.

Murphy: Minut yllätti kaksi asiaa: Ensiksikin se, että kukaan ei maininnut kotia tai kummia. Toiseksi se, että kukaan ei myöskään maininnut mediaa. Onko todellakin niin, että suomalaiselle nuorelle koulu on paras uskontokasvattaja? Perhe se ei taida olla.

Mitä tuossa edellä sanoin valistuneista vanhemmista? Mitä tuossa edellä sanoin änkyröiden vaikutuksesta opetussuunnitelmiin?

Murphy: Onko niin, että me suomalaiset olemme ulkoistaneet uskonnon opettamisen koululle? Entäpä jos uskonnon opetusta ei olisi kouluissa? Mitä kulttuurillemme ja arvoillemme tapahtuisi?

Vastaus Murphyn kysymykseen on lyhyt ja yksinkertainen: Suomi olisi parempi maa, jos julkisrahoitteiset koulut eivät antaisi uskonnon opetusta. Uskonnot ovat muutenkin näivettymässä jo pelkästään niiden haitallisuuden takia.

Jos kouluista lopetettaisiin uskonnon opetus, niin lasten ja nuorten arvot takuulla inhimillistyisivät. Uskonnot ovat suurin eripuran ja jopa väkivallan aiheuttaja maailmassa. Mahtaa lapsista ja nuorista olla turhauttavaa istua uskontotunneilla kuuntelemassa hölynpölyä. Nuoret eivät ole tyhmiä: he kyllä ymmärtävät, että uskontojen ohjeiden mukaan elämällä maailma olisi perin vittumainen paikka. Harvassa taitavat olla ne lapset ja nuoret, jotka ottavat uskonnonopetuksen millään tavoin vakavasti.