Homoeroottinen
veijari, Patmoksen Pasi Turunen, on jälleen julkaissut uuden homoeroottisen
kirjoituksen Patmoksen sivuilla. Tällä kertaa otsikko oli: Homoseksuaalisuus – Luonnollista vai vastoin luontoa?
Tämä viimeisin
kirjoitus vain vahvistaa arveluja Turusen ja muiden veijareiden omasta
homoseksuaalisuudesta. Heillä on suorastaan pakkomielteenä se, mitä kukin tekee
sukupuolielimillään. Hellittäisivät jo: Ei homoseksuaalisuudessa ole mitään
hävettävää, ei edes Turusen homoseksuaalisuudessa.
Kirjoituksen hauskinta
antia oli Turusen lanseeraama käsite rakennesuunnittelu.
Kun luomisoppi ja siitä johdettu älykäs suunnittelu (ja niiden lukuisat
variaatiot) on osoitettu aukottomasti täydeksi humpuukiksi, niin Turunen on
päättänyt antaa asialle uuden nimen toivoen, ettei kukaan huomaa taas yhtä
vedätystä. Kaikki samat argumentit, joilla luomisoppi ja älykäs suunnittelu
upotettiin, upottavat myös hämärän rakennesuunnittelun.
Erinäisten
kiemuroiden jälkeen Turunen esittää, että rakennesuunnittelun prinsiipin mukaan,
että penis ja vagina ovat ainoat yhteensopivat elimet.
Koska Turunen
käyttää kirjoitukseen autoista johdettua analogiaa, niin minäkin sitten otan
analogian autoista. Turusen pippeli sopii oikein hyvin hänen autonsa
pakoputkeen, sillä Turusen auto on aivan varmasti rakennesuunnittelun tulos.
Rakennesuunnittelun kannalta on nimittäin aivan yhdentekevää, mihin aukkoon
Turunen pippelinsä tunkee.
Siellä missä
Turunen näkee biologisissa järjestelmissä rakennesuunnittelua, minä näen
ohjaamattomia ja usein surkeita samankaltaisuuksia, joissa sattumalla ja
sopeutumisella on se merkittävin osuus. Rakennesuunnittelu on vain surkea
yritys pelastaa jotain luhistuneesta luomisopista. Vielä surkeampaa on yritys
sovittaa rakennesuunnittelu tukemaan anti-homo-agendaa.
Eiköhän kohta
homoeroottisten veijareiden veljeskunnasta rynnistä paikalle Suomen tieteen Don
Quijote ja uudestisyntynyt professori, Tapio Puolimatka, julistamaan Turusen
teesit tieteelliseksi riemuvoitoksi, mutta homojen (tai Setan) takia tällainen
ylivertainen suoritus vaietaan kuoliaaksi. Vai olisiko niin, että tällä kertaa
Turunen ansaitsee aasinlakkinsa ihan itse?
Niin tai näin,
Turusen kirjoitus oli lähes sanasta sanaan sama kuin vuosia sitten julkaistu
kirjoitelma. Tällä kertaa Turusen inspiroi käyttämään copy-paste-menetelmää
Tuomas Ensbuske, joka pani vähän halvalla – ja ihan aiheesta – näitä
homoeroottisia veijareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti