Kristinuskon sadomasokistiset synnit

Palataan vielä hetkeksi tuohon edellisessä postauksessa esitettyyn syntiin; sen olemattomuuteen.

Koska Jumalaa ei ole olemassa, niin esimerkiksi kristittyjen synnitkin ovat olemattomia. Jumalan olemattomuus on todennettu niin suurella varmuudella, että sitä voi sinänsä pitää jo tietona. Mikään ei ole koskaan edes etäisesti viitannut Jumalan olemassaoloon muulla tavoin kuin vaikkapa kulmikkaiden ympyröiden eksistenssi. Edelleen Jumalan olemassolon potentiaali ei tee Jumalasta eksistoivaa oliota. Täten kristittyjen hellimä sadomasokistinen syntioppi on sekin ei-olemassaoleva. Sadomasokismia voi toki harjoittaa ilman kristinuskoakin.

Kuvitellut synnit eivät siis saa kuviteltua Jumalaa hermostumaan. Synnit ovat ehkä – jyrkkä ehkä – todellisia niille, jotka ovat onnistuneet harhauttamaan itsensä uskomaan moiseen hölynpölyyn ja humpuukiin. Syitä voi olla monia, kuka niistä harhoista aina ottaa selvää.

Oikeastaan koko kristillinen synnin konsepti on kaikin puolin irrationaalinen ja järjetön. Vaikka tuo Raamatun Jumala nyt sattuisikin olemaan olemassa, niin ei ole ainuttakaan hyvää perustetta palvoa moista oliota, koska haitallinen sadomasokismi on Jumalan toimintapa. Kaikki sadomasokismi ei kuitenkaan ole haitallista, mutta Raamatun Jumala on vääntänyt tuonkin hupailun irvokkaaksi. Oikeastaan kaikki mitä Jumala Raamatun mukaan tekee, on niin häijyä, ettei häiriintyneinkään ihminen kykene sellaiseen.

Jumala, joka on ajan ja tilan ulkopuolella, on jo ajatuksena naurettava ja lapsellinen. Samaan naurettavuuksien sarjaan uppoavat tämän häijyn mutta koomisen hahmon määrittelemät synnit. Lopulta tämä Raamatun Jumala ei ole pelkästään epäuskottava vaan myös kertomusperinteessä ehkä häijyin olio, josta on historian saatossa kerrottu satuja ja tarinoita. Faktaa niistä tarinoista ei löydy.

Jokaista syntiä, jota Raamatun Jumala kuulemma ”vihaa”, niin ko. hahmo harrastaa itse: pani naisen paksuksikin ilman avioliittoa. No, lukekaa itse, minä olen jo Raamattuni lukenut.

Syntiset uskovat menevät sitten väittämään, että tämä em. olio on pyhä, vaikka hepusta kertovat tarinat sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa kertovat jotain ihan muuta. Ei ihme, että uskovilla vähän nuppi viiraa.

Niinpä ihmisen onkin hyvä olla synnitön jättämällä jumalat ja synnit kertomusten ongelmajätelaitokseen.