Nyt kun Suomessa
vihdoin on toisinaan jopa edistyksellinen ja humaani arkkipiispa, joutuvat
fundamentalistit kaivamaan idolinsa menneisyydestä. Kristinuskoa käsittelevillä
keskustelupalstoilla aina silloin tällöin konservatiiviset fundamentalistit
nostavat esiin Martti Simojoen.
Tämä Simojoki
oli taantumuksellisuudessaan ihan mulkku mieheksi! Näin ainakin sinä aikana kun
hän oli arkkipiispa (1964-1978). Mahtoi Marttia vituttaa, että melkein kaikki,
mitä hän keksi vastustaa toteutui ja vielä hänen omana elinaikanaan. Martti
heitti lusikan nurkkaan 1999.
Muistan kyllä
kuinka arkkipiispa sotkeutui Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin. Ensin
piispa oli käynyt nillittämässä Juhannustanssien kustantajalle Salaman
tekstistä, mutta ei vielä silloin ryhtynyt kannattamaan Salaman tuomitsemista.
Ei mennyt kuin tovi kun arkkipiispa oli ”hirttämässä” Salamaa. Se oli oman
elinaikani taantumuksellisin kirjarovio: useimmat Juhannustanssien
sensuroimattomat painokset poltettiin. Mutta ei hätää: moni myös onnistui hankkimaan
sensuroimattoman version, minä siellä mukana.
Tämä
taantumuksellisista taantumuksellisin arkkipiispa vastusti myös jyrkästi
homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, mutta niinhän siinä kävi, että
homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista. Ihan arkkipiispan mieliksi lakiin
jätettiin pykälä homoseksuaalisuuteen kehottamisen rangaistavuudesta. Aikansa
sekin pykälä eli. Olisi ollut hulvattoman hauskaa, kun heterot olisivat
ryhtyneet kehottomaan ihmisiä homoseksuaalisuuteen ihan vain vittuillakseen arkkipiispalle.
Siinä olisi oikeusistuinten ovet heilunut kuin paikallisen saluunan ovet.
Simojoki myös
vastusti naispappeutta, mutta ei mennyt kuin muutama vuosi Simojen
eläköitymisestä, niin Suomessakin oli naispappeja.
Simojoen
nillityksen muistan hyvin. Hepulla ei ollut mitään rakentavaa sanottavaa yhtään
mistään. Vain pahasti harhainen ihminen voi olla niin muutosvastarintainen.
Tällaista
kaveria fundiksen pitävät ihailtavana. Mulkku mieheksi tuo Simojoki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti