Ahvio ja ankeat amerikkalaiset kaverit

Otsikko on synteesi kaikista Juha Ahvion kirjoituksista Patmoksen ja Uuden Suomen sivuilla. Näistä ”uskonsankareista” Ahvio on kavereineen sieltä kaikkein ankeimmasta päästä. Ainoa tavoitteena on maksimaalinen ankeus mahdollisimman monelle ja tämä vielä kuvitellun Jumalan nimissä.

Uusimman blogipöräytyksen otsikkona Ahviolla oli: Tunnustuksellinen luterilainen näkemys Raamatusta. Kun otsikon sanan ”tunnustuksellinen” vaihtaa sanaan ”taantumuksellinen”, niin otsikko on kirjoituksen sisällön mukainen.

On se jo ennenkin huomattu, että Ahviolla on kyrpä otsassa Suomen ev.lut. kirkon toimintojen takia. Vastakkainasettelun kärjistämiseksi Ahvion on päästävä esittämään kaikkien kannalta haitallisia mielipiteitään. Kas kummaa, tälläkin kertaa em. vastakkainasettelun toinen osapuoli löytyy Amerikasta, sieltä Ahvion ja muiden ankeiden hörhöjen ihannemaasta.

Nämä Amerikan luterilaiset hörhöt ovatkin Ahviolle aina hyviä kavereita. Luterilaisetkin ovat jakaantuneet jos jonkinlaiseen kuppikuntaan, mutta Ahvion paskapuhe- ja puppegeneraattori esittää nämä kaikkein ankeimmat taantumuksellisimmat hörhöt jollain tavoin ”raamatullisina”. Raamattu on vain kirja, ei sen enempää, mutta nämä ankeuden apostolit pyrkivät antamaan aavikkobarbaarien opaskirjalle merkityksiä, joita Raamatulla ei ole.

Ahvio ja hänen Amerikan kaverinsa eivät ole konservatiiveja, vaikka sellaisina mielellään esiintyvät. Konservatiivi pyrkii väen väkisin säilyttämään tilanteen ennallaan. Sen sijaan Ahvio ja nuo muut ovat taantumuksellisia pyrkien kääntämään kaiken vuosisatojen takaiseksi kuvitelluksi ideaaliksi. Ahvion tapauksessa ideaali taitaa olla Calvinin Geneve, jossa toisinajattelijoiden asema se vasta ankea olikin.

Kyllä on Ahviolla rankkaa, kun elämä on mennyt ajaessa selvästi epätosia asioita ihanteellisina ja tavoiteltavina tekijöinä. Kaiketi defenssinä toimii Raamatun erehtymättömyyden puolustaminen. Tosin kognitiivinen dissonanssi on niin suuri, että Ahvio joutuu lokeroimaan Raamatun omaan lokeroonsa. Siihen lokeroon ei vaan saa kukaan koskea. Pienikin särö Raamatun erehtymättömyydessä ajaa Ahvion sellaiseen tilaan, että uskoa ei voi mitenkään puolustaa. Tällöin apuun tulevat Amerikan kaverit, mutta heihin pätee aivan sama kuin Ahvioon itseensä.

Mahtaa Ahviota vituttaa sekin, että häntä ei pidetä merkittävänä intellektuellina vaan taantumuksellisena moukkana. Tosin moukkakin voi kehittyä.

Hassua on myös se, että Ahvio pelkää kuvittelemaansa globaalia maailmanhallitusta, mutta kristillinen globaali maailmanhallitus ei sitten olekaan tyranniaa.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/891/tunnustuksellinen_luterilainen_nakemys_raamatusta