Jumalaa koskevat tarinaoperaattorit

Tarina-operaattori -strategiassa lauseet ovat epätäydellisiä fiktionaalisen diskurssin tulkintoja:

(1)   Jumala on taivaallinen henkiolento.

täten

      (1’) Tarinan S mukaan (S edustaa tarinaa muinaisessa juutalaisessa mytologiassa): Jumala on      taivaallinen henkiolento.

Ilmaus ”tarinan mukaan” on ns. tarina-operaattori, joka puolestaan on lauseen operaattori siten, että se kattaa koko lauseen alan eikä vain osaa lauseen alasta. Lause ”Jumala on taivaallinen henkiolento” saattaa olla epätosi sen kun se eristetään muusta yhteydestä, mutta täydellinen lause puolestaan saattaa olla tosi.

Kunne (1990) kehitti tätä strategiaa yksityiskohtaisesti.

Lause (1’) ei implikoi, että on taivaallisia henkiolentoja. Lause (1’) ei myöskään implikoi, että Jumala on olemassa. Fiktionaalisen diskurssin puitteissa törmätään kuitenkin seuraavaan ongelmaan. Esimerkiksi:

      (4) Jumala on hahmo muinaisessa juutalaisessa mytologiassa.

Lause vaikuttaa todelta, mutta lisättäessä tarina-operaattori lause vaikuttaa epätodelta, siis

      (4’) Tarinan S mukaan: Jumala on hahmo muinaisessa juutalaisessa mytologiassa.

Tarinan S mukaanhan Jumala on elävä olento; ei hahmo muinaisessa juutalaisessa mytologiassa.

Lauseita kuten ”Jumala on taivaallinen henkiolento” voidaan kutsua fiktionaalisen diskurssi sisäisiksi lauseiksi (internal sentence). Eksternaalinen lause olisi puolestaan muotoa: ”Jumala on hahmo juutalaisessa mytologiassa”.

Reicher esittää, että tarina-operaattoria voidaan soveltaa vain sisäisiin lauseisiin, joten siitä ei ole yleiseksi ratkaisuksi fiktionaalisen diskurssin puitteissa.

Voidaan esittää väite, että ei-olemassaolevat objektit ovat fiktionaalisen diskurssin internaalisiin ja eksternaalisiin lauseisiin. Täten fiktionaaliset objektit olisivat ei-olemassaolevien objektien laji.

Ristiriitaa voidaan lähestyä seuraavasti:

(1)   Jumala on taivaallinen henkiolento.

(2)   Taivaallisia henkiolentoja on.

(3)   Taivaallisia henkiolentoja ei ole.

Meinongin ratkaisun mukaan premissi (3) tulee hylätä epätotena. Meinongin ratkaisussa myönnetään, että taivaallisia henkiolentoja ei olemassa, mutta tämä ei silti implikoi, että taivaallinen henkiolento ei ole. (eksistenssi & subsistenssi). Meinongiaanisen näkemyksen mukaan taivaallisia henkiolentoja on ja ne kuuluvat ei-olemassaolevien objektien luokkaan. Premissi (3) voidaan täten muotoilla:

         (3’) Taivaallisia henkiolentoja ei ole olemassa.

Tämä ei ole ristiriidassa premissin (2) kanssa.

Seuraavaksi tarkastellaan:

1. Jumala on taivaallinen henkiolento.
2. Jumala on olemassa.
3. Jumala on fiktionaalinen objekti
4. Fiktionaaliset objektit eivät ole olemassa.
5. Jumala ei ole olemassa.

Meinongin ratkaisu premissi 2. hylätään, koska Jumalan väitetään olevan ei-olemassaoleva objekti.

Predikoinnin periaatteen mukaan Meinongin ratkaisu ei välttämättä hylkää premissiä 2.

(PPa) Jos b on F, niin on jotakin joka on identtinen b:n kanssa.

(PPb) Jos b on F, niin b on olemassa.

Meinongin viitekehyksessä em. lukutavat eivät kuitenkaan ole ekvivalentteja. Jotakin todella on, mikä on identtinen Jumalan kansa, vaikka Jumala ei ole olemassa. Meinongin ratkaisussa tulee hylätä (PPb) mutta (PPa) voidaan hyväksyä.

Edelleen premissistä 1. voidaan esittää heikompi versio

1’. On jotakin joka on identtinen Jumalan kanssa.