Kasvatustieteilijöissä paljon uskovia - tapaus Leevi Launonen ja kiilastrategia

Änkyrät ovat pesiytyneet kasvatustieteisiin. Opettajissa on vieläkin valitettavan paljon änkyröitä. Änkyrät myös mielellään hakeutuvat nuorisotyön pariin. Sitten on näitä pitkälle opiskelleita ”kasvatustieteilijöitä” tyyliin Tapio ja Mia Puolimatka. Molemmat ovat kasvatustieteiden tohtoreita. Saman alan tohtori on myös Ristin Voiton päätoimittaja Leevi Launonen, joka Seurakuntalaisen blogissaan 25.8.2016 paljasti taas kerran änkyröiden kiilastrategian epäeettisyyden. Kun tietää Leevi Launosen taustaoletukset, niin jutun otsikon, Koulu kasvuyhteisönä, tulisi panna kaikki hälytyskellot soimaan.

Usko ja evankelioiminen ei nyt vaan kuulu koulutyöhön. Lapset ansaitsevat parasta mahdollista opetusta, joka perustuu faktoihin. Uskossa ei vähäisintäkään faktapohjaa, joten sen ei tule kuulua kouluun millään tavoin. Ehkä historian opetuksen yhteydessä voidaan uskonnot mainita, mutta silloin tulee myös kertoa, että sellaisia uskomuksia pidettiin joskus tosina, vaikka mitään näyttöä faktuaalisuudesta ei ollut.

Launonen nillittää siitä, että koulussa uskovan perheen lapsi joutuu kohtaamaan ko. lapsen uskon kyseenalaistavia tekijöitä: Usein tämä aika merkitsee myös kodin perinnölle ja omalle vakaumukselle vieraan arvomaailman kohtaamista. Uskohan siinä menee kun lapsi tai nuori saa vihdoin faktoihin perustavaa informaatiota kotinsa uskonnollisen paskapuheen sijaan. Tämä on pelkästään positiivista, sillä uskonnon vuosituhantiset haitat on hyvin dokumentoitu. Tämän seikan huomioiminen on näille puolimatkoille ja launosille ylitsekäymätön paikka.

Launosta selvästi vituttaa se, ettei änkyrät pääse enää sanelemaan opetussuunnitelmien sisältöjä entiseen tapaan: Sen sijaan koulujen eettinen, sosiaalinen ja tunne-elämän eheyttä tukeva kasvatustyö kohtaa jatkuvasti suuria haasteita. Launonen selvästi haluaa palauttaa kristinuskon hegemonia-aseman kouluun. Se on jo niin nähty ja haitalliseksi havaittu.

Launonen: Vanhemmilla on oikeus vaikuttaa osaltaan myös koulun arvoihin, jotka ovat – uskonnonopetus mukaan lukien – tulevaisuudessa yhä suurempien ristipaineiden kohteena.

Juuri noin on tehty ja tultu siihen tulokseen, että juutalais-kristillinen eetos ja siitä johdettu kristillinen etiikka on yhteiskunnan ja erityisesti yksilöinen kannalta haitallista. Tästä asiasta ”kasvatustieteilevien” änkyröiden on turha nillittää. Vanhemmat eivät nimenomaan ole halunneet kouluun uskonnonharjoitusta.

Seurakuntien kouluvierailut tavoittavat satojatuhansia lapsia ja nuoria. Se on mitä arvokkainta yhteiskunnallista vaikuttamista.

Tuollainen piiloviestintä on mitä tyypillisintä änkyröille. Kiilastrategiaa on silti läpinäkyvä.

Vanhempien tosiaan tulee olla hereillä, jotta launoset eivät pääse myrkyttämään lapsia ja nuoria uskonnollisella paskapuheellaan.

Lasten ja nuorten negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina ja kaikissa olosuhteissa änkyröiden positiivisen uskonnonvapauden. Lapsilla ja nuorilla on oikeus olla törmäämättä uskonnolliseen humpuukin koulussa. Nyt vanhempien ja viranomaisten on ryhdyttävä tiukkoihin toimiin, sillä uskon propagoiminen ei kuulu kouluun.

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/koulu-kasvuyhteisona/