Lapsiin ja nuoriin kohdistuva evankelioiminen on kriminalisoitava

Ihmisoikeudet koskevat myös lapsia ja nuoria. Vai pitäisikö sanoa aivan erityisesti lapsia ja nuoria?

Tästä seuraa, että evankelioiminen, joka kohdistuu lapsiin ja nuoriin on erityisen haitallista. Lapsien ja nuorten kognitiiviset prosessit eivät ole riittämään kehittyneitä arvioimaan uskonnollisten väitteiden rationaalisuutta ja väitteiden totuusarvoa parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella.

Ehdotan, että evankelioiminen kriminalisoidaan, kun se kohdistuu alle 18 -vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. Vai riittäisikö suojaikärajaksi 16 tai 17 vuotta?

Lapset ja nuoret ansaitsevat tietää kaikesta totuuden. Uskonnot (erityisesti kolme Aabrahamista polveutuvaa uskontoa) ovat jo premisseiltään epätosia. Parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella mikään ei edes etäisesti viittaa ko. uskontojen väitteiden totuuden. Päinvastaisia tutkimustuloksia kyllä riittää.

Evankelioiminen perustuu kiristykseen, korruptioon ja kaupankäyntiin. Metodeina ovat myös uhkailu ja pelottelu. Puutteellisen kognitiivisen kompetenssin omaavia on helppo manipuloida. Evankelioiminen onkin tehokas kontrollin ja mielenhallinnan mekanismi.

Lapsiin ja nuoriin kohdistuva evankelioiminen on ko. lapsen/nuoren kannalta haitallista. Ko. henkilö oppii esittämään epätosia väitteitä tosina ja tämä johtaa siihen, että henkilö on myöhemminkin taipuvainen valehtelemaan. Uskonnollisiin dogmeihin ehdollistaminen on täten moraalitonta. Totuus täytyy kieltää vaikka valehtelemalla, sillä evidenssiä on kaikkia uskonnollisia väitteitä vastaan. Kognitiivinen dissonanssi ei voi olla kenellekään pitemmän päälle hyväksi.

Myös vanhemmat, jotka ehdollistavat lapsensa omiin uskonnollisiin uskomuksiinsa, ovat syyllisiä rikolliseen toimintaan. He loukkaavat lapsen ja nuoren peruuttamatonta oikeutta omaan vakaumukseensa, omaehtoiseen ajatteluun. ”Joko uskot näin tai muuten…”

Evankelioimisen perusajatus – suorittipa evankelioimisen kuka tahansa – on aina uhka. Olemattomalla entiteetillä, jota voidaan kutsua jumalaksi, uhkailu täyttää kaikki uhkailun tunnusmerkit. Ja tämä taas on rikoslain alaista toimintaa. Lapset ja nuoret saadaan kokemaan uhka todellisena, vaikka mitään todellista uhkaa ei olekaan olemassa. Jotkut eivät koskaan pääse pois uhan alta. Vielä aikuisinakaan he eivät osaa analysoida irrationaalisia pelkojaan.

Nykynuorten toivo on internet. Uskonnollisten vanhempien ja muiden evankelistojen väitteet on helppo osoittaa valeeksi. Tietoa – todellista tietoa – on saatavilla verkossa runsain mitoin. Verkkokäyttäytymistä on paljon vaikeampi kontrolloida uhkailemalla taivaallisella taikaolennolla. Ja nuorethan käyttävät verkkoa tiedonhankinnan välineenä.

Hyvä niin. Liian kauan lapset ja nuoret ovat olleet uskonnollisen väkivallan kohteena. Usko ei ole mikään syy vapauttaa väkivallan tekijä vastuusta. Mikään kuvitteellinen olento ei poista syyllisyyttä. 

Ihmisoikeusrikos on aina rikos!